Karate Kideistä muistan parhaiten ensimmäisen ja tämän kolmannen osan. Siinä missä ensimmäinen osa jäi mieleeni sen ollessa vioistaan huolimatta eräänlainen lapsuuden merkkiteos, niin toinen osa jäi tietoiseen unoohdukseen ollessaan enemmänkin menetetty mahdollisuus, mutta tämä kolmas osa jäi elämään ajatuksiin sen vuoksi, että ajoittain se menee jo niin huono että hyvä-lajityypin puolelle.
Ensimmäisen osan pääpahis ja toisessa osassa lyhyen vierailun tehnyt ilkeä karatevalmentaja John Kreese (Martin Kove) elää pohjamudissa. Alkutekstien ensimmäiseen osaan pohjautuvat takaumat näyttävän kuinka Kreesen oppilas, tai pikemmin Kreese itse häviää Danielille (Ralph Macchio) suuren karateturnauksen. Seuraavaksi Mr. Miyagi (Pat Morita) nöyryyttää Kreeseä väistämällä tämän lyönnit. Siispä nyt Kreese janoaa kostoa sekä Danielia, että Miyagia kohtaan. Onneksi apuun saapuu jonkinlainen ilkeä miljonääriydinjätekauppias Terry Silver (Thomas Ian Griffith) joka lähettää Kreesen lomailemaan siksi aikaa kun valmistelee kostoa hänen puolestaan.
Samaan aikaan toteamme, että Danielin kakkososan heila on dumpattu pois sarjasta jotta saadaan tilaa uudelle tytölle ja että Danielin olisi tarkoitus aloittaa opiskelu yliopistossa.
Miyagi on jäänyt työttömäksi ja Daniel koettaa rohkaista miestä käyttämällä opintorahansa liiketilan vuokraan jotta Miyagi voi toteuttaa haaveensa bonsai-kaupasta.
Pahan Terryn suunnitelmana on houkutella Daniel omaksi oppilaakseen, jolle hän opettaa vääränlaista karatea ja siten tuhoaa pojan ystävyyden Miyagin kanssa ja lopulta aiheuttaa pahoja itsetunto-ongelmia. Käytännössä Terry on Palpatine ja Daniel on Anakin.
Terry palkkaa avukseen pahan karatekan Miken (Sean Kanan). Jonka missio on kiusata Danielia ja rökittää hänet seuraavissa kisoissa.
Miyagi puhuu karaten henkisestä puolesta ja ei innostu Danielin aikeista kilpailla pokaaleista, mikä alkaa jo aiheuttamaan säröjä ystävysten välille, sillä Daniel haluaa kilpailuhenkisesti potkia vastustajia. Samalla Daniel ihastuu ruukuntekijä Jessicaan (Robin Lively.)
Terry saapuu esittäytymään Miyagille ja Danielille sepostaen Kreesen olevan kuollut ja kuin kyy paratiisiin on Terry laskenut siemenensä Danielin maahan.
Mike kiusaa Danielia ja jopa katkaisee pienen puun, mikä saa Miyagin paniikkiin. Terry on pelastavinaan Danielin Mikelta ja pian Terry onkin valmentamassa Danielia turnaukseen.
Heti ensimmäisellä tunnilla Terry opastaa Danielia telomaan itsensä, eikä poika tajua mitään vaikka Terry näyttää koko ajan siltä että hänellä on vaikea pitää pokka ja on aivan valmis räjähtämään hysteeriseen pahaan nauruun. Pari lisäoppituntia itsetuhossa ja Daniel on valmis kohtaamaan Miken. Daniel kuitenkin ymmärtää, että Terryn opit vievät varmaan tuhoon ja hän päättää paikata välit Miyagin kanssa ja keskeyttää yhteistyön Terryn kanssa. Terry kuitenkin nauraa päälle ja paljastaa olevansa Miken työnantaja, että myöskin Kreesen olevan elossa. Pientä nujakointia ja Miyagi suostuu auttamaan Danielia tulevassa karateturnauksessa.
Ottelussa Mike jauhaa Danielista pulveria, kunnes Daniel alkaa tanssimaan... robottia? ja voittaa.
Kakkososassa oli se Chozen-hahmo jonka Yuji Okumoto näytteli virnuilevasti yli ja tässä osassa meillä on Terry Silver jonka Thomas Ian Griffith näyttelee virnuilevasti yli. Griffithin ylinäytteleminen on kuitenkin nautinnollisempaa seurattavaa kuin Okumoton, mikä johtunee osittain siitä että kakkososan Chozen-hahmo oli sivuhenkilö joka nostettiin hieman puoliväkisin elokuvan pääpahikseksi, mutta kun sen kyseisen elokuvan päätarina Mr. Miyagin elämästä tyrkittiin sivuun niin Chozen jäi valokeilaan ilman siihen vaadittavia kykyjä ja vahvuuksia. Siispä Chozen oli tarpeettomasti tilaa saanut koominen sivuhahmo, jonka kohdalla joku ajatteli että Matt Le Blanc ansaitsee oman tv-ohjelmansa. En nyt väitä Griffithin olevan näyttelijä parempi kun Okumoton, mutta Griffith oli selkeästi tajunnut, että jos kerran annetaan tälläinen hahmo esitettäväksi ja näin paljon tilaa sille, niin vedetään se niin yli että happi loppuu jo ennen hahmon ensiesiintymistä. Eli Okumoto ei ehkä saanut lopulta kunnolla tilaa esiintyä kunnolla, koska sai ylennyksen vasta loppumetreillä ja hahmo jäi pelkästään vahingossa ylinäytellyksi. Kun taas Griffith esittää hahmonsa eräänlaisena Highlanderin Kurganin sukulaisena. Joko Griffith esittelee Kubrickin tavaramerkiksi muodostunutta hullun katsetta ja nauraa hysteerisesti, tai sitten hän esittelee hullun katsetta ja on purskahtamaisillaan hysteeriseen nauruun. Griffithin Terry Silver on kuin jostain Plan 9:stä karannut hahmo ja juuri sen vuoksi hän on elokuvan hauskinta seurattavaa.
Parasta on, että Griffith esittää Terrynsä tauotta eräänlaisena sekopäänä ja siksi on aivan uskomatonta, ettei kukaan -erityisesti Daniel – muka huomaa sitä ajoissa.
Ralph Macchio pääsee kiukuttelemaan hieman aiempaa enemmän, kun hänen hahmonsa saa kokea hieman Spider-Man kolmosen tapaista kriisiä ja samoin kuin tuossa Hämiksessä, myös Danielin kohtalona on kokea sen verran pinnallisesti kirjoitettua kriiseilyä ettei se jaksa painaa edes ihosta läpi. Mikä on sääli, sillä tämä Anakinin houkuttelu Voiman pimeälle puolelle on näillä hahmoilla ihan kelpo draamaa ja sitten se kakkososan tavoin vain kuitataan kylmästi sanalla parilla.
Pat Morita puolestaan esittää hahmonsa täysin samoin kuin aiemmissa osissa, joten emme kehu saati valita.
Kuten kakkososassa pedattiinkin, niin oli mukava että Martin Koven Kreese palasi takaisin julmistelemaan, vaikka hän ei lopulta suuremmin elokuvassa esiintynytkään. Hän oli kuitenkin sopiva mulkero edelleenkin, että hyvä niin.
Sean Kanan, joka esittää käytännössä ensimmäisen osan William Zabkan Johnny-hahmoa, ei kuitenkaan aivan yllä Zabkan tasolle, joka tosin hänkään ei ole mikään näyttelemisen Zeus. Ei Kanan huono ollut, mutta ainakin Zabka sai hahmonsa ureapäisyyteen mukaan muutakin sisältöä, kun taas Kanan on pelkästään paha ja ei muuta.
Robin Lively oli sukunimensä mukaisesti hieman eloisampi hahmollaan kuin edellisosan Tamlyn Tomita omallaan, mutta kuten molempien edellisosien ns. tyttöystävä-hahmojen kanssa, on Livelynkin tehtävänä olla enemmänkin joku jolle repliikit voidaan esittää kuin mitään muuta.
Karate Kid kolmonen ei nyt oikeastaan ole sen parempi elokuva kuin kakkonenkaan ja joku voisi sanoa kolmannen osan olevan huonompi sen hysterian vuoksi, mutta on se sentään eloisampi elokuva ja ajoittaisessa naurettavuudessaan hyvinkin hauskaa katseltavaa.
Tähdet: **
Karate Kid 3
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti