Elokuvan antaman kuvan perusteella - ja varsinkin kun molempia edellä mainittuja hahmoja näyttelee Jet Li – voitaisiin sanoa Wong Fei Hungin olleen aikuiseksi kasvanut versio Fong Sai Yukista. Ja koska Wong Fei Hungin tarinat sijoittuvat ns. modernin maailman syntyyn hieman samaan tapaan kuin Once Upon A Time In The West, niin Wong Fei Hungin maailma tuntuu huomattavasti tutummalta ja nykyaikaisemmalta kuin esimerkiksi Fong Sai Yukin.
Mutta se siitä.
Olemme jossain 1900-luvun käänteessä. Britit hallitsevat Hong Kongia, Ranskalaiset tunkevat nenäänsä Vietnamiin ja muutoinkin länsimaalaisten työntyminen aasiaan huolestuttaa alueen alkuperäiskansoja. Jotkut ovat innoissaan uusista, vieraista kulttuureista, osa näkee tilanteessa huolestuttavaa uskontojen ja tapojen pakkosyöttöä.
Tunnettu akupunktiolääkärikungfuilija Wong Fei Hung (Jet Li) joutuu kaitsemaan tätiään, Siu-Kwan Yeetä (Rosamund Kwan) joka ei ole hänen oikea tätinsä, vaan pikemminkin jonkinlainen adoptiotäti, tai jotain sellaista. No, verisukulaisia he eivät ainakaan ole. Siu-Kwan on juuri saapunut englannista ja on hyvin kaupunkilaistuneen sivistynyt, muiden Kiinalaisten edustaessa eräänlaista maalaisjärkeä.
Amerikkalaisten ja brittien läsnäolo aiheuttaa riitaa, jonka keskipisteessä olevat Kiinalaiset saavat ajoittain nahoissaan kärsiä. Eräänlaisena kaupungin epävirallisena johtajana Wong Fei Hung pyrkii minimoimaan kiistatilanteet ja pitämään rauhaa yllä kaikkien osapuolien välillä, mutta välillä se ei ole helppoa kun vierasmaalaiset eivät tahdo ymmärtää vierasmaalaisia, etc. Wong Fei Hung päättää erään selkkauksen jälkeen vierailla ulkomaalaisen ilkeän bisnesmiehen Mr. Jacksonin (Jonathan Isgar) luona pyytämässä tätä hillitsemään miestensä käytöstä, mutta vastaukseksi Wong Fei Hung saa vain toteamuksen, että tätä tämä nykyaika on, syö tai tule syödyksi.
Jos Mr. Jacksonista miehineen ei olisi tarpeeksi päänvaivaa, joutuu Wong Fei Hung myös pitämän kurissa paikallista suojelurahoja kauppialta keräävää pikkurikollista, Shahon Hungia (Yau Kin-Kwok.)
Shahon Hungin miehet polttavat Wong Fei Hungin talon ja paikalle saapunut uudistusmielinen kuvernööri pitää tapahtunutta Wong Fei Hungin omana syynä, sillä tämähän on taantumuksellinen. Jaa-a, vai niin.
Sivussa saamme seurata Siu-Kwan Yeen ihastumista Wong Fei Hungiin. Hei c'mon, he ovat ”sukulaisia” vain jonkin sukujen historiassa olleen kunnianosoituksen vuoksi, eli insestisestä meiningistä ei ole kyse.
Shahon Hung lyöttäytyy yhteen Mr. Jacksonin kanssa ja yhdessä tuumin he päättävät, että on aika Wong Fei Hungin kuolla. Teatteriesityksen aikana Wong Fei Hungia kohtaan laukaistaan salamurhayritys joka epäonnistuu, mutta tilanteen rauhoittamiseksi britit ampuvat yleisöä. Jep, näinhän asiat kuuluukin ratkaista. Kun joku koetetaan salamurhata, niin ammutaan kaikki paikalla olevat. Kuvernööri tulkitsee asiat kunnolla päälaelleen ja syyttää kuolemista Wong Fei Hungia, joten hän ja hänen ystävänsä tulee kaikki pidättää.
Wong Fei Hungille selviää, että Mr. Jackson shanghaijaa miehiä jotka kuljetetaan sitten ihmiskaupan uhreina amerikkaan. Samalla pitää pohtia voiko kung fulla taistella luoteja vastaan, miettiä miten pelastaa vangiksi jääneitä ystäviä ja täti Yee. Ja kohta on vielä tapeltava Rautaviitta-Yimia vastaan (Shi-Kwan Yen.) On siinä työnsarkaa kerrakseen.
Tikapuu fu alkakoon ja sitten lennetäänkin ympäri ämpäri niin, että taivas on maa ja maa on jossain ihan muualla.
Paha on kukistettu ja imperilistisiat saivat tuta rautanyrkkiä ja lohikäärmekenkää. Kuvernöörikin fanittaa Wong Fei Hungia.
Olipa Kerran Kiinassa on mainio kuin sika pienenä. Oi tätä ilon, värin ja liikehdinnän juhlaa. Elokuva on kuin Merry Melodies ja Silly Symphonies yhdessä, eli Sirry Melonies.
Fong Sai Yukin tavoin elokuvassa on runsaasti huumoria, vaijeri futa, veikeitä hahmoja, mutta toteutus on lyyrisempää Hiipivän Tiikerin tyyliin ja tarina on vakavammin otettava siinä olevan kolonisaation kuvauksen vuoksi.
Koska elokuvassa kuvataan vierasmaalaisten saapumista Kiinaan ja kulttuurien törmäyksiä, niin tarkkaavaisuushäiriöiset saattavat pitää sitä jopa muukalaisfobisena, mutta elokuva ei kuitenkaan sorru minkäälaisen vierasvihaan väittäen kaiken muualta tulevan olevan aina pahasta. Elokuvassa selkeästi todetaan, että soveliainta olisi jos vieras ymmärtäisi toimia maassa maan tavalla, niin silloin ilman pakottamista oltaisiin myös valmiita neuvottelemaan ja oppimaan.
Vaikka Olipa Kerran Kiinassa ei olekaan aivan yhtä huumoripainotteinen elokuva kuin Fong Sai Yukit ovat, niin niistä pitävät nauttivat varmasti tästäkin elokuvasta. Olipa Kerran Kiinassa on kuin aikuistunut Fong Sai Yuk, jolla on vielä pilkettä silmäkulmassa.
Tähdet: ****
Olipa Kerran Kiinassa
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti