Yön Saalistaja (Undercover Heat, 1995)

Olen maininnut tästä jo pariin otteeseen aiemminkin, mutta on aina hauskaa löytää joku iso tähti jostain vanhasta elokuvasta/tv-ohjelmasta ja kokea se ”hei se on toi!”-reaktio. Isolla tähdellä tarkoitan nyt tietenkin ylipäätään ketä tahansa, jota ei itse ollut aiemmin pistänyt erityisemmin merkille, mutta nyt huomaa että on nähnyt useitakin kyseisen henkilön elokuvia ennen luultua tutustumistakin. Kuten nyt vaikka Jeffrey Dean Morgan, joka kyllä Watchmenia katsoessa näytti jotenkin tutulta, mutta en miettinyt sitä sen enempää. Watchmen kuitenkin oli se elokuva jonka vuoksi huomioin Morganin. Nyt kun puntaroin minkä elokuvan katsoisin ja päädyin ottamaan hyllystä esille tämän Yön Saalistajan, niin muistelin että Meg Fosterin vuoksi se tuli aikoinaan katsottua ja ostettua, mutta nytpä huomasin että kappas mokomaa, Jeffrey Dean Morgankin on mukana tässä elokuvassa.

Cindy (Athena Massey) on muka miehinen kyttä - siis hieman samaan tapaan kuin Sandra Bullock oli miehinen FBI-agentti. Lippis väärin päin ei kuitenkaan piilota Cindyn kuumuutta, mutta leikitään nyt mukana. Cindy saa tehtäväkseen soluttautua korkean tason bordelliin, sellaiseen Victoria's Secret-visuaaliseen paikkaan jossa seuralaisneidit ovat kuuma, kuumempi ja kuumin. Eräs tuon bordellin tytöistä, arvelluttavilla valokuvilla kiristystä harrastanut Tracy (Elena Olanson) on tapettu ja Cindyn tehtävänä olisi jäljittää murhaaja. Siispä tie vie tuonne bordelliin jota johtaa V Niin Kuin Verikoston V:n sukulainen, Rouva V (Meg Foster) ja ennen muka niin poikamaisen Cindyn on muututtava aidon oloiseksi maksulliseksi tytöksi. Huvittavaa on se, että piikkikorot, seksikkäät alusvaatteet ja vastaavat seikat ovat se keino muuttaa Cindy ulkoisesti sopivan oloiseksi, mutta jo sillä ”poikamaisella” lookillaan Cindy oli ihan samanlainen hottis. Eli kyseessä on se silmälasit pois ja poikatyttö on supermalli-muutos.
Rouva V on epäileväinen Cindyn suhteen, mutta väärennetyt rikosrekisterit ynnä muut menevät kuitenkin läpi kuin väärä raha, joten Cindy otetaan taloon töihin. Rouva V on sellainen josta tykätään käyttää termiä madame. Eli hän siis pukeutuu arvokkaasti, puhuu hienostuneesti ja on hieman nokka pystyssä olevan oloinen.
Bordellissa Cindy tutustuu Rouva V:n gorillaan, Ramoneen (Jeffrey Dean Morgan) joka on pomoaan epäluuloisempi Cindya kohtaan. Tapaamme myös ilotyttö Rainin (Rena Riffel) joka on ollut edesmenneen Tracyn ystävä ja kenties oli ollut rakastunutkin häneen.
Bordellin asiakaskunta koostuu vain vaikutusvaltaisista ihmisistä, joten oletettavaa onkin että Tracyn murhaaja on joku hyvin korkeasssa asemassa oleva, mutta katsojalle kyseisestä henkilöstä on tähän mennessä näytetty dekkarisarjojen tapaan vain pistoolia pitelevä käsi, etc.
Cindyn ensimmäinen asiakas haluaa turpaansa, toinen haluaa katsella televisiota, joten tissien esittelyä rankempaa tavaraa ei ole luvassa. Ajoittain kuulemme Cindy ajatuksia kertojaäänen muodossa kun hän pohtii kuka mahtaisi olla Tracyn murhaaja, kuinka hän alkaa nauttimaan vaihtoehtoisesta elämästään ja kaikkea sellaista ilmiselvää jonka katsoja pystyy lukemaan jo kuvia katselemallakin.
Hieman smoothia musiikkia ja sitten saammekin todeta, että Tracyn murhaaja epäilee Tracyn levitelleen ystävilleen ottamiaan valokuvia. Hiukan uhkaillaan Rainia, mutta ei sen enempää.
Sitten yht'äkkiä ilman mitään varsinaista juonellista syytä, poliisipäällikkö alkaa puhumaan siitä kuinka tämä Tracyn murhamysteeri on alkanut paisua aivan liian suureksi ongelmaksi ja että Cindylla on enää 48 tuntia aikaa selvittää murha ennen kuin tilanne menee liian vaaralliseksi. Häh? Poislukien tuo Rainin uhkailu, josta hän muuten ei ole puhunut kenellekään, ei Tracy-tapauksen suhteen ole tapahtunut yhtikäs mitään. Ihan oikeasti. Cindy ei ole oikeastaan omia pohdintojaan enempää tutkinut tapausta, kukaan muukaan ei ole tutkinut samaista tapausta, Cindyn todellinen minä ei ole vaarassa paljastua koska kukaan (Rouva V ja Ramone) ei ole miettinyt asiaa ja ainoa tarinallinen edistys on oikeastaan ollut se, että Cindy on alkanut nauttimaan peiteroolistaan. Eli mitään ei ole oikeastaan tapahtunut ja yllättäen vaaroja on joka puolella ja kaiken aikaa.
No nyt Ramone sopivasti uskoutuu Cindylle kertoen olevansa Tracyn veli ja haluaa saada murhaajan kiinni. Ramone tietää missä Tracyn ottamat valokuvat ovat ja aikoo tuoda ne Cindylle, jotta hän voisi houkutella murhaajan esille. Mutta poliisipäällikön antama aikaraja on ummessa ja Cindy otetaan pois jutusta, mikä on tietenkin järkevää juuri siinä vaiheessa kun vihdoinkin jotain edistystä tapahtuu. Cindy ei tästä lannistu ja Ramone tapetaan. Cindy palaa bordelliin ja saa kotikäynnin erään aiemmin tapaamansa asiakkaan luokse ja nyt tämä mies sitten paljastuukin siksi Tracyn murhaajaksi. Murhaaja, nimeltänsä Jefferson (Mark Kiely) ottaa aseen esille, mutta onneksi Rouva V saapuu paikalle ja ampuu Jeffersonin. Se siitä sitten.

Okei, Yön Saalistaja ei siis tietenkään ole mikään älykäs arvostusta keräävä indiejännäri Mementon tapaan, saati sitten iso trilleri The Departedin tyyliin, mutta sellaisiin sitä ei tulekaan verrata. Omassa lajityypissään Yön Saalistaja on ihan hyvä elokuva, mutta vastaavasti se lajityyppi eli pehmoeroottinen pintajännäri ei tietenkään yleensä paljoa vaadikaan tekijöiltä saati katsojalta. Jos muistatte tv-sarjan Silkkiä Ja Luoteja, niin tämä on aika samankaltaista tavaraa. Siispä meillä on joukko kauniita naisia, komeita miehiä, yksinkertainen mutta kliseisyydessään ihan siedettävä tarina ja sukkanauhaerotiikkaa joka vihjailee paljon, mutta ei oikeastaan näytä mitään.

Tavallaan mielenkiintoinen juoniseikka on se, kuinka Cindy alkaa uppoutumaan peiterooliinsa siten, että alkaa nauttimaan siitä unohtaen välillä olevansa töissä. Samaan tapaan kulkevaa tarinaa näemme usein huumekyttätarinoissa, mutta eipä siihen kuitenkaan hirveästi tässä elokuvassa keskitytä, mikä ei ole tälläisessä elokuvassa kovin tarpeellistakaan.

Näyttelijät eivät ehkä tajuntoja räjäytä, mutta kukaan ei ole varsinaisesti huonokaan, vaan suurin osa on aika sympaattisen oloisia ja heitä on ihan mukava seurata, enkä nyt puhu pelkän ulkoisen kauneuden vuoksi. Athena Massey on aika mukavan oloinen, Jeffrey Dean Morgan on mukavan oloinen, kaikki ovat mukavia. Hitto, jopa se murhaajaa esittävä Mark Kiely vaikuttaa aika kivalta kaverilta.

Nyt post Watchmenin, on hauska huomioida nimenomaan Jeffrey Dean Morgan joka ei ymmärrettävästi tehnyt suurta huomiota Yön Saalistajassa, sillä ei tämä mikään tähdentekijäelokuva ole. Ei Morgan huonokaan ollut, mutta kuten muut niin hänkin oli vain mukavan oloinen. Se mikä oli hauskaa oli, että jos ei tietäisi Ramonea esittävän nimenomaan Morgan, niin se saattaisi jäädä helposti huomaamattakin. Sillä vielä tuolloin 90-luvun puolivälissä Morgan oli näemmä aikamoinen kaunis poika nykyisen rosoisuuden sijaan ja äänikin oli baritonista huolimatta lähempänä Kalle Aholaa kuin Tom Waitsia.

Yön Saalistaja on omassa lajityypissään varsin mallikas tekele, joka tuo hyvän mielen sitä katsoessa. Toki on myönnettävä ettei elokuvassa ole päällisin puolin mitään sellaista joka saisi kääntämään maita ja mantuja sen saadakseen nähtäväksi, eikä sen näkemättä jääminen aiheuta mullistuksia aika-avaruudessa, mutta jos sen sattuu huomaamaan kesken kanavahyppelyn, niin se ei aiheuta näppylöitä tai karvaa kämmeniin, mutta kivaa on.

Musiikkikin oli ajoittain varsin onnistuneen aavemaista ulinaa, vaikka pääosin tyydyttiinkin löysään Enigma-kopiointiin jollaista tälläisissä elokuvissa kuulee varsin usein.

Tähdet: ***
Yön Saalistaja
...NOIR