L'Amourin tarinat ovat kyllä varsin sujuvasti kirjoitettuja, mutta ne ovat poikkeuksetta vain sellaista perushyvää tavaraa. Hänen tarinoissaan ei kerrota villin lännen syntymisestä, modernin maailman tulosta, tai muusta vastaavasta erityisemmästä. Ei, ne ovat tarinoita juuri keskeltä villin lännen kuviteltua imagoa ja sellaisenaan turvallisia. Ja elokuvat ovat toteutettu samalla tavalla. Ne ovat ihan hyviä, mutta yksikään niistä ei ole Huuliharppukostaja taikka Hurja Joukko.
Joten yllätyksiä ei L'Amourin kirjat tai elokuvat tuo mukanaan, mutta varsin mallikelpoista viihdettä ne ovat.
Itse asiassa elokuvista puheenollen, L'Amourin tunnetuin elokuva lienee John Waynen tähdittämä Hondo. Senkään tunnettavuus ei tosin varmastikaan ole Waynen ansiota, vaan jos Hondo kuulostaa tutulta niin syy lienee eräässä Pulmuset-sarjan jaksossa joka pyöri hyvin vahvasti tuon elokuvan ympärillä.
Hellämielinen Duncan (Tom Conti) on vaimonsa Susannan (Kate Capshaw) ja poikansa Tomin (Kenny Morrison) kanssa kulkemassa vankkureineen amerikan aavikoiden halki, kun he sattuvat kaupunkiin nimeltä Bender's Flats. Tai no, kyseessä on pari puuhökkeliä ja ulkohuussi, mutta ajalleen se varmasti edusti suurkaupunkia. Täällä Duncanin perhe saa heti kokea villin lännen vieraanvaraisuuden kun Doc Shabittin (Matt Clark) johtama rosvojoukko pyrkii varastamaan uudisraivaajien hevoset. Onneksi paikalla on myös hiukan ylimielisen oloinen Con Vallian (Sam Elliott) joka päätyy auttamaan Duncania. Con on sellainen rähjäinen miesten mies joka kyynisyydessään edustaa ihmisten hyvyyteen uskovan Duncanin vastakohtaa. Con on jäljittämässä intiaania nimeltä Ute (Patrick Kilpatrick), mutta keskeyttää ajojahtinsa ja alkaa toimimaan Duncanin perheen suojelijana heidän matkallaan. Conin läsnäolo luo riitaa perheen välille kun Susanna alkaa tuntemaan seksuaalista vetoa Conin miehisyyttä kohtaan, Tom alkaa ihailemaan Conia lännentarinoiden sankarina ja Duncan koettaa pitää kiinni pasifismistaan. Eli aika tuttua tavaraa, jonka moni varmasti tunnistaa esimerkiksi elokuvasta Kalpea Ratsastaja.
Aiemmin Conin auttaessa Duncania saamaan hevosensa takaisin, kuoli Docin poika yhteenotossa ja tämä tietenkin sai miehen janoamaan kostoa, joten Doc lähtee miehineen Duncanin perheen perään. Avukseen Doc saa Conin jahtaaman intiaanin, Uten. Tässä vaiheessa emme tiedä miksi Con jäjitti Utea, mutta voimme helposti nähdä näiden kahden miehen välillä olevan jotain suuresti henkilökohtaista kaunaa, sillä sen verran painokkaasti vihanpitoa esitetään. Ute kuolee ja emmekä saa enää koskaan tietää mitä Conin ja Uten välillä oli, mutta ei kai se sitten ollutkaan mitään tärkeää.
Con loukkaantuu, mikä tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että rauhaan tukeutuvan Duncanin on ”miehistyttävä” ja otettava ase kauniiseen käteen. Mutta kukapa ei muka tuota käännettä nähnyt luotisuoraan kulkevan tien päässä. Kuitenkin ennen sitä Duncan perheineen pääsee perille määränpäähänsä ja vaikuttaisi siltä, ettei asetta tarvitsekaan käyttää. No, sieltä perästä Doc miehineen kuitenkin tulevat. Tässä vaiheessa Conin aseenkäsittelytaitojen avustuksella Docin joukko on harventunut kahdeksasta kolmeen, johon siis lasketaan itse Doc mukaan. Tosin yksi heistä karkasi elävänä pakoon, eikä täten päätynyt kompostiaineeksi.
Susanna ampuu yhden kolmesta, joten enää on jäljellä kaksi ja nämä koettavat polttaa rouvan taloonsa. Onneksi Duncan saapuu paikalle ampumaan Docin ja Con lopettaa viimeisen räkänaaman hengittämisen.
On aika Conin jatkaa matkaansa, mutta ennen sitä Duncan mottaa häntä veljellisesti.
Nopein Ase Voittaa on perushyvä länkkäri, jossa miehet ovat miehiä ja naiset kanssa.
Siinä on sopiva miljöö vuorineen, aavikoineen, metsineen ja lumisateineen. Joten visuaalisesti elokuva näyttää juuri siltä kuin westernin kuuluukin.
Siinä on ulkoisesti sopivan rosoisia näyttelijöitä ja kyvyiltään osa on roolejaan parempia.
Sam Elliott on tietenkin niin pirun karismaattinen mies, että hän voisi vaikka seisoa piilossa seinän takana ja silti nostaisi elokuvan tasoa.
Tom Contissa olisi ollut kykyä parempaakin ja vaikka hän teki varsin mallikasta työtä, niin jotain jäi selvästi puuttumaan.
Kukaan ei kuitenkaan ollut huono kiusallisuuteen saakka, vaan lähes kaikki tekivät tarinaan nähden ihan hyvää työtä.
Tosin on myönnettävä että Kate Capshaw ei koskaan ole ollut kovin mieleenpainuva näyttelijä ja Indiana Jonesissa mukanaoloaan lukuunottamatta ei ole mitään muistettavaa tehnyt. Tässäkin elokuvassa Capshawin rooliin olisi voinut kuvitella tusinoittain muita näyttelijöitä.
Ja Patrick Kilpatrick oli aivan hukassa intiaanina. Sama se kuinka puoliverinen hahmo oli kyseessä, niin täysin verettömältä se tuntui.
Tarina olikin ihan tyypillinen kertomus siitä kuinka kovaa vastaan pitää taistella kovalla, mutta sydäntä ei saa menettää. Ei siis mitään uutta ihmeteltäväksi, mutta tuttuudestaan huolimatta on vaikea löytää mitään suurta valittamista johtuen siitä, että toteutus on kuitenkin ihan hyvä.
Tuntuu niin kovin ikävältä sanoa näinkin viihdyttävästä elokuvasta sen olleen ihan hyvä, sillä ihan hyvä on sellainen kommentti jolla on vaikea suositella mitään kenellekään ilman että se kuulostaisi lievästi negatiiviselta. Mutta hei, Nopein Ase Voittaa on ihan hyvä.
Tähdet: ***
Nopein Ase Voittaa
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti