Kyoto, 1865 ja Shinsengumin samurait ovat värväämässä uusia alokkaita koulutettavakseen. Aiempien epäonnistumisien pelossa karsinnasta on tehty hyvin tiukka, jotta motivaatioiltaan heikot, mahdolliset kilpailevien klaanien vakoojat ja muu epäsuotuisa aines saataisiin kitkettyä jo ennen varsinaisen koulutuksen alkua.
Nuori kauppiaan poika, Kano Sozaburo (Ryuhei Matsuda) tekee vaikutuksen opettajiin nuhteettomalla historiallaan ja kaksintaistelutaidoillaan, ja hänet valitaan opetusleirille jatkoon. Kuten myös Tashiro Hyozo (Tadanobu Asano) joka ei Kanon tavoin ole yhtä rauhallinen luonne, mutta korvaa sen energisyydellään ja aseenkäsittelytaidoillaan.
Kano ja Tashiro pääsevät siis ainoina alkukarsinnoista läpi ja aloittavat varsinaisen koulutuksen Shinsengumin koulutusleirillä joka on häiriöiden minimoimiseksi mahdollisimman eristyksessä muusta maailmasta, mutta ei silti liian kaukana sivistyksestä.
Klaanin komentaja, eli koulun rehtori Kondo Isami (Yoichi Sai) ottaa Kanon henkilökohtaiseksi avustajakseen ja vaikka komentajalla onkin tapana ottaa aina joku uusista oppilaista opetettavakseen, on Kanon tapauksessa jotain erilaista ja opettaja Hijikata Toshizo (Takeshi Kitano) epäileekin jotain. Kanon neitseellisen herkkä kauneus alkaa pikku hiljaa vaikuttamaan seksuaalisesti turhautuneisiin miehiin.
Kanon olessa pääosin kuuliainen ja hiljainen oppilas, on Tashiro puolestaan opettajien silmissä liiankin kapinahenkinen. Tashiro himoitsee Kanoa, mutta Kano osoittaa veitsen avulla ettei hän ole kiinnostunut Tashirosta petikumppanina. Tashiron homoseksuaalisuus ei jää huomaamatta koulussa ja Kanon uskotaan olevan hänen rakkaansa.
Toisaalla Hijikata on huolissaan koulun nuoresta opettajasta kapteeni Soji Okitasta (Shinji Takeda), joka on erään taistelun jälkeen osoittanut jonkinlaista post-traumaattista stressiä. Soji vakuuttaa olevansa kunnossa ja asia jätetään taka-alalle.
Hijikata toteaa Tashiron agressiivisuuden toimivan häntä heikentävänä tekijänä ja täten hän ei yltäisi Kanon tasolle, siitäkään huolimatta että julkisesti Kano antaa valheellisesti muiden ymmärtää olevansa tasoa alempana. (Siis vähän samaan tapaan kuin Snake Eyes antoi Storm Shadowin voittaa, jotta Storm Shadow ei menettäisi kasvojaan sukunsa edessä. Jep, se on hyvä vertaus.)
Isami joutuu matkustamaan Hirosimaan neuvottelemaan klaanien yhdistymisestä ja koulu jää siksi aikaa Hijikatan vastuulle. Isami on huolissaan huhuista joissa puntaroidaan Kanon suhteesta Tashiroon, sillä jos heidän suhteensa on todellinen niin se saattaa mahdollisen eron vuoksi aiheuttaa suuremmankin tragedian kuin vain kahden ihmisen matkan eri suuntiin. Näin on käynyt aiemminkin.
Yhä useampi koulussa olevista alkaa huomaamaan Kanon esittävän huonompaa oppilasta kuin todellisuudessa onkaan ja samalla yhä useampi mies alkaa rakastumaan Kanoon. Vaikka Kano ei edelleenkään kumoa tai vahvista suhdettaan Tashiroon, niin hänellä ei kuitenkaan tunnu olevan mitään miesrakkautta vastaan. Kano päätyykin opettaja Tojiro Yuzawan (Tomorowo Taquchi) patjaksi. Kun Tojiro löydetään myöhemmin kuolleena, siirtyvät epäilykset Kanoon sillä huhujen mukaan mies olisi ollut suhteessa juuri Kanoon, kuten asian laita olikin. Hijikata saa tehtäväkseen vaientaa epäilyt ja mahdollisen julkisen klaanille koituvan häpeän, ja asia ratkaistaan siten että Kanon homoseksuaalisuus tukahdutetaan täysin. Hijikata ihmettelee miksi Isami haluaa asian hoidettavan näin, kuin esimerkiksi tutkimalla onko Kano murhaaja ja saavan mahdollisen ansaitun rangaistuksensa. Yksi klaaniin kuuluvista miehistä, Jo Yamazaki (Masa Tommies) saa tehtäväkseen ystävystyä väkisin Kanon kanssa ja tutustuttaa hänet naisten saloihin. Kano pyrkii kaikin voimin välttelemään Yamazakia, mutta luovuttaa lopulta ja yhdessä he menevät naisiin.
Yön pimeydessä joku hyökkää Yamazakin kimppuun ja taiston aikana tuntematon hyökkääjä pudottaa tikarinsa. Vahingoitta selvinnyt Yamazaki jäljittää tikarin omistajaksi Tashiron ja Isami määrää hänet teloitettavaksi. Kano saa tehtävän suorittaakseen ja se pitää hoitaa julkisuudelta piilossa.
Hijikata ja Soji ovat tarkkailemassa Kanon kohtaamista Tashiron kanssa. Odottaessaan Soji kertoo muidenkin huomanneen Isamin suojelevan Kanoa tämän ilmeisen ihastumisen vuoksi ja samalla Soji vihjailee Hijikatan myöskin ihastuneen Kanoon. Hijikata puolestaan alkaa uskomaan Sojin ihastuneen Kanoon.
Kano nostaa miekkansa pahaa-aavistamatonta Tashiroa vastaan ja samalla luodaan epäilys sen päälle, että oliko se kuitenkaan todisteista huolimatta Tashiro joka hyökkäsi Yamazakia kohtaan ja oliko Tashiro syyllinen Tojiron kuolemaan. Kykyjään piilotellut Kano tappaa Tashiron ja sivusta seuranneet Hijikata ja Soji jäivät hämmennyksen valtaan. Mitä jos he olivatkin erehtyneet.
Totuus jää piiloon.
Hitto tämä on hyvä elokuva.
Tabu on niitä elokuvia joka ei selkeästikään pyri vastaamaan läheskään kaikkiin herättämiinsä kysymyksiin, mutta ei tee kysymyksistä sellaisia että niihin vastaamatta jättäminen olisi mitenkään häiritsevää.
Toki voimme ihmetellä, että kuka lopulta tappoi Tojiron ja kuka hyökkäsi Yamazakin kimppuun? Oliko molemmissa kyseessä sama vai eri henkilö?
Kuka olikaan lopulta rakastunut Kanoon. Soji? Hijikata? Isami?
Entäpä se klaanien yhdistyminen?
Oliko kano sittenkin vieraan klaanin vakoilija Infernal Affairs-elokuvan tyyliin?
Ei mutta entäpä Kanon hiukset? Elokuvassa pariin kertaan ihmetellään miksi Kano ei ole leikannut pitkiä hiuksiaan ja kysyttäessä sitä, mies vastaa tehneensä lupauksen ettei vielä leikkaisi hiuksiaan. Mitä jos Kano olikin oikeasti nainen ja se oli hänen salaisuutensa. Siksi hän vähättelisi omia kykyjään ja oli hiljainen, jotta ei pistäisi silmään enempää ja voisi pitää salaisuuden salaisuutena. Tabu kun ei niinkään lopulta tee suurta asiaa homoseksuaalisuudesta, sillä Kano edustaakin kaikessa herkässä kauneudessaaan naista miesten keskellä ja täten eristyksissä olevat miehet rakastuvatkin naiseen eivätkä mieheen.
No, esitti elokuvasta sitten minkä tahansa kysymyksen, niin punaisin langoista lienee mustasukkaisuuden kuvaus. Kaikki rakastuvat samaan henkilöön ja se osoittautuu ongelmalliseksi aivan eri tavoin kuin elokuvassa Sekaisin Marista.
Koko elokuva on rakennettu hyvin rauhalliseksi tunnelmoinniksi ja hiljaisuudessa olemisen matka on se tärkeämpi seikka kuin lopussa tulevat paljastukset (joita ei siis tule.) Kaikkea korostavat Ryuichi Sakamoton uskomattoman kaunis vaikeroiva kaiutettu musiikki, joka luo kuville hyvinkin aavemaisen tunnelman ja on täten täysin sopiva kertomaan meille jonkinlaisesta hauraasta epätoivosta ja halusta tehdä jotain sydämestään kun järki sanoo ei.
Samaa tunnelmointia ylläpitää pääosin yöaikaan sijoitetut elokuvan tapahtumat. Yö luo ajatuksen siitä, että jotain salaista on tapahtumassa. Oli se sitten kaapissa pidettävä suhde, tai jokin muu, mutta pimeys verhoaa sen aina alleen.
Tabu on elokuva joka on kyllä tarinana mielenkiintoista seurattavaa, mutta väitän elokuvan melankolisen tunnelmoinnin olevan itse juonenkuljetusta tärkeämpi ja siksipä se ei haittaa laisinkaan jos puntaroi jonkun hahmon tarpeellisuutta, tapahtuman loogisuutta, etc. Kun koetan keksiä parhainta keinoa kuvata tämän elokuvan onnistuneisuutta, niin kerrottakoon että tätä kirjoittaessani minulla on sellainen outo tunne jossa haluaisin mennä kylppärin nurkkaan nyyhkyttämään epätoivoisesti, mutta myös samalla haluaisin halata kaikkia ystäviäni ja kertoa rakastavani heitä. Joten se siitä.
Tähdet: *****
Tabu
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti