Fong Sai Yuk (1993)

Kun on seurannut Jet Lin uraa yhdysvalloissa niin jotenkin mieleeni on iskostunut ajatus, että mies ei ole kovinkaan iloinen tehdessään jenkkileffoja. Toki puhun varmastikin puuta heinää, mutta samankaltainen ajatus tulee esille monien englanniksi elokuvansa tekevien ei-englanninkielisten näyttelijöiden kohdalla. Kaikista näyttelijöistä juuri Jean-Claude Van Damme osoitti minulle miksi ajattelen ns. ulkomaalaisten näyttelijöiden olevan hieman onnettomia jenkkileffoissa, siitäkin huolimatta että niissä työskentely olisi unelmien täyttymys. Van Damme, jota kukaan tuskin menee oikeasti haukkumaan loistavaksi näyttelijäksi oli oikeasti hyvä nimenomaan näyttelijänä elokuvassa JCVD ja totesin, että kenties pääsyy Van Dammen onnistumiseen oli omalla äidinkielellään esiintyminen. Esimerkiksi Jet Li monien muiden joukossa varmastikin vielä joutuu kääntämään ajatuksissaan repliikkinsä kieleltä toiselle ja tämä saa hänetkin keskittymään tilanteen vaatiman tunnelatauksen sijaan hieman muihin asioihin. Siispä kun katselee Jet Lin jenkkileffoja voi jotenkin huomata hänen olevan fyysisestä akrobatiastaan huolimatta hiukan jäykkä, ilmeiltään staattinen ja vaikka sana iloinen onkin väärä sana, niin verrattuna Lin kotimaisiin elokuviin hän ei ole yhtä iloinen.
Iloinen ei tietenkään tarkoita hymyilemistä, sillä muutoinhan Li:n elokuva Romeon On Kuoltava (joka oli mielestäni varsin mainio) olisi hänen iloisin elokuvansa. Mutta jos katselee herran elokuvia kuten The One, Kiss Of The Dragon, Kehdosta Hautaan, etc. niin sinne väliin ilmaantunut Hero oli kuin kirkasta raikasta vettä kaadettuna likaiselle lattialle. Kyllä Li on Herossa huomattavasti vapautuneemman oloinen kuin vaikkapa Muumiossa.
Tietenkin on otettava huomioon myös eri maissa olevat erilaiset työskentelytavat joista esimerkiksi Jackie Chan on kommentoinut, että hänen jenkkileffoissaan pieleen menneet kohtaukset ovat enemmänkin kielisolmuja kuin kehon kompurointia siksi, että jenkkien vakuutusmeiningit eivät anna lupaa tehdä kaikkea fyysistä toimintaa jonka hän itse haluaisi tehdä.
Eivätkä kaikki Lin kiinaleffatkaan ole täydellisiä, saati läheskään sitä, mutta varmasti omalla kielellään esiintyminen vapauttaa joistakin kahleista.

Fong Sai Yuk on ilmeisesti ollut todellinen henkilö Kiinan historiassa, jonka seikkailuista ja taisteluista oikeudenmukaisuuden puolesta on kirjoitettu monia tarinoita ja hahmosta onkin tehty useampia elokuvia. Tämä todellisuuteen pohjaavien henkilöiden käyttö näyttäisi olevan hyvinkin suosittua Kiinalaisissa historiallisissa toimintaelokuvissa, sillä sen verran usein samaan tilanteeseen törmää. Tokihan kyseessä on samanlainen ilmiö kuin jenkkien toistuvat lännenhahmojen käytöt.
Fong Sai Yukin kohdallakin on helppo uskoa tarinoiden olleen vahvasti väritettyjä, sillä jos henkilön luut murretaan suoraan syntymisen jälkeen ja vauva kostutetaan jossain spriissä jotta keho kasvaisi joustavaksi ja vahvaksi, niin lienee luvallista kyseenalaistaa sen totuudenmukaisuuden. Vaikka kukapa minä olen sen todenperäisyyttä kumoamaan.

Punakukan Seura Chan Ka Lokin (Adam Cheng) johdolla hyökkää tyrannimaisen Manchukeisari Chi'en Lungin (sori, en todellakaan löytänyt näyttelijän nimeä) kimppuun. Tämä osoittautuu toistuvaksi painajaiseksi jota Chi'en näkee ja mielenrauhansa palauttaakseen hän käskee miehiään tuhoamaan kapinallinen Punakukan Seuran lopullisesti. Taistelulahjoiltaan valtaisa kuvernööri Kau Man (Man Cheuk Chiu) tekee työtä käskettyä ja kohta Punakukan Seuran olemassaolo tyrehtyy.
Siirrymme urheilukisoihin joita sponsoroi maineeltaan epämääräinen bisnesmies Tiikeri Lui (Sung Young Chen) ja yksi kisoihin osallistujista on nuori Fong Sai Yuk (Jet Li), joka ihastuu kisoja seuraavaan kauniiseen Ting Tingiin (Michelle Reis.) Fong Sai Yuk on niin kova juoksemaan, että jopa ponihäntä nousee pystyyn, joten herralle ei ole temppu eikä mikään voittaa kisat. Tiikeri Lui ei pidä siitä, että hänen omat miehensä hävisivät Fong Sai Yukille ja vaatii miestä mestattavaksi. Tiikeri Luin avustaja kuitenkin vakuuttaa, ettei näin kannata tehdä noin pienen asian vuoksi ja mainettaan puhdistaakseen Tiikeri Lui suostuu ehdotukseen, että seuraavien kilpailujen voittaja saisi puolisokseen tyttärensä Ting Tingin. Joo, sehän se parantaakin mainetta.
Toisaalla Fong Sai Yukin kangaskauppaa pitävä äiti Miu Chui-Fa (Josephine Siao) ei huomaa ryöstäjää koska pitää aurinkolaseja silmillään ja villiintyy täysin kun Fong Sai Yukin isä Fong Tuk (Kong Chu) lausuu runoja.
Fong Sai Yuk luistaa opinnoistaan osallistuakseen seuraaviin urheilukisoihin, ei niinkään palkinnon toivossa vaan huvikseen. Tietämättä Ting Tingin olevan Tiikeri Luin tytär ja erehdyttyään toisen vanhemman naisen olevan tuo luvattu palkinto, päättää Fong Sai Yuk hävitä kilpailun tahallaan. Siihen ei tosin paljoa vaadita, sillä kilpailun ratkaiseva ottelu on kaksintaistelu Tiikeri Luin vaimon Siu-Wanin (Sibelle Hu) kanssa, joka todellakin pelätyn kung fun taitaa.
Koska samantien kaupungille leviää huhu, ettei Fong Sai Yuk olekaan kyvykkäin kung fun taitaja päällä maan, loukkaantuu Miu Chui-Fa väitteestä ja pelastaakseen poikansa kunnian päättää rouva osallistua kisaan naamioituneena mieheksi, Fong Sai Yukin veljeksi Fong Tai Yukiksi. Miu Chui-Fa voittaa kisan ja hävinnyt Siu-Wan ihastuu mieheksi luulemaansa voittajaan. Miu Chui-Fa ei tietenkään halua palkinnoksi Tiikeri Luin tytärtä mikä saa rosvoparonin raivoihinsa. Eräänlainen shotgun wedding on siis edessä. Asia ratkaistaan siten, että Miu Chui-Fa ja jostain syystä naiseksi pukeutunut Fong Sai Yuk esittävät Fong Tai Yukin kuolleen ja tuhkaksi muuttuneen. No, jos Fong Tai Yukia ei saada, kelvatkoon Fong Sai Yuk ja tässä vaiheessahan mies ei tiedä Ting Tingin olevan tuleva puolisonsa. Niin eikä Ting Ting tiedä kisan lopputuloksesta koska oli koettanut karata paikalta, kun hän ei tietenkään halua puolisoa itselleen tällä tavoin. Mikä johtaa pimeässä hääsviitissä tappeluun jossa kumpikin toistensa kasvoja näkemättä vakuuttaa ettei halua naida toista. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Siu-Wan ei usko kuvitteellisen Fong Tai Yukin kuolleen ja haluaa saada kontaktin tähän Fong Sai Yukin kautta. Tämähän on kuin jokin Frasierin jaksosta. Ja jotta pakkaa sekoitettaisiin lisää, tapaavat Fong Sai Yuk ja Ting Ting siten, että molemmat luulevat toistensa olevan Tiikeri Luin vankeja, mutta tietämättä molempien menevät toistensa kanssa naimisiin. Wow!
Kuvernööri Kau Man saapuu kaupunkiin uskoen jäljellä olevien Punakukan Seuran jäsenten kokoontuvan siellä. Tämä onkin totta ja taistelun alkaesssa Fong Sai Yuk saa huomata jäykän rauhallisen isänsä kuuluvan Punakukan Seuran johtajistoon jolla on lista jäljellä olevista jäsenistä.
Selvittyään turvaan Fong Sai Yuk perheineen muuttaa Tiikeri Luin luokse ja viimein asianomaisille selviää kuka menee naimisiin kenenkin kanssa. Tietenkään Tiikeri Luille ei kerrota mistään Punakukan Seurasta tai siitä, että ollaan piilossa Kau Manilta, joka muuten sopivasti saapuukin vieraisille Tiikeri Luin luokse. Seuraa sellaista hyvin komediallista kasvojen piilottelua, joka lopulta johtaa paljastumiseen ja uuteen taistoon. Kau Man polttaa Tiikeri Luin talon, Fong Tuk jää vangiksi, mutta muut pääsevät pakoon etsityn listan kanssa. Tiikeri Lui suutuksissaan purkaa hääsuunnitelmat ja näin vastikään toisensa löytäneet nuoret eroavat tahtomattaan.
Tarjolla on absurdi taistelukohtaus jossa Fong Sai Yuk sitoo kuolleen ystävänsä selkäänsä ja häntä käyttäen tappelee kuten yksi Double Dragon ikään.
Fong Tuk aiotaan teloittaa ja Fong Sai Yuk haluaa luonnollisestikin pelastaa isänsä. Äidille kuitenkin valehdellaan muuta jotta hän ei vaarantaisi henkeään.
Aiemmin luokkaantuneelle ja nyt kuolemassa olevalle Siu-Wanille annetaan mielenrauha viime hetkilleen osoittamalla Fong Tai Yukin rakastavan häntä.
Fong Sai Yuk saapuu pelastamaan isäänsä ja päätyy täten kaksintaisteluun Kau Manin kanssa, muiden seuratessa tapahtumia sivusta. Fong Sai Yukin yksinäinen soturi-malli rohkaisee kansalaisia nousemaan keisarin valtaa vastaan ja täysimittainen kapina on selviö. Taistoon osallistuvat myös Miu Chui-Fa ja paluun tekevä myyttinen kansansankari Chan Ka Lok.
Kau Man kuolee soveliaasti kenkä-keihäs-dynamiittiyhdistelmän vuoksi ja kaikki on hyvin, joten Fong Sai Yuk voi lopussa ratsastaa pois Ting Tingin kanssa liittyäkseen Punakukan Seuraan taistelussa pahaa Keisaria, tämän keuhkovaivaivaista apulaistaan ja Kuolemantähteä vastaan.

Kaikille wuxiasta pitäville Fong Sai Yuk on puhdasta nannaa. On runsaasti huumoria, painovoimaa ja järkeä uhmaavaa vaijerimeininkiä ja koska hahmot pohjautuvat osittain todellisiin historiallisiin henkilöihin niin tämä vaikuttaa kaikessa epärealistisuudessaan lähes todelliselta, tietenkään olematta sitä. Leijuvat hevoset ovat tässä maailmassa arkipäivää.
Elokuvasta välittyy sellainen tekemisen riemu, ettei tästä voi olla pitämättä.

Jet Li on mainio nuorena innokkaana seikkailijana ja äitiään esittävä Josephine Siao on erinomainen hiukan hupsuna, hyvin poikansa kaltaisella luonteella varustettuna hahmona. Lin ja Siaon yhteiset kohtaukset ovatkin usein kemialtaan sopivin yhdistelmä ja hauskaa on sekä katsojalle, että selkeästi on ollut näyttelijöilläkin. Muutoinkin elokuvan näyttelijät ovat sopivasti roolitettuja, joten kenestäkään en keksi pahaa sanottavaa.

Hiukan kyllä häiritsee alun osuus jossa Keisari ja Chan Ka Lok ovat hyvinkin vahvasti esitettyjä, mutta sitten molemmat loistavat poissaolollaan siitä eteenpäin. Chan Ka Lok toki tekee paluun ihan elokuvan lopussa, mutta se ei tunnu kovinkaan tarpeelliselta kun hän ei muutoin ollut elokuvassa mukana, edes keskustelujen aiheena. Alku kuitenkin antaa ymmärtää että nimenomaan Keisari, ei Kau Man olisi se tarinan pahis joka lopussa saa kenkädynamiittikeihäästä ja että Chan Ka Lokilla olisi suurempi vaikutus Fong Sai Yukiin kuin mitä nyt esitetään.

Elokuva alkaa hyvinkin synkällä ilmeellä, muuttuu nopeasti lähes puhtaaksi slapstickiksi ja pysyttelee siinä hyvän tovin, kun lopussa sitten alkaa palaamaan synkempään ilmastoon. Lopussa se synkempi osuus on toimivampaa koska siihen päin noustaan sopivalla vauhdilla, kun taas se alun osio on pikemminkin äkillinen isku kasvoille ja siitä tapahtuu roima pudotus (vähän kuin se Predatorin liukumäki-kohtaus) valoisaan komediaan. Joten alussa siirtymävaihe äkillisyydessään saattaa aiheuttaa asenteen säätämistä, mutta vastaavasti tuo komedillinen sävy on kyllä istuvampi elokuvan hahmoille. Miksikään äärisynkäksi ei kuitenkaan missään vaiheessa alkua tai loppua sorruta, vaan kyseessä on enemmänkin Jackie Chanin elokuvistakin tuttua kepeyttä.

Hienoisesta tunnelman muutoksesta ja parin hahmon tarpeellisuuden pohtimisesta huolimatta kyseessä on kuitenkin kauttaaltaan erittäin miellyttävä elokuva, joka toki kyllä ensimmäisen X-Menin tavoin tuntuu välillä paljoltikin hahmojen esittelyltä, eräänlaiselta introlta kuin varsinaiselta yhdeltä kokonaiselta elokuvalta. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta tästä ilon, värin ja söpöilyn juhlasta.

Tähdet: ****
Fong Sai Yuk
...NOIR