Hahmolle tehty elokuva ei ollut puolestaan laisinkaan hauska, pääosin koska siinä hukattiin kokonaan tuo sarjassa ollut improvisaatiomainen yllätyksellisyys.
Borat-elokuva puolestaan toimi jo huomattavasti paremmin, sillä se hyödynsi juuri sitä menetelmää jolla Ali G oli toiminut tv:n puolella. Tietenkään Borat ei enää toisella katselukerralla ollut yhtä hauska sillä sen yllätykset olivat jo tuttuja, mutta silti olen valmis laskemaan Boratin 2000-luvun onnistuneimpien komedioiden joukkoon.
Jonkinlainen ongelma Cohenin omien hahmojen kohdalla on se, että mitä tunnetummaksi mies tulee niin sitä skeptisempi katsojasta tulee. Siksipä epäilin suuresti Brünon toimivuuteen. Tv:n puolella lyhyinä pätkinä Brüno oli mainio lisä Boratin ja Ali G:n seuraksi, mutta itse hahmosta tehty elokuva sai minut epäilemään suuresti idean toimivuutta. Varsinkin kun ohjaajaksi ilmeni Larry Charles jonka kanssa Cohen onnistui aiemmin niin hyvin. Charles on erinomaisen rohkea kirjoittaja ja esimerkiksi hänen Seinfeld-jaksonsa lukeutuvat sarjan parhaimmistoon, mutta tieto siitä että Cohen ja Charles tekisivät elokuvan Brünosta kuulosti aivan liikaa Boratin toisinnolta. Tässä vaiheessa Cohenista oli vieläpä tullut niin tunnettu ympäri maailmaa, että samaa feikkidokumentaatista piilokamerakonseptia hyödyntävä elokuva ei millään voisi olla yhtä onnistunut kuin Borat. Ja ei se olekaan.
Mutta...
Brüno sisältää kuitenkin tarpeeksi hauskuutta, jotta se sen uskaltaa sanoa olevan vuoden 2009 parhaimpia komedioita.
Elokuva on rohkea, Cohen uskaltaa olla läsnä tilanteissa ja jos vain ei ole nähnyt Boratia, niin Brüno on oikeasti yllättävä elokuva. Tälläisenäänkin se toki on hauska ja Cohenin tavaramerkiksi noussut piilokameramainen konsepti on toimiva, joten miinukseksi nousee oikeastaan vain elokuvan jo tehdyn oloisuus. Eikä hahmona Brüno ole aivan yhtä onnistunut kuin Borat, koska kuinka montaa kertaa aiemmin olemme jo nähneet tämän sterotypioista vitsiä vääntävän homohahmon. Jos muistatte Beverly Hills Kytistä tutun Bronson Pinchotin Sergen, niin Brünohan on täsmälleen sama hahmo.
Juonellisesti Brünon idea on oikeastaan aivan yhtäläinen Boratin kanssa. Ulkomaalaisten pelosta ja luuloista ollaan vain siirrytty seksuaalisuuteen.
Brüno (Sacha Baron Cohen) on Itävallassa tv:n Funkyzeit-muotiohjelman juontaja, joka suosionsa laskiessa lähtee tekemään itsestään tähteä Amerikkaan. Epäonnistuneen elokuvauran aloituksen jälkeen Brüno koettaa lanseerata Funkyzeitin jenkkiversiota ja sen puolestaan kaaduttua hän pyrkii tähdeksi muilla tavoin. Näihin muihin keinoihin kuuluu muun muassa Madonnan esimerkin innoittama lapsen adoptoiminen Afrikasta ja hänen esittelynsä jossain tyypillisessä jenkkien sontasosiaaliporno-ohjelmassa. Seuraavaksi Brüno uskoo homoseksuaalisuutensa olevan este tähdeksi päätymiselleen ja hän haluaa olla hetero kuten Tom Cruise, John Travolta ja Kevin Spacey ovat. Okei, tuo vitsi nauratti minua ja sekin toimii parhaiten jos tiedostaa näiden edellä mainittujen näyttelijöiden keltaisessa lehdistössä olleen/olevan maineen.
Brüno pyrkii tekemään itsestään heteron vaikka väkisin ja hän ilmaantuukin seuraavaksi julkisuuteen Straight Dave-nimisenä punaniskajuontajana. Tietenkin tämä on vain keino jotta pääsemme lietsomaan homovihaa jossain showpainiareenalla, jossa Brüno voi tehdä paluun mahtipontiseksi homoksi amisviiksien edessä. Tämän tapauksen ansiosta Brünosta tulee maailmankuulu ja We Are The World-tyylinen musiikkiesitys mm. Bonon (Bono) kanssa on mahdollinen.
Elokuvan vitsien kohteet ovat välillä vähän liiankin helppoja, sillä tähdeksi pyrkivä mustan lapsen adoptoinut homo on tietenkin sellainen hahmo, että tilanne joka ei paljoa vaadi. Kunhan pistetään Brüno lapsensa OJ:n (Chibundu Orukwowu) kanssa afrikkalaisamerikkalaisista koostuvan yleisön eteen ja tilanne kirjoittaa itse itsensä. Sama tapahtuu kun Brüno haluaa mennä naimisiin avustajansa Lutzin (Gustaf Hammarsten) kanssa ja siinä tulee esille haluttomuus vihkiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä.
Etc.
Siispä Cohen ja Charles hyödyntävät samoja ideoita kuin Boratin kanssa, hyödyntäen vain tällä kertaa Brünon värikästä homoseksuaalisuutta ja siihen liittyviä kliseitä/ennakkoluuloja, mutta myös ajoittain aiheellista suuttumista. Eli se missä Brüno ei oikein toimi on se, että tämä on jo nähty. Ei se nyt itse vitseistä tee yhtään sen huonompia, mutta tiedättehän.
Kun vielä huumoria revitään Brünon suhteesta apulaisensa kanssa, niin jo sekin itsessään muistuttaa Boratin vastaavasta. Asiat on vain nähty hiukan eri näkökulmasta, mutta rakenne on koko ajan sama.
Muistankin jostain lukeneeni Larry Charlesin haastattelun jossa hän kertoi, kuinka Cohenin tunnettavuus aiheutti ongelmia löytää kohteita, eli ihmisiä jotka eivät kesken vitsin tunnistaneet Cohenia. Ja vaikka tietenkään itse elokuvaan ei näitä paljastumisia ole jätetty, niin itse ainakin koko ajan epäilin että osa ihmisistä tiesi kyseessä olevan vitsin ja se puolestaan heikensi tilanteen tehoa. Cohen itse on sanonut, että ainoastaan Harrison Fordin kanssa tehty kohtaus oli ”näytelty” ja kuten Boratin Pamela Anderson-kidnappaus, niin näytellyltä se myös tuntuu. Tosin oli hauskaa nähdä Fordin käyttäytyvän kuin m*lkku.
Elokuvasta tekee onnistuneen Cohenin rohkeus syöksyä joka tilanteeseen paljaana (välillä sitä kirjaimellisestikin) ja silloinkin kun vitsi on selkeästikin helppoa alatyylin sontaa, niin Cohenin pokka pelastaa paljon. Mistä kertoo jo se, että mielestäni elokuvan hauskin vitsi oli todella alatyylinen, mutta silti aivan pirun hauska. Kyseessä on se koeyleisölle esitetyn Brünon ohjelman loppukohtaus jossa eräs tietty elin sanoo Brünon nimen. Typeryydessään aivan nerokas.
Jos pidit Boratista, niin todennäköisesti pidät Brünosta ja jos et pitänyt Boratista, niin tiedät mitä olisin voinut kirjoittaa tähän kohtaan tämän sijaan.
Vastaavasti jos pidit Boratista, niin saatat hiukan pettyä Brünon rohkeudestaan huolimatta liian helppoon ratkaisuun tyytyä tuttuun metodiin.
Pisteytykseen voi rohkeasti lisätä halutessaan yhden tähden enemmän, sillä Brüno mahdollisesti ansaitsee sen ja ainakaan elokuvan lyhyen pituuden ei uskoisi säikäyttävän katsojia pois.
Tähdet: ***
Brüno
...NOIR
2 kommenttia:
Minä tykkäsin neljän tähden edestä aikoinaan, mutta en ole katsonut leffaa sitten uudestaan sen teatterikierroksen jälkeen. Pitäisi, sillä tämä oli minusta varsin hupaisa :) (Borat oli toki parempi)
Kyllä se minullekin oli vaikeaa päättää kolmen ja neljän välillä. Etenkin kun jos Brüno olisi ilmestynet ennen Boratia, niin pitäisinkö Boratia tällöin itsensä toistamisena?
Sydän, sielu, joku muu mikä sanoi, että kyllä se kolme on oikein.
Lähetä kommentti