keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn Kosto (aNoES 2: Freddy's Revenge, 1985)

Ensimmäistä kertaa nähdessäni Elm Streetin kakkososan, pidin sitä aikamoisena tason putoamisena ensimmäisen osan jälkeen ja edelleenkin Freddyn Kosto on mielestäni sarjan heikoimpia. Se ei ole vielä siirtynyt sarjaa leimaavaan humoristiseen sarjakuvameininkiin, mutta ei tätä katsellessa voi koko aikaa pitää naamaa peruslukemilla.

Jesse (Mark Patton) on hermostunut herkkä nuorimies joka näkee hikisiä painajaisia Freddysta (Robert Englund) ja näistä unista hän herää märkänä.
Jesse on tavallinen opiskelijapoika joka muun muassa sekoaa ajatuksissaan nähdessään baseballia pelatessaan poikien heiluttamassa peppua pikkupikkushortseissaan.
Kesken pelin opiskelijatoveri Grady (Robert Rusler) vetää Jessen housut alas ja sitten pojat painivat. Valmentaja Schneider (Marshall Bell) rankaisee poikia ja pojat keskustelevat siitä kuinka huhu kertoo että Schneider on kallellaan poikiin ja sadomasokismiin päin.
Jälleen Jesse näkee unta Freddysta joka ei tapa Jessea vaan vihjailee, että Jessen tulee tehdä jotain hänen puolestaan. Jesse herää märkänä.
Koulussa Jesse nukahtaa tunnilla ja käärme hyväilee häntä.
Jesse perheineen ovat uusia asukkaita Elm Streetillä ja he ovat muuttaneet taloon jossa Gradyn kertoman mukaan joku nuori tyttö oli aiemmin seonnut. He siis muuttivat samaan taloon jossa ensimmäisen osan Nancy oli elänyt.
Seuraa tanssikohtaus jossa soi todella nynnyn kuuloista poppia ja Jesse tökkii pepullaan kaappia. Vierailulle saapuu Jessen ystävä Lisa (Kim Myers) ja telmiessään he löytävät Nancyn päiväkirjan. Lukiessaan päiväkirjan kuvauksia Nancyn painajaisista, Jesse löytää niistä yhtäläisyyksiä omiin uniinsa.
Freddy viestittää Jesselle että tämän tulee tappaa, sitten Jesse voikin nähdä unta kinkyklubilla käynnistä ja nahkapukuisen Schneiderin sidontaleikeistä. Pallot pomppivat kohti Schneideria ja kyse ei ole metaforasta.
Freddy tappaa Schneiderin, mutta veitsihanska onkin Jessen kädessä.
Jessen vanhemmat luulevat poikansa olevan pilleristi.
Lisa haluaa auttaa Jesseä tulkitsemaan uniaan ja selvittää muun muassa sen, etä Freddy työskenteli joskus muinoin jossain nyttemmin suljetussa voimalaitoksessa. Siispä sinne vie ystävystemme tie. Eivät he siellä mitään tee.
Myöhemmin Lisa järjestää bileet joiden yhteydessä Jesse pääsee puristelemaan tyttösen tissejä ja tässä vaiheessa ei ole mitään tolkkua siinä mikä tapahtuu unessa ja mikä ei, sillä yht'äkkiä Jessellä on jonkinlainen demonikieli vaikka tämän pitäisi olla hereilläoloa. No, kuitenkin Jesse karkaa hekumallisen Lisan luota mennäkseen kysymään Gradylta että voiko hän viettää yön tämän luona. Jesse kertoo Gradylle painajaisistaan ja pyytää tätä katselemaan kun hän nukkuu. Muistinko mainita että molemmat ovat puolipukeisia, sillä se on ilmeisesti hyvin tärkeää koska tässä elokuvassa pojat ovat koko ajan vailla täyttä pukeutumista.
Jesse nukahtaa ja Freddy ilmaantuu todellisuuteen hänen ruumiinsa läpi. Jaa, vai että se onkin näin helppoa. Freddy tappaa Gradyn.
Jesse juoksee verisenä Lisan luokse ja selittää tappaneensa Gradyn, mutta se olikin Freddy sillä Freddy elää Jessen sisällä ja tappaa ihmisiä Jessenä mutta onkin Freddy.
Nyt olemme siis todellisessa maailmassa ja Jesse on elokuvan tarinankuljetuksen mukaan hereillä. Siispä onkin epäloogista että Freddy ilmaantuukin Lisan bileisiin grillaamaan nakkeja ja tappamaan teinejä. Freddy puree Lisaa jalkaan (ihan oikeasti.)
Lisa menee sinne suljetulle voimalaitokselle ja Freddy jonka sisällä on Jesse, tulee ja kiusaa Lisaa. Lisa sanoo Freddyjesselle ”i love you” ja tietenkin Freddyn sisäinen Jesse alkaa käymään tahtojen kamppailua ruumiin ja mielen hallinnasta.
Paikka syttyy jostain kumman syystä tuleen ja polttaa Freddyn.
Freddyn palanut ruumis kuoriutuu ja sisältä ilmaantuu Jesse, kuin koteloitumisen jälkeen taivaalle liitelevä perhonen.
Sitten kaikki on taas hyvin ja saamme loppuun lähes identtisen ratkaisun ensimmäisen osan kanssa. Eli pus pus kaikki hyvin ja sitten Freddy ilmaantuu paikalle.


Okei, kenelle se Freddy oli kostamassa?


Jep, kyllä tämä elokuva on ajoittain niin tyhmä kuin miltä sain sen varmaan kuulostamaankin.
Ajan myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan yhtä seikkaa Freddyn Kostossa. Sen tarinaa... Ei... Se ei kuulosta oikealta.
Vähän sinne päin kuitenkin.


Tarinahan voidaan halutessaan nähdä pitkälti ensimmäisen elokuvan toistona ja silloin juoni
ilmaantuu muodossa jollaista toistetaan elokuvasta toiseen.
-Teini näkee painajaisia Freddysta.
-Teini koettaa saada muut uskomaan että Freddy tappaa alueen asukkaita.
-Teini syöksee Freddyn jonnekin astraalivyöhykkeelle.

Freddyn Kosto eroaa kuitenkin muista osista ylivuotavalla seksuaalisuudella ja vaikka teiniporno ei ole kauhussa mitenkään harvinaista, niin kun elokuvan seksuaalisuus on nimenomaan teinipojan homofantasioita, on se jo hieman harvinaisempaa. Freddyn Kosto nimittäin kertoo pitkälti pojasta joka näkee painajaisia jotka ovat toistuvasti homofantasioita ja koska kyseessä on hämmentynyt nuorimies, niin asia tuottaa hänelle tietenkin häpeää. Tästä syystä unet manifestoituvat painajaisina.
Vaikka tuota äsken mainitsemaani ei suoranaisesti uskalleta sanoa, niin se on aika huonosti verhottu Freddyn toimintaan ja elokuva tuntuukin pitkälti siltä, että kyseessä olisi eräänlainen kauhun Boys Don't Cry ja Freddy itse on mukana aivan turhaan. Mieleen tuleekin tv-sarja Freddyn Painajaiset jossa tarinat eivät liittyneet Freddyyn, vaan tämä kävi vain esittelemässä illan kertomuksen.


Tämä Freddyn Koston lajityypissään erilainen ja jopa rohkea näkökulma on saanut ajan myötä kunnioitukseni.

Kunpa vain elokuva kokonaisuudessaankin saisi samanlaisen hatunnoston minulta, mutta näin eivät ole kohtalon kortit ja tuonelan lautturi laulaneet.

Jos jo ensimmäisessä osassa tekijöillä tuntui olevan hiukan ymmärtämisvaikeuksia oman luomuksensa unimaailman ja todellisuuden rajojen kanssa, niin tässä heitetään välillä häränpyllyä siihen malliin ettei se istu edes grillissä. Tarkoitan nimenomaan sitä että miten Freddy itse liikkuu toden ja hämärän rajamailla. Freddyn pitäisi kaiken järjen mukaan olla unimaailmassa, eli tavallaan vain mielikuvituksessa asuva olento, mutta Freddyn Kostossa hän tuntuu välillä liikkuvan missä vain ja miten vain. Joten se vie vähän hohtoa Freddysta siinä mielessä, että fantasiaolento tuntuu ajoittain aivan liian tavalliselta lihalliselta.


Freddy pysyy vielä tämän osan aikana hieman sivussa, mutta kyllä Englund on jo alkanut saamaan hahmonsa liikkeet paremmin kohdallaan. Vain heittäessään tuolia Freddy näyttää liian arkiselta, mutta muutoin hän liikkuu aiempaa sulavammin.
Kuten edellisessä osassa, Freddy ei ole tälläkään kertaa esillä paljoakaan. Mutta ei niinkään mystiikan luomisen vuoksi kuten aiemmin, vaan koska hänellä ei ole juurikaan merkitystä elokuvan tarinan suhteen. Elokuva kertoo, kuten olen jo antanut ymmärtää, teinipojan seksuaalisesta turhautumisesta omaa sukupuoltaan kohtaan. Vaikka asia esitetään painajaisten kautta niin sillä ei ole niinkään väliä onko mukana Freddy vaiko Tim Curry.
Ja voi pojat (sananmukaisesti), kuinka tämä elokuva korostaakaan homoseksuaalista kanssakäymistä. Kiilteleviä teinipoikien puolialastomia kehoja on esillä enemmän kuin Caligulan synttäreillä
ja välillä tuntuukin kuin mitään muuta ei olisikaan tarjolla. Kaikissa painajaisfantasioissa esiintyy seksuaalisia viittauksia joista suurin osa ei ole mitenkään hienovaraisia.

Näyttelijät ovat mitä ovat, eli pääosin tyypillisiä teinikauhun pökkelöitä. Ja esimerkiksi Jesseä esittävä Mark Patton ei ole kovinkaan uskottava missään vaiheessa. Vaikka toki on todettava että hänen hämmentynyt ilmeensä vaikuttaa aidolta, johtuen varmastikin siitä ettei hänellä ole tainnut olla hajuakaan siitä mistä elokuvassa on kyse.
Lisaa esittävästä Kim Myersistakaan en keksi muuta sanottavaa kuin että hän oli aika seksikäs.
Ja entäpä Gradyn nahoissa liikuskeleva Robert Rusler. Oliko hän mukana elokuvassa?


Muutama uniefekti oli varsin mainion näköinen ja niistäkin pienin, eli kohtaus jossa Jessen sormenpäistä kasvoi veitsenteriä, oli vaikuttavin.


Freddyn Kosto on väärä tarina väärässä yhteydessä, mutta juuri sen vuoksi sarjansa mielenkiintoisimpia ja jatko-osana se oli ainakin melkein toivotunlainen muutos kaavaan. Epäonnekseen sen homo-odysseia ei istunut yhteen veitsikäden kanssa ja erotettuina ensimmäisestä olisi varmasti saatu onnistuneempi kuin jälkimmäisestä.


Jonkinlaista hupia voi löytää takakannen tekstistä:
”Elokuvan avauskohtauksessa on luvassa Robert Englund ilman Freddyn maskia. Valmistaudu kirkumaan!” No no, ei Robert niin ruma mies sentään ole.


Tähdet: **
Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn Kosto

...NOIR

Ei kommentteja: