Magnum 44 on ensimmäinen jatko-osa Likaiselle Harrylle ja Likaisesta Harrysta annetaankin heti elokuvan alussa kunnon muistutus, sillä alkutekstien aikana kuvassa näkyy käsi pitelemässä Harryn tavaramerkkiä, Magnum 44:sta. Ja jotta varmistettaisiin katsojalle mitä on tarkoitus katsoa, niin lopuksi vielä kerrataan hieman muokatussa muodossa se ensimmäisen elokuvan mietelause ”do you feel lucky?”
Elokuvan alkupuoli tuntuukin lähes parodialta Likaisesta Harrysta ja hänen kovaotteisesta tavastaan ratkoa rikoksia. Sillä elokuvan alkuun on laitettu kohtaus joka on kyllä ihan hauskaa katseltavaa, mutta samalla tulee ajatelleeksi että ”te ette ole tosissanne.” Rikospaikalla käyvä Harry Callahan (Clint Eastwood) toteaa parilleen Earlylle (Felton Perry), että hän tietää hyvän hot dog-paikan lentokentälle. Tietenkin heti kentälle päästyään saavat he huomata siellä olevan meneillään lentokonekaappauksen ja tietenkin Harry pukeutuu lentäjäksi ja menee estämään ongelmat. Miten? No, kiihdyttämällä lentokoneen kovaan vauhtiin ja tekemällä äkkijarrutuksen. Hauskaa, mutta ei ihan yhtä tehokas ideana, tai toteutuksena kuin ensimmäisen elokuvan alun ryöstökohtaus.
Tämä oli vain eräänlainen irrallinen osuus joka tarinaa ajatellen olisi kuulunut leikkaushuoneen lattialle.
Siitä voimmekin siirtyä varsinaiseen juoneen.
San Franciscon rikollisuus on ennallaan. On ryöstöjä, on murhia ja on pulisonkeja.
Harrykin on ennallaan. Oikeudenmukainen, mutta poliittisesti epäkorrekti.
Poliisipäälliköiden ja poliitikoiden asenne Harrya kohtaan on myöskin ennallaan. Eli Harry on ongelmatapaus joka ei sovi kukkahattusetien ja -tätien luomaan mielikuvaan uudesta uljaasta maailmasta.
Kun ruumishuoneelle alkaa ilmaantumaan yllättävän paljon kuolleita rikollisia, alkavat epäilykset heräämään. Tuntuukin siltä kuin jokainen vapaalla jalalla oleva rikollinen kokisi tuomionsa luotien, eikä oikeuden rattaiden kautta.
Ylikomisario Neil Briggs (Hal Holbrook) uskoo tilanteen olevan vain rikollisten keskinäistä välienselvittelyä ja määrää Harrynkin seuraamaan jotain palkkatappajaa. Harry ei usko Briggsin teoriaan, sillä nämä kuolemat eivät ole keskittyneet vain joidenkin tiettyjen rikollisryhmien keskuuteen, vaan uhreiksi tuntuvat joutuvan kaikki rikolliset.
Kun Harry kohtaa katkeroituneen, äkkipikaisen poliisiystävänsä, Charlien (Mitch Ryan), alkaa Harry epäilemään juuri Charlieta tappajaksi. Charlien silmä silmästä ja hyvä rikollinen on kuollut rikollinen-mentaliteetti yhdistettynä tappojen suoritustapaan vain vahvistavat Harryn epäilyjä.
Harry kertoo teoriansa Briggsille, joka ei suostu uskomaan tähän. Miksi uskoisikaan, kun Charlie löydettiin juuri äskettäin kuolleena.
Harry ei saa kuitenkaan päästään ajatusta että näiden tappojen takana olisi poliisi.
Kun Harry huomaa että joku neljästä uudesta poliisialokkaasta, Sweet (Tim Matheson), Davis (David Soul), Grimes (Robert Urich) tai Astrachan (Kip Niven) on aina sopivasti jollakin tavalla mukana, niin Harryn epäilykset siirtyvät heihin. Nämä neljä uutta poliisia tuntuvat liian kyvykkäiltä, varmoilta ja ennenkaikkea kylmiltä ollakseen pelkästään uusia poliiseja tutustumassa uuteen työympäristöön. Mutta kun heistä Sweet tulee tapetuksi, niin jälleen Harryn teorialta viedään Briggsin silmissä matto alta. Tämä saa Harryn epäilemään että Briggs olisi mukana tappajapoliisien matkassa, koska miksi muuten tämä niin innokkaasti tyrmäisi kaikki Harryn ehdotukset.
Harry uskoo että Charlie tapettiin jotta voitaisiin luoda yleisön silmissä poliiseista marttyyreja, joiden toimintavapauksia tulisi laajentaa ja Sweet tapatettiin jotta Harryn teoria haudattaisiin täysin. Ja Harry on oikeassa. Astrachan, Grimes ja Davis saapuvatkin ehdottamaan Harrylle mahdollisuutta liittyä heidän vigilanteryhmäänsä. Harryhan olisi mainio lisä tappajapoliiseihin, sillä hehän tappavat vain rikollisia ja Harryn maine viittaisi samankaltaisiin taipumuksiin.
Davis ja kumppanit erehtyvät Harryn suhteen, sillä hän ei halua vain kulkea tappamassa rikollisia. Toki Harry osittain on samaa mieltä vigilantekyttien kanssa, mutta hän uskoo silti ennen kaikkea lakiin ja järjestelmään.
Koska Harry kieltäytyy liittymästä tappajakyttien ryhmään, tulee hänestä itsestään nyt maalitaulu. Kuten myös Harryn parista, Earlysta, joka räjäytetäänkin pois viemästä kuvaruutuaikaa. Harry ehtii itse välttyä hänelle suunnatusta pommista.
Niin ja Briggs tietenkin kuuluu tähän samaiseen nirri veks pahiksilta-joukkoon.
Seuraa takaa-ajoa jonka yhteydessä Harry murjoo Briggsin.
Välillä Harry siirtyy moottoripyörän selkään ja sitten hypitään ja lennellään jokeen.
Briggs palaa kuvioihin ja selittää Harrylle pistävänsä kaiken tämän niskoille ja iloitsevansa siitä kuinka Harry joutuisi itse ”oikeuden” uhriksi. Mutta ei huolta, Briggs lähtee liikkeelle autolla jossa on se pommi jolta Harry aiemmin välttyi.
”Man's gotta know his limitations” Harry toteaa kolmannen kerran elokuvan aikana kun Briggs räjähtää taivaan tuuliin.
Magnum .44 jää aika kauaksi Likaisen Harryn taakse. Se ei ole missään nimessä huono elokuva, mutta se tuntuu väliksi liiaksi kompromissilta pehmentää hahmoa miellyttääkseen suurempaa yleisöä ja jotkut ideat/kohtaukset tuntuvat olevan mukana vain muistuttaakseen että katsoja ei varmasti unohtaisi mitä on katsomassa. Siispä ”well, do ya punk”-tyyliseksi onelineriksi tai vastaavaksi on luotu tuo ”man's gotta know his limitations.” Toki se on hyvän kuuloinen Eastwoodin sanomana ja kieltämättä sopii elokuvaan, mutta kolmasti käytettynä se ehtii kuluttaa itsensä loppuun ja tuntuu liian alleviivaavalta. Tuohon jälkimmäiseen ajatukseen vievät myös se alun lentokonekaappaus-kohtaus joka ei liity mihinkään ja tuntuu olevan mukana vain jotta saataisiin kohtaus jossa Harry syö jotain (vrt. ensimmäinen elokuva) ja estää rikoksen.
Harrya on hieman pehmennetty siten että on muutamia kohtauksia joissa häntä näytetään työn ulkopuolella normaalissa elämässä, inhimillisyyden kehdossa. On siis seksikohtaus ja hymyilyä lasten seurassa. Tämä toimii osaltaan hyvin, kun on kerran tahdottu erottaa Harryn toiminta vigilantekyttien toiminnasta. Että Harryn fasistiseksikin luokiteltu maailmankuva ei ole kuitenkaan juuri sitä, kun samasta työhteisöstä löytyy radikaalimpiakin vaihtoehtoja.
Vastaavasti tämä pehmennys tuntuu myös ajoittain yleisön kosiskelulta.
Harryn pari, Early on aivan turha hahmo. Alussa on kohtaus jossa poliisit lyövät vetoa kuinka kauan Early pysyisi hengissä Harryn parina ja kohtaus on itseironiassaan jopa huvittava, sillä Earlyn ainoa merkitys tässä elokuvassa on olla se pari joka tapetaan sopivan tilaisuuden tullen. Tämän hahmon olisi voinut kirjoittaa elokuvasta ulos aivan surutta, sillä nyt hän aiheuttaa samanlaisen turhuuden tunteen kuin se lentokonekaappaus.
Yhtä hyödyttömäksi jää Mitch Ryanin Charlie. Ideana tietenkin oli esittää Charliessa potentiaalinen tappaja jota sekä Harry että katsojat epäilisivät ja sitten hahmon kuollessa totuus tulisi yllätyksenä. Mutta parin minuutin perusteella hahmosta ei saa mitään irti, eikä missään vaiheessa onnistuta luomaan perusteluja sille miksi Charlieta tulisi epäillä tappajaksi. Joten tämänkin hahmon olisi voinut unohtaa suosiolla. Ymmärtääkseni Ryanilla oli ollut alunperin enemmän ruutuminuutteja ja kohtauksia jotka olisivat syventäneet hahmon merkitystä, mutta ohjaaja Ted Post oli näemmä pitänyt niistä enemmän roskakorin täytteenä.
Kohtaukset joissa nämä vigilantekytät käyvät tappamassa pahiksia, tai ovat ylipäätään esiintymässä vigilantemoodissaan ovat hyvin erotettu muusta esiintymisestään. Aina kun nämä poliisit ovat tekemässä pahojaan, kuvataan heitä pääosin kulmista joissa he eivät esiinny kokonaisina. On (ala)puolikuvaa, pää leikkaantuu juuri sopivasti kuvarajan ulkopuolelle, pelkkä käsi vierailee, tai muuta tälläistä. Tämä tekee hahmoista hiukan epäinhimillisiä ja ulkopuolisia, kun vertaa niihin kohtauksiin joissa he esiintyvät ns. tavallisina ihmisinä. Mielestäni tyylikeino on hyvin onnistunut erottamaan näiden poliisien kaksi roolia. Sillä heti alusta asti on katsojalle selvää että juuri nämä Davis ja kumppanit ovat niitä tappajakyttiä, joten ilman kuvauksellista erottelua, he olisivat olleet liiankin selviä tapauksia.
Lopussa kun nämä kytät kompuroivat ympäriinsä ja oikeastaan itse tyrmäävät itsensä, niin se ikävästi latistaa hahmojen toimivuutta.
Leffan idea on kuitenkin hyvä. On siis kyttä jonka julkinen imago lähentelee väkivaltaisuudessaan rikollista ja on kytät jotka ovat astuneet rajan ylitse suoranaiseen rikollisuuteen. Vaikka elokuvassa ei suuremmin painoteta mitään moraalisuuden liekkejä, niin sopivan kuumana hella pidetään ettei siihen kannata näppejään laittaa.
Näyttelijät ovat pääosin mainioita.
Eastwood nyt tietenkin oli Eastwood ja hän oli sitä sopivissa määrin.
Hal Holbrook oli varsin hyvä Harryn petollisena pomona, vaikka tarina nyt olikin kirjotettu siten, että hänen hahmonsa motiivit olivat liian läpinäkyviä.
Erityisen nautinnollisia olivat vigilantekyttiä esittävät Robert Urich, David Soul, Kip Niven ja Tim Matheson. Vaikka Soulia lukuunottamatta muilla oli aika vähän repliikkejä sanottavanaan, niin he toimivat hyvin yhteen ja olivat uskottavia rooleissaan. En yhtään ihmettele että kunkin heistä ura sai tästä hyvää potkua. No, ei ehkä Kip Nivenin, mutta hänen osuutensa Magnum 44:ssa olikin pienin. Mutta Soul sai sittemmin hitin Starskyn & Hutchin avulla, Mathesonin naamaa näkee kaikkialla ja Urichista taisi tulla Suomessa tunnetuin nimi, kiitos Kovaa Peliä Bostonissa-sarjan.
Urichista pidin kovasti ja oli suuri menetys kun hän vuonna 2002 kuoli.
Mitch Ryania olisin myös halunnut nähnyt elokuvassa enemmän. Hän on Dharma & Gregissa olleesta hahmostaan huolimatta erittäin hyvä ilkeämielisten hahmojen esittäjä, joista parhaimpana esimerkkinä otettakoon Tappava Ase. Mutta koska hänellä ei ollut tässä elokuvassa merkitystä, niin vaikka tarkoitus ei olisi ollutkaan, sellaiseksi hänen esiintymisensäkin jää.
Magnum .44 on viihdyttävä ja Likainen Harry-sarjaan hyvin sopiva lisä. Se on myös elokuva jossa on ylimääräisiä hahmoja liikaa, ylimääräisiä kohtauksia liikaa ja loppupuolella aika hölmön näköistä moottoripyörällä kompuroitua toiminnan tapaista liikuntaa.
Lalo Schifrinin musiikki on loistavaa.
Tähdet: ***
Magnum .44
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti