Depeche Moden sinkkukiertueen keikka on myös ollut täydellisin konserttikokemus johon olen ilokseni saanut osallistua.
The World We Live In And Live In Hamburg on konserttitallenne Depeche Moden Hampurin keikasta vuodelta 1984 ja koska vuosi on mikä on, niin Violatorit ja Songs Of Faith And Devotionit ovat vielä kaukana edessäpäin. Siispä Anton Corbijn ei vielä ole ollut luomassa psykedeliaa huokuvia lavasteita, Martin Gore ei ole hurahtanut gospeliin, eikä Dave Gahan ollut kokenut reinkarnaatiota uudeksi Jim Morrisoniksi.
Tämän ajan Mode oli kuitenkin juuri innostunut industrialsoundeista ja Bowien Berliinimeiningistä, siispä bändin äänimaailma on juuri sopivassa kolkon koneellisen ja pehmeän ilopopin välissä. Ja tähän kylmäävään äänimaailmaan istuu hyvin myös erittäin pelkistetty lavaulkoasu.
Kolme korotettua tasoa syntikoineen ja Gahan etualalla ankanpyrstöineen. Hieman savua ja valoa. Muy bien!
Tallenne alkaa pienellä vilauksella faneista saapumassa konserttipaikalle ja bändistä astumassa ulos takahuoneesta. Tämä on vain välähdys ja sitten itse konsertti alkaakin ilman suurempi introja tai juhlallisuuksia.
Gahan hyppii, taputtaa ja esittelee 80-luvun juppimuotia. Gore, Alan Wilder ja Andrew Fletcher seisovat syntikoittensa takana tyylilleen uskollisina. Mikä tietenkin tarkoittaa että Flecther näyttää historian opettajalta, Wilder prätkäkundilta ja Gore sadomasokistiselta fetissipornokauppiaalta.
Musiikin jonkinasteinen kolkkous ja lavarakennelmien pelkistyneisyys osuvat hyvin yhteen, joten siinä suhteessa ei ole valittamista. Jos odottaa myöhempien aikojen stadionmeininkiä, niin tämä voi osoittautua pettymykseksi. Kyse on enemmänkin klubitilanteesta kuin maailmoja syleilevästä mammutista.
Kappalevalikoimasta en löydä nokan koputtamista, sillä aikansa tuotteeksi siitä löytyvät oikeastaan kaikki mitä siltä ajalta osaa kaivata.
Suurin miinus löytyy tavasta millä konsertti on kuvattu. Liian usein hyödynnetään puoli- tai lähikuvaa yhtyeen jäsenistä. Asia ei kuulosta järin suurelta haitalta, mutta tätä hyödynnetään niin usein, että välillä meinaa unohtua yleisönkin olevan paikalla.
Jossain vaiheessa visuaalista ilmettä elävöitetään päällekkäiskuvauksella, mutta hyvin vähäefektinen taltiointi on kyseessä.
Kuten tapaan kuuluu, niin Gore siirtyy lavan etuosaan laulamaan Somebodyn, mutta muutoin Gahan saa kekkuloida rauhassa, muiden keskityessä naputtamaan koskettimiaan.
Lopuksi yksinkertaiset kiitokset yleisölle ja stillkuvat bändin jäsenistä.
The World We Live In on energinen ja visuaalisesti minimalistisuudestaan huolimatta miellyttävän näyttävä kornserttitallenne. Mode on sittemmin tietenkin livenä muuttunut enemmän perinteiseksi yhtyeeksi kitaroineen ja rumpuineen, mutta tämä taltiointi on hyvä esimerkki siitä kuinka kolme miestä syntikoineen voi laulajan avulla luoda intensiivisen rock-konsertin, ilman siihen perinteisesti yhdistettäviä asioita.
Musiikki on mielestäni ihan pirun hyvää, yhtye on esiintyy mukaansatempaavasti ja syntiä tuntuu olevan mukana enemmän kuin tusinassa Rammsteineja.
Joskus vuosia sitten, olisiko ollut 1992 tai 1993, tämä taltiointi tuli televisiosta ja aloin katsomaan sitä innoissani. Kesken kaiken äitini käski minut ajamaan nurmikkoa, joten loppu jäi näkemättä.
Näin suuria tragedioita mahtuu pieneen elämään.
No, nurmikonleikkuu oli oikeastaan aika mukavaa.
Heille joille Depeche Mode ei ole tuttu, niin tässä tarjolla linkki heidän 80-luvun musiikkinsa:
Photographic
Kappale löytyy myös tältä nimenomaiselta konserttitallenteelta.
Tähdet: ****
Depeche Mode: The World We Live In And Live In Hamburg
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti