Tämä on ehkä neljäs kerta kun olen elokuvan nähnyt ja silti se jää aina samalla tavalla unohduksiin. City Heat on Eastwood-elokuvien stealthversio.
Michael Murphy (Burt Reynolds) on ex-kyttä, joka on sittemmin siirtynyt yksityisetsiväksi. Hän on niitä jatkuvasti rahaongelmissa olevia etsiviä, joilla on uskomattoman ymmärtäväinen sihteeri ja tämä sihteeri tekee käytännössä töitä ilmaiseksi ja on hiukan ihastunut pomoonsa. Eli sellainen Ms. Moneypenny-hahmo.
Rahahuolien lisäksi, Murphyn maailmaan kuuluvat jatkuva vitsailu, kaikkien vastaantulevien naisten iskuyritykset ja tappeleminen kaikkien kaupungin gangstereiden kanssa.
Kun elokuvan tarina sijoittuu 30-luvulle, niin mukana on paljon cooleja hattuja, popliinatakkeja, jatsia ja kieltolakia.
Clint Eastwood on Speer, joka on ei-niin-yllättäen kova kyttä. Nyt ei kuitenkaan kuljeta aivan Harry Callahanin jalanjäljissä, sillä joistakin samankaltaisuuksistaan huolimatta, Speer hyödyntää enemmän sellaista Yojimbo-taktiikkaa. Eli Speer pysyy enemmän sivussa ja antaa pahisten itse hoidella toisensa, välillä antamalla heille syyn siihen. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö Speer huitoisi nyrkkejään ja haulikkoa.
Murphy ja Speer ovat myös ystäviä, joka on heti alusta asti selvää vaikka elokuvassa koetetaankin hämätä esittämällä heitä toistuvasti kinastelemassa. Tässä on siis mukana se perinteinen buddy-elokuvien konsepti jossa kaksikon erilaiset luonteenpiirteet on se asia joka lopuksi voitetaan.
Entäpä sitten elokuvan varsinainen tarina?
Aika yhdentekevää huttua, joka on lähestulkoon vain kokoelma lajityyppinsä kliseitä. Mutta suurinpiirtein elokuva on tässä:
-Murphyn kaveri tapetaan ja tällä kaverilla oli todisteita joilla laittaa kaupungin päägangsterit vankilaan.
-Murphy etsii näitä todisteita/gangsterit etsivät näitä todisteita.
-Tommy gun laulaa.
-Murphy löytää todisteet.
-Lopuksi Speer ja Murphy murjovat gangsterit.
Ei tässä muuta ole. Kaikki hahmot ovat pelkästään stereotypioita ja tapahtumat samankaltaisia. Ne eivät juuri jää jätä muistikuvia ja vaikka elokuva ei suututakaan, niin ei sitä katsellessa iloitsekaan.
Elokuvan lopussa on kohtaus jota on kopioitu useaan otteeseen tämän elokuvan jälkeen. En tiedä oliko City Heat ensimmäinen joka sitä käytti, mutta ainakin sen jälkeen se on esiintynyt usein.
Varmistaakseen selustansa on Murphy asettanut pommin laukkuun jossa myös kaikkien kaipaamat todisteet ovat. Gangsteripomo ottaa laukun aseella uhaten itselleen, tietämättä sen sisältävän halutun tavaran lisäksi räjähtävämpääkin aineistoa. Gangsteri ajaa myhäillen pois, kunnes kokee räjähtävän lopun. (Vrt. Viimeinen Partiopoika.)
Eastwoodin elämäkerrassa tästä elokuvasta kerrottiin, että Eastwoodin syy tehdä tämä elokuva johtui pitkälti siitä että hän halusi tarjota hyvälle ystävälleen Burt Reynoldsille profiililtaan merkittävämmän elokuvan kuin mitä tämä oli viime aikoina tehnyt. Ilmeisesti Reynoldsin työtarjoukset olivat olleet vähenemään päin kiitos Kanuunankuularallien, etc. Tätä ajatellen kuulostaa kuitenkin oudolta, että Eastwoodin tarjoama elokuva oli komedia, sillä juuri komediathan Reynoldsin uskottavuutta olivat syöneet. No, mitäpä sitä ei tekisi kaverinsa eteen.
Eastwoodia oli kuulemma kiinnostanut tehdä myös yhteistyötä Blake Edwardsin kanssa, mutta sukset olivat menneet sen verran ristiin että Edwards jätti leikin kesken.
City Heat ei osoittautunut hitiksi, tai edes mitenkään mieleenpainuvaksi elokuvaksi, joten se ei ollut eduksi kenellekään. Tosin kyseessä ei ole niin huono elokuva, että siitä olisi ollut haittaakaan. Tämä nyt vain on niitä elokuvia jotka eivät jää mieleen.
Eastwoodin ja Reynoldsin ystävyydestä ja yhteistyöstä on ollut elokuvalle etua, sillä heidän kemiansa pelaavat aika hyvin yhteen ja elokuvan parhaimmat osat ovatkin ne, joissa heillä on yhteisiä kohtauksia. Onkin siis hieman surku että etenkin elokuvan alkupuolisko on lähes täysin Reynoldsin sooloilun varassa ja Eastwood on selkeästi sivussa, sillä tässä tapauksessa he ovat yhdessä vahvempia kuin yksin. Buddyelokuvaksi tässä on liian vähän buddyosaa.
Sinänsä näyttelijöistä ei voi sanoa pahaa sanaa, mutta kehujakaan ei voi jaella. Kuten kaikki muut osat elokuvassa, myös näyttelijäsuoritukset ovat niin ponnettomia ja keskitasoa, että sieltäkään ei löydä katseennaulitsijaa.
Välillä tuntuu kuin tekijöiltä itseltäänkin olisi punainen lanka kadonnut. Ehkä syynä ovat juuri ohjaajanvaihdos ja käsikirjotuksen uudelleenkirjoitus kesken kuvausten, mutta ajoittain elokuva on puhtaasti farssimainen ja välillä taas hyvin vakavahenkinen dekkari. Nämä kaksi näkökulmaa eivät vain juuri laisinkaan kohtaa toisiaan tasavahvasti ja oikeastaan vain niissä Reynoldsin ja Eastwoodin yhteisissä kohtauksissa lähennellään jonkinlaista onnistumista.
Elokuvan huumori on harmittoman valjua, toiminta laiskaa, dialogi loistaa valottomuudellaan ja jatsikaan ei oikein kuulosta oikealta. Eikä elokuvan maailma tunnu kertaakaan aidolta.
Olisiko sitten ollut niin, että Edwards olisi lähtenyt tekemään puhdasta komediaa ja hänen lähtönsä olisi aiheuttanut sen, että genren ymmärtämiseen olisi ilmaantunut aukkoja.
Mitäänsanomaton.
Tähdet: *
Tuli Hännän Alla
...NOIR
Ps. Sain pari päivää sitten tietooni, että ennen kuin Batman Beginsista tuli se Batman Begins jollaisena se nyt tunnetaan ja että Frank Millerin Yön Ritarista innoituksena saatu tarina muokkaantui nyt koettuun muotoon, niin Clint Eastwoodia oli kosiskeltu esittämään juuri Millerin sarjakuvan mukaista Yön Ritaria. En ollut aiemmin edes ajatellut sellaista mahdollisuutta, mutta nyt kun lukee tuota alkuperäissarjakuvaa, niin kyllähän siihen Eastwood sopisi. Luultavasti elokuva jäi tekemättä pääosin siksi, ettei sen katsottu tavoittavan nuorisoa ja olisi täten ollut kaupallisesti riskialtis yritys.
Eastwood saattoi olla jo liian vanha niinkin fyysiseen rooliin, kaikesta kompuutterimeiningistä huolimatta ja ehkäpä aihe on sellainen joka ei häntä alunperinkään kiinnosta.
Toisaalta, hän oli kyllä mukana Casperissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti