Mielenkiintoinen onkin osuva sana kuvastamaan neljättä Alienia. Sääli ettei sana hyvä ole aivan yhtä osuva kuvaus tästä elokuvasta.
Elokuvasta kyllä huomaa Caron ja Jeunetin käsialan, mutta samalla on ilmeisen selvää että nämä herrat olivat astuneet aivan liian suuriin saappaisiin. Samaa tuumi ilmeisesti Caro, joka jätti leikin kesken ja ei siksi esiinny toisena ohjaajana elokuvassa. Myöhemmin Caro teki tässäkin blogissa kehutun Dante 01-elokuvan ja siinä oli osuva esimerkki siitä kuinka Caro/Jeunet-tyylin voi viedä avaruuteen, mutta Alienia siihen ei kannata sekoittaa.
David Fincherin kokemia ongelmia ei Jeunetilla ollut, mutta se ei pelastanut elokuvaa.
Minä en pidä tästä elokuvasta.
Ostaessani Alien Legacy-boksin, minua otti päähän että miksei boksista voinut olla versiota josta neljäs osa puuttuisi. Sama ajatus oli mielessäni silloin kun vuoroon tuli Alien Quadtrilogy-boksi.
Vaikka Alien kolme ei mielestäni kestä kunnolla uusintakatseluja, niin Alien neljä ei kestä edes sitä ensimmäistä kunnolla. Tämä elokuva on Alien-sarjan Batman & Robin.
Demoniötökkä johdattaa meidät näkemään pirtelöä imuttavan miehen, jota kautta näemme avaruusaluksen ja sitten olemmekin sisällä tutkimusalus USM Aurigalla. Täällä vartijat jauhavat purkkaa ja tiedemiehet tekevät Ripleyklooneja (Sigourney Weaver) Ripleysta (Sigourney Weaver) otetuista dna-näytteistä. Tietenkin seuraamme klooneista vain yhtä, typerästi myhäilevää wetlook-Ripleyta (Sigourney Weaver.) Tämä Ripley on superihminen, koska hän on kantanut kloonialienkuningatarta sisällään ja Ripleyn superihmisyys osoitetaan siten että hän osaa heittää koripalloa tosi tarkasti. Huisaa!
Aurigan miehistö, eli tutkijat ja armeijan edustajat ovat näyttelijöistä riippumatta samanlaisia. He mulkoilevat, käyttäytyvät hysteerisesti ja välillä, aina välillä he virnuilevat. Jotta varmasti ymmärtäisimme näiden ihmisten olevan elokuvan pahiksia, niin avuksi siinä tulee valaistus jolla korostetaan hikeä ja paiseita. Aurigan komentaja on Perez (Dan Hedaya), hikisin heistä kaikista.
Aluksen ovissa on hengityslukko. Mikä? No, ovi ei aukea sormenjäljillä, tai retinaskannauksella, vaan hengittämällä sitä päin. Vaihtoehtoisesti oven voi avata sumutinpullolla.
Alienkuningatar kasvaa ja synnyttää vankeudessa kuhnureita joiden käyttäytyminen muistuttaa niin paljon ihmisiä että sitä oikein odottaa koska he aloittavat englanninääntämyksen.
Aurigalle saapuvat avaruuspiraatit, joita johtaa Elgyn (Michael Wincott) ja nämä merirosvot ovat kukin mulkoilevia ja virnuilevia. Elgynin miehistöön kuuluu myös nyyhkivä ja voihkiva Call (Winona Ryder.)
Elgyn harrastaa ihmiskauppaa ja toi Aurigalle joukon ihmisiä joita voitaisiin käyttää isäntäkehoina Alieneille
Alienit karkaavat ja rupevat tekemään miinusmallista väestönlaskentaa Aurigalla.
Call paljastuu jonkinlaiseksi ekoterroristiksi ja androidiksi. Tietenkin.
Välillä uidaan aluksen vedenalaisessa keittiössä, sekä nähdään kuinka yksi isäntäkehoina toimivista ihmisistä, Larry Purvis (Leland Orser) nykii ja sätkii.
Kaikki muut paitsi Ripley, Call, Vriess (Dominique Pinon) ja Johner (Ron Perlman) kuolevat.
Ripley rupeaa selittämään kuinka kuningatar on hänen lapsensa ja heidän tulisi olla yhdessä.
No, kuningatar on synnyttänyt Benny Hillin näköisen vanilja-alienin jolla on nykivää nenärustoa. Benny Hill tappaa kuningattaren ja haluaa hengailla Ripleyn kanssa.
Ripley, Call, Vriess ja Johner lentävät pakoon Aurigan räjähtäessä taustalla. Benny Hill itkee ja tulee imaistuksi avaruuteen aivan naurettavan efektin saattelemana.
Lopuksi näemme vielä tuhoutuneen Pariisin.
Alien nelosessa on hyvin paljon näyttelijöitä joista pidän. Michael Wincott, Dan Hedaya, Brad Dourif, Ron Perlman ja kaikki muutkin heitetään hukkaan. On vaikea sanoa esiintyvätkö he hyvin, huonosti, vaiko hyvin huonosti. Kaikki esiintyvät niin yli, että heitä alkaa pitää trapetsitaiteilijoina. Ihan kuin jokaiselle näyttelijälle olisi vakuutettu, että tässä on kyseessä komedia ja heidän tulee väännellä naamaa juuri sen vuoksi.
Ehkä tämä onkin komedia ja en vain huomaa sitä. No, hauska se ei ainakaan ole.
Jopa Sigourney Weaver vetää Ripleynsä niin hölmösti virnuillen, että oikein hävettää.
Winona Ryder ei tunnu tietävän edes kuvausten olevan käynnissä. Hän esiintyy kuin olisi joku piilokameran uhri.
Dominique Pinon joka on äidinkielellään esiintyessään varsin hyvä, ei todellakaan ole luonteva esiintyessään englanniksi. Hän tuntuu lukevan repliikkinsä paperista.
Sitä en myöskään ymmärrä, että kun katsojille näytetään päähenkilönä olevan Ripleyn aiemmat klooniversiot, niin miksi ne kaikki muut ovat täydellisiä geneettisiä mutanttivirheitä.
Ne kaikki muut ovat täydellisiä mokia, muodottomia lihakasoja, mutta sitten tämä yksi on täydellisen onnistunut Ripley. Jopa niin täydellinen että on hyperrealistinen. Eikö siellä pitäisi olla täydellisten virheiden ja täydellisen onnistumisen välissä jotain lähes onnistuneita versioitakin. Sana täydellinen sopii Alien neloseen sen toistamisesta huolimatta vain katastrofin merkityksenä.
Sitten on se albinoalien, eli Benny Hill. Idioottimaisin keksintö ikinä. Hahmo on ruma kuin synti ja jostain syystä sekin esiintyy yhtä huonosti kuin muut elokuvan ”oikeat” näyttelijät. Miten nukke voi näytellä huonosti?
Positiivistakin Alien nelosesta löytyy.
Musiikki on ihan hyvää ja sarjan romanttisinta.
Visuaalisesti elokuva on nätti kun kuvataan avaruutta, tai avaruusaluksia. Visuaalisuuten liittyen on ihmeteltävä, että miksi kaikki Aurigalla tuntuu olevan märkää. Niin ihmiset kuin lattiatkin. Vesi oli valaistu aika kauniisti, joten sääli vain että uivat Alienit näyttivät hölmöiltä.
Alien: Ylösnousemus niin huonosti näyteltyä ja kirjoitettua soopaa, että siitä nauttii eniten kun katsoo jonkun muun elokuvan.
Olemme Bizarromaailmassa jossa lumi on kuumaa, kissat ovat koiria ja vaikka osa on mielenkiintoista niin se ei ole yhtä kuin hyvää.
Tähdet: *
Alien: Ylösnousemus
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti