Kaikista näkemistäni viidestä Tom Ripley-elokuvasta, Amerikkalainen Ystävä on suosikkini. Siitäkin huolimatta että Wendersin elokuvassa Ripley itse jää melkein sivuviitteeksi ja Dennis Hopperin esittämänä, hahmo poikkeaa hyvin paljon muiden näkemyksistä. Kaikille muille filmatisoinneille on yhteistä se, että Ripley on aina sanavalmis ja neuvokas huijari. Kun taas Wendersin versiossa Ripley on aika tavallinen perusmies, joka onnistuu aikeissaan usein jopa suoranaisen onnenkantamoisen avustuksella.
Amerikkalainen Ystävä on kuitenkin elokuva joka tuntuu toimivan minulle oli mielialani sitten mikä tahansa.
Ripley (Dennis Hopper) on Hampurissa hoitelemassa taidehuijauksia ja tuoreimman taulukaupan yhteydessä hän tapaa huutokaupassa kehystentekijä Jonathanin (Bruno Ganz.) Ensitapaaminen on vähintäänkin jäätävä, sillä Jonathan ei suuremmin arvosta Ripleyta. Jonathan ei pidä ihmisistä joille taide on vain rahantekoväline, eikä tunteiden ilmaisua.
Samassa tilaisuudessa Ripley kuulee Jonathanin olevan kuolettavasti sairas.
Kun Ripleyta tulee tapaamaan hänen yhteistyökumppaninsa Minot (Gérard Blain), tulee tuosta ohimennen tavatusta Jonathanista ja hänen sairaudestaan tärkeää Ripleylle. Minot on järjestämässä palkkatappoa ja tarvitsee sen suorittajaksi jonkun jota kukaan ei osaisi epäillä. Ripleyn tehtävänä on löytää tämä joku ja Minotille palveluksen velkaa oleva Ripley suostuu vastentahtoisesti etsimään sopivan kandidaatin.
Ripley menee tapaamaan Jonathania ja ensitapaamisen kylmyys alkaa lämmetä, ja heidän välilleen syntyy ystävyys. Ripleylle kyse on tietenkin bisneksestä ja hän on vain kokeilemassa kepillä jäätä.
Ripley ehdottaa Minotille Jonathanin olevan sopiva vaihtoehto tappajaksi. Minot meneekin ehdottamaan asiaa Jonathanille ja vetoaa Jonathanin sairauteen. Yhden tai kaksi ihmistä ampumalla, Jonathan saisi hankittua niin paljon rahaa, että kun hän tulee kuolemaan niin perhe ei jäisi rahattomaksi. Samaan aikaan Jonathan rupeaa saamaan ristiriitaista tietoa sairautensa tasosta. Lääkäri vakuuttaa että Jonathanin sairaus ei ole pahentunut, mutta Jonathan alkaa uskomaan kuulopuheita joiden mukaan loppu olisi lähellä.
Minotin rahakas ehdotus rupeaa kuulostamaan houkuttavalta Jonathanin korvissa.
Minot houkuttelee Jonathanin Pariisiin tapaamaan jotain erikoislääkäriä ja tulosten mukaan sairaus olisi jo loppusuoralla. Siispä Jonathanin omatunto vaimenee, halu huolehtia perheestä ja kuoleman läheisyys hämärtävät ajatuskykyä siten, että hän ottaa tappokeikan vastaan.
Seuraa pitkä, hitaasti pulssia kasvattava kohtaus kun Jonathan seuraa uhriaan metrossa ja kerää rohkeutta.
Tapahtuneen jälkeen kotiin palannut Jonathan alkaa murtumaan ja huomaa vaimonsa, Mariannen (Lisa Kreuzer) tietävän että hän salaa jotain.
Samanaikaisesti Ripley tuntee painostavaa syyllisyyttä saatettuaan Jonathanin murhaajaksi, tämän tietämättä että hänen uusi ystävänsä, Ripley on asian takapiruna.
Jonathanin täytyy suorittaa vielä uusi tappo, junamatkalla Müncheniin. Hän ei halua tehdä sitä, mutta tuntee olonsa pakotetuksi. Ripley ei myöskään halua Jonathanin jatkavan tällä itsetuhoisella tiellä ja astuu itse samaan junaan estämään Jonathania. Tässä vaiheessa Jonathan saa siis tietää, että Ripleylla on jotain tekemistä sen kanssa että hän päätyi murhaajaksi.
(Junassa nähdään lyhyesti ihan Nina Hagenin näköinen nainen.)
Jonathan ja Ripley päätyvät yhdessä tappopuuhiin, vaikka hommat eivät oikein onnistukaan virheettömästi.
Ripley kertoo koko jutun Jonathanille ja toivoo heidän pysyvän ystävinä.
Marianne jättää Jonathanin.
Hämmentynyt Jonathan pyytää Ripleylta apua, kun huomaa että Minot ei sulata suosiolla junassa tapahtuneita virheitä.
Kaverukset päätyvät tappolistalle, mutta lopulta ajatutuvat itse ruumiinhävityshommiin.
Marianne ilmaantuu paikalle paikkaamaan välejä ja kertoo saaneensa selville, että Jonathanin tulokset sairauden viimevaiheista ovat pahasti liioiteltuja. Jonathanin viimeaikainen stressi on kuitenkin uuvuttanut hänet niin pahasti, että vaikka Minotin hankkimat diagnoosit olivat vääristeltyjä, niin nyt Jonathan on ajanut itsensä niin huonoon kuntoon, että hän alkaa olla kuilun partaalla.
Marianne suostuu auttamaan ruumiinhävityksessä.
Ripleyn polttaessa ruumista, Jonathan astuu auton ratin taakse ja ajaa pois Marianne matkassaan.
Jonathan kuolee kesken matkan.
Marianne jää yksin.
Ripley jää yksin.
Näyttelijät ovat erinomaisia.
Joku on saattanut huomatakin että aina kun kyseessä on Dennis Hopperin elokuva, tulen maininneeksi kuinka hyvä hän on. No, ei tehdä poikkeusta siihen. Dennis Hopper on mielestäni aivan loistava Tom Ripleyna. Ainakin Wendersin elokuvassa Hopperin Ripley toimii, vaikka yleisesti ottaen Alain Deloin lienee toistaiseksi lähinnä oikeaa käsitystä Ripleysta.
Tämän elokuvan katseennaulitsija on kuitenkin Bruno Ganz. Hän on aivan uskomaton. Hänen Jonathaninsa on niin aidon oloinen hahmo, että tuntuu siltä kuin omaan lähipiiriin kuuluisi juuri samanlainen ihminen.
On jotenkin hauskaa kuinka elokuvassa Jonathan ja Ripley ovat hyvin vähän aikaa yhteisissä kohtauksissa, mutta erilaisista luonteistaan huolimatta tuntuvat lähes heti luontaisilta ystäviltä. Ja vaikka yhteinen ruutuaika on vähäistä, niin nimenomaan heidän ystävyytensä, niin valheelle perustuva kuin se onkin, on juuri se seikka joka vie elokuvaa eteenpäin.
Elokuvan musiikki on loistavaa. Siinä on sellaista Komisario Morse-, Midsomerin Murhat-, Poirot-, ja yleistä brittidekkarihenkeä. Säveltäjä Jürgen Knieper ei hirveästi mielikuvia herätä muiden sävellystensä kautta, mutta on Amerikkalaisen Ystävän perusteella ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Wendersin elokuville tyypillisesti, myös Amerikkalainen Ystävä on aika vähäpuheinen ja -eleinen, mutta kuitenkin sopivalla energialla ladattu jotta sitä jaksaa katsoa helposti. Lisäksi parituntinen pituus on juuri sopiva sisältöönsä nähden. Ei liian pitkä, eikä liian lyhyt.
Miinuksen voi löytää ainakin siitä, että Ripleyn identiteettikriisiä ei käsitellä kuin yhden repliikin verran, joka kylläkin toistetaan kerran.
Kun Ripley-tarinoissa kyseinen seikka on vähintään taustalla koko ajan kulkeva teema. Toisaalta Ripley on kuitenkin Amerikkalaisessa Ystävässä hieman taka-alalle jäävä hahmo, joten elokuvan painotus olisi muuttunut jos siinä käsiteltäisiin suuremmin Ripleyn sisäisiä demoneja.
Amerikkalainen ystävä on erinomainen jännityselokuva, joka rauhallisuudestaan huolimatta tuntuu hengästyttävältä ja sydän hakkaa sitä tahtia, että kohta se sanoo "nevermore."
Tähdet: *****
Amerikkalainen Ystävä
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti