Come quietly or there will be... trouble.

Suoritin eilen kirpputorikierroksen käväisemällä kolmessa sellaisessa. Tai oikei, tavallaan neljässä, sillä unohdin ensimmäiseen niistä muistivihkoni ja sain palata sinne uudestaan. Ei huolta vihko löytyi, joten sinun ei tarvitse soittaa palolaitokselle.
Voisin tietenkin mainita ja niin teenkin, että yksi niistä kirpputoreista oli tapansa mukaan ahdas kuin mikä ja toisessa oli joku ilmeisesti päättänyt laukaista suolestaan zyklon-beet, sillä sen verran piereväinen oli tuoksu sen. Mutta keskitytään nyt hieman kolmannesta - joka oli kierrokseni ensimmäinen - kirpputorilta löytyneeseen kaiken toivon menetykseen ja ihmiskunnan hyvyyden kyseenalaistamiseen.

Tuolla kierroksen ensimmäisenä kohteena olleessa kirpputorilla oli viisi pöytää täynnä 20th century classics-nimikkeen alla julkaistuja elokuvia. Tässä malliksi kuva parista omasta valikoimastani löytyvästä elokuvasta.

Viisi pöytää täynnä noita saman sarjan elokuvia ja vaikka elokuvavaihtoehtoja löytyikin useampia, joskin niitäkin laskujeni mukaan vain kuusi eri nimikettä, niin noita itselläni olevia ei joukosta löytynyt. Yhtä nimekettä oli siis minimissään kymmeniä ja joitakin täten satoja kappaleita ja hintaa vaivaiset kaksi (2) euroa per levy. Kuulostaa ihan hyvältä vai mitä? No ei jos tietää, että samoja elokuvia myytiin aikoinaan täällä marketissa 0,90 euron kappalehintaan ja sieltä minäkin omani ostin. Joten vaikka kaksi euroa ei kuulosta kalliilta ja myönnän, että olisin ihan suosiolla maksanut omistanikin elokuvistani samaisen hinnan, niin c'mon, luulisi suurinpiirtein jokaisen paikkakuntalaisen tietävän paljon ne oikeasti maksoivat ja tällöin tuotteet ovat ylihinnoiteltuja.

Mutta eihän noiden elokuvien hinta kuulosta korkealta kuin heille jotka tietävät paljonko niistä pyydettiin ns. uusina, joten väliäkö tällä. Tämä seuraava oli se joka sai haaveilemaan hurmeorgioista ja vihaamaan ihmisiä.

Monella pöydällä on tavanomaisesti myynnissä kaikenlaisia sarjakuvia ja kuten tiedätte, minä keräilen Disneysarjakuvia ja näin ollen katseeni etsii aina kaikenmaailman ankkatarinoita.  Yleensä esimerkiksi taskareiden hinnat ovat siinä 1,50 - 2 euron luokkaa ja hyvä niin, mutta aina välillä joku kuvittelee että näillä taskukirjoilla kannattaa yrittää saada vähintäänkin niistä alunperin maksettu summa takaisin. Tämä huomioidenkin voidaan kysyä, että mitä helvettiä kuvitteli henkilö joka oli laittanut Aku Ankan taskukirjat myyntiin 10 euron kappalehintaan. Kun kyseessä ei ollut edes mitään harvinaisuuksia, tms., vaan esimerkiksi alla olevan kuvan kaltaisia joka pöydän taskareita.

Tuo kuvassa oleva taskari on vuodelta 2004 ja alkuperäiseltä hinnaltaan 4,20 €, eli ei edes vanha tai mitenkään harvinainen. Ai mutta olihan tuon pöydän myyjä sentään pistänyt taskarinsa alennukseen, sillä eihän tämänkään hinta ollut enää kuin vaivaiset kahdeksan (8) euroa.
AARGH!
Ja samaa kirjaa, vähintäänkin yhtä luettavassa kunnossa löytyi samasta paikasta ainakin kahdelta eri pöydältä ja niissä molemmissa hintana oli vain kaksi euroa.
Ei sitten tullut myyjälle mieleen käydä vilkaisemassa millaisia hintoja muut taskareistaan pyytävät ja pysytellä sitten niillä main.
Sanotaan ettei hullu se joka pyytää... kyllä on!
Seuraavalla käytävällä oli joku pistänyt myyntiin laatikollisen taskareita ja Roope-setiä (yhteensä 34 kappaletta) ja hintana vaivaiset 15 €. Se oli jo mielestäni alihinnoiteltu, mutta myyjä oli selvästi ymmärtänyt kirpputorin merkityksen.

No se siitä ihmiskunnan noususta ja tuhosta, sillä nyt vuoroon elokuvalliset ostokseni.

Kukin kolmesta vierailuni kohteena olleesta liikkeestä oli kyllä hyvin täytetty elokuvilla, mutta valitettavasti vhs:t olivat minimissään ja levypuolikin koostui sellaisesta massatavarasta, että tuntui ettei mitään kiinnostavaa löydy.
Pienoisen penkomisen jälkeen mukaan lähti sentään kolme elokuvaa ja yksi soundtrack.

BOUNTY TRACKER on taattua Lorenzo Lamas-moskaa, mutta odottakaas vaan kunhan pääsen näyttämään syyn miksi elokuvan ostin.

POLIISIAUTO 6-Z-4 EI VASTAAn olen kyllä joskus vaihtoehtoisessa menneisyydessäni nähnyt ja hatarat muistikuvani siitä ovat hyvät. Todennäköisesti olen väärässä.

SETH MACFARLANEN HULLU HULLU ANIMAATION MAAILMAn meinasin alunperin ostaa uutena, mutta parempi näin. Osan levyllä olevista animaatioista olen nähnyt jo youtubesta, joten kovin sokkona ei tätä sukellusta tehdä. Niiden perusteella totean, että jos tykkää Family Guysta.

Kovin juttu ja mielestäni se reissun helmin on tietenkin GREASE 2 soundtrack, sillä jos elokuvan aikakausikuvaus on äärimmäisen epäuskottavaa, niin hitto, siltä se kuulostaa levylläkin.

Amerikan Psyko 2 (American Psycho 2, 2002)

Mila Kunis on Amerikan Psyko.
Heh,
heh,
hahaha,
hahahahahaha,

hahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahah...

ihan oikeasti.
Ja William Shatner on elokuvan ainoa vakavasti otettava näyttelijä.

Mila Kunis on opiskelija jonka lapsenvahti oli aikoinaan päätynyt Patrick Batemanin (ei Christian Bale) uhriksi ja tämä on joko nerokkain keino yhdistää nämä kaksi tarinaa yhteen, taikka päättömin. Kallistun jälkimmäisen puoleen.
Siispä Kunis ryhtyy sarjamurhaajaksi ja vinkuu koko helvetin leffan ajan kuin ei olisi saanut tikkaria kaupassa.

Jos oikein etsimällä etsii jotain positiivista Amerikan Psyko kakkosesta, niin ensimmäisen elokuvan juppisarjamurhaamisen vaihtaminen opiskeluelämään on ehkä ihan ok idea, sillä koulumaailman turhautumiset, menestyksen halut ja oman paikan löytäminen on tuonut maailmaan monia hyviäkin elokuvia. Siispä kiusaaminen ja ulkopuolisia syrjivät ryhmät, sekä ylitse menevä tarve saada hyviä numeroita luovat otollisen pohjan sarjamurhailuun, mutta voi jumalauta että Amerikan Psyko kakkonen on säälittävä tapaus. Tyhmät roolihahmot ääntelemässä maailman noloimpia repliikkejä, helvetin huonoa näyttelemistä ja mikä surkeinta, psykopaatista kertovassa elokuvassa nyhveröidään enemmän kuin Gleessä. Enkä tarkoita, ettäkö olisin odottanut mitään hurmeilottelua, vaan jotain muutakin jännitystä kuin otsan rypistys. Eikä mikään tunnu edes tarkoitukselliselta, vaan yksinkertaisesti siltä, ettei parempaa osata. Tämä on niin v*tun p*ska elokuva, että oikein silmissä sumenee ja tekee mieli aloittaa kannibalistiset murhaorgiat. Ainoa syy tämän elokuvan olemassaoloon on joku kuppainen äpärähirviötuottaja joka päätti koettaa rahastaa tutulla nimellä ja kuvitteli, että elokuva paranee kuin viini kunhan vain muistaa vaihtaa päähahmoksi eri sukupuolta olevan näyttelijän kuin mitä edellisellä kerralla oli. Luuletteko te tosiaan, että miespuolinen Lara Croft olisi fiksu veto? Ted Raider!
Clueless on enemmän Amerikan Psyko 2 kuin Amerikan Psyko 2. Tämä on yhtä paljon Amerikan Psykoon liittyvä kuin Creepshow kolmonen on Stephen Kingiin ja George Romeroon, taikka Day of the Dead 2: Contagium Romeroon.
Jos jaksatte katsoa Amerikan Psyko 2:n ilman, että katse alkaa harhailla etsimään pelastusta jostain muualta, niin valitettavasti en voi onnitella siitä, sillä ainoa hullu joka tähän elokuvaan liittyy on katsoja itse.

Tämä leffapokkari-dvd maksoi 2,49 € (miinus henkilökunta-alennus, joka ei tässä tapauksessa montaa senttiä ollut) ja siinä oli vähintäänkin neljä euroa ylihintaa.

Säälittävää moskaa.

Tähdet: ~
Amerikan Psyko 2