Spring Break (Mardi Gras: Spring Break, 2011)

Kolme kaverusta joista yksi on lihava joilloin hänen kuuluu olla myös himokas, rähjäinen ja tarpeettoman kovaääninen Jack Black-kopio. Toinen heistä on kiltti sääntöjä noudattava poika joka rakastaa tyttöystäväänsä, eikä koskaan tekisi vapaaehtoisesti mitään paheellista. Kolmas on joku tyyppi joka on mukana jotta kolmikossa olisi yhteensä kolme heppua. Jack Black houkuttelee kolmikon lähtemään mardi gras-bileisiin, eikä se tästä yhtään sen yllättävämmäksi muutu. Tyttöjen välinen rakkaus on siistiä, poikien ällöä. Mukana on jopa se vitsiksi väitetty tilanne kun joku sontii vuoden satsin kerralla, mutta pönttö ei vedäkään kun nätti nainen saapuu paikalle. Kylkeni repeävät tästä huumorin nerokkuudesta. Älkää nyt vain esittäkö kohtausta jossa viaton nuorimies koettaa olla siveellinen kun edessä on tissejä ja lopettako sitä seisokkivitsiin. Voi ei, myöhäistä!

Kuitenkin kiltti poika huomaa, että tyttöystävä onkin tuhma neiti ja edessä on suhdekriisi, se kolmikon täydentäjä ihastuu siihen tähteen joka oli palkattu esittämään muka itseään (ts. Carmen Electra) ja ennen kuin onnellinen loppu on ajankohtainen hukataan auto, hukataan rahat, koetaan muita tuttuja väkivaltaankin yltyviä ongelmia samalla kun ystävyys on koetuksella pääosin sen Jack Blackin vuoksi, eikä mikään ihmekään sillä se heppu on aikamoinen p*skiainen joka ei todellakaan ymmärrä mitä ystävyys on. Oman halun vaatimat tissit, tussut, viina ja oksentaminen ovat tärkeämpiä kuin bestikset ja se vasta Jack Blackista, koska tyyppi joka häntä tässä elokuvassa imitoi on jos mahdollista vieläkin rasittavampi. No, kaipa jonkun piti Blackin kruunu periä kun Jonah Hill ei sitä enää näköjään halua:

Navanaluskomedia vailla muuta arvoa kuin dvd-kotelon kierrätys paremman elokuvan suojaksi. Minulla ei ole mitään muistikuvaa Spring Breakin ostamisesta, mutta uskon tietäväni syyn:

Tähdet: *

Spring Break

Shark Night (2011)

Joukko klassisen stereotyyppisia opiskelijoita (ts. nössö, kovis, urheilija, seksipommi, kiltti tyttö ja pari vielä enemmän who cares-tason hahmoa) matkaa saarelle eristyksiin juhlistamaan pian päättyvää kouluvuotta. Luonnollisesti ryhmän ainoa oikeasti opiskeleva kiltti hikipinkopoika (Dustin Milligan) on ihastunut ryhmän nättiin kilttiin rikkaaseen tyttöön (Sara Paxton), joten ei liene vaikea arvata ketkä ainakin tulevat pysymään elossa. Sivussa näemme vielä harvahampaisia punaniskoja ja sellaisen viiksekkään sheriffin (Donal Logue) sekä nätin kiltin rikkaan tytön agressiivisen ex-poikaystävän (Chris Carmack) jolloin tiedämme siis ketkä taatusti tulevat kuolemaan. Suurin osa tuleekin potkaisemaan tyhjää sillä bileisiin saapuvat kuokkavierailemaan lihanhimoiset hait, joita edellä mainitut punaniskat ovat kasvattaaneet koska uskovat rikastuvansa niiden avustuksella. Om nom nom!

Shark Night  on toki hieman kieli poskessa kulkeva, mutta ei ole missään tapauksessa mitään Asylum-sarjan tarkoituksellisen koomista halparoskaa vaan keskibudjettista ja siten ihan ok-näköistä sekä -tasoista rutiinihaikauhistelua. Täten kaikkien Swamp Sharkien sijaan vertailuksi kannattaa ottaa mielummin Deep Blue Sean kaltaiset elokuvat, jolloin kyllä Shark Nightista plussat ja miinuksensa löytää, mutta ei kummaltakaan puolelta mitään niin suurta että uskaltaisi suositella elokuvaa hyvänä taikka todella huonona. Shark Nightin täky lieneekin ollut vain sen oleminen 3D-elokuva ja sillä ei nyt kovin pitkälle räpiköidä.

Ikävää näissä keskitason tuotoksissa on se, että ne koettavat olla sekä raflaavia että kaikille sopivia ja siten rohkeus on sitä pehmoluokkaa ettei mitään oikeasti uskalleta viedä kunnolla loppuun saakka. Bikinitytöt näyttävät tietenkin näteiltä, mutta hitto jos kerran tarkoitus on esitellä tissejä niin selkä ei siihen riitä ja jos tahdotaan vetää peliin veristä teurastusta niin hampaiden pitää pureutua syvemmälle kuin naarmuihin saakka. Vastaavasti ollakseen koko perheen Hain tarina on Shark Night kuitenkin hieman liian verinen, joten lopputulokseksi jää vain eh!, oli se ihan ok-elokuva. Edes elokuvan Casper Van Dien ei ole tarpeeksi Casper Van Dien:

Van Dienista puheen ollen, tulinpa tässä samalla huomanneeksi hänen tehneen viime vuonna elokuvan nimeltä Sharktopus vs. Whalewolf ja uskoni ihmiskuntaan palautui. Tai katosi. Samapa se, tuo on silti nähtävä.

Tähdet: **

Shark Night