The Dinosaur Experiment (Raptor Ranch, 2013)

Muodokas Abbi (Jana Mashonee) jumittaa teksalaisessa peräkylässä ja haluaa siksi suurkaupunkiin ryhtyäkseen huippumenestyväksi laulajatähdeksi (Mashonee onkin oikeasti hyvin menestynyt laulaja), mutta ainakin toistaiseksi päivät kuluvat teurastamolta näyttävän oravanliharavintolan vähäpukeisena tarjoilijana. Toisaalla itseään tissimieheksi tituleeraava opiskelijanilkki Lucas (Donny Boaz) päättää kahden ystävänsä (outo epävarma nörtti ja John Belushi Delta Jengissä) kera lähteä bilettämään ja sehän tarkoittaa siis viinaa ja naisia. Muualla newwavesouldiscohiphoppia esittävä entinen muusikkosuuruus Little Willie (Marcus M. Mauldin) saa tyttöduonsa kera huomata ettei Prince-imitointi pure punaniskoihin. Samaan aikaan paranormaaleihin plus muihin eriskummallisiin tapahtumiin perehtynyt erikoisagentti Logan (Lorenzo Lamas) lähtee skeptisen parinsa kera matkaan tutkimaan kuolintapausta jonka takana uskotaan olevan vähintäänkin kolmemetrinen koira tai jotain. Kaikkia heitä tulee yhdistämään leppoisa, mutta kovin hermostuneen oloinen tohtori Cane (Jack Gould) joka on omistanut koko elämänsä salaiselle projektilleen ja nyt iän kalvamana pelkää ettei kukaan saisi tietää hänen suorittamastaan tieteellisestä läpimurrosta: ladossa asuvat verenhimoiset Tyrannosaurus Rex ja muutama Velociraptor. Mutta älä sinä tohtori Cane huolehdi, kyllä kaikki saavat tietää onnistumisestasi, sillä elokuvan rock 'n rollstoner menee ja vahingossa vapauttaa ne koska luulee dinohäkin ovessa lukevan tekstin "Door" tarkoittavan Jim Morrisonin Doorsia ja siksi se on avattava. Mutta mitä tehdä kun kohdataan sininen carnosaur? No, pukeudutaan tietenkin muinaisroomalaiseksi sotilaaksi ja hyökätään ilmakiväärin kanssa syötäväksi.

Miksi ovessa lukee ovi?

Lienee kai syytä mainita, että osa henkilöistä sekaantuu dinotoimintaan enemmän kuin toiset, sillä erikoisagentti Logan chillaa motellihuoneessa koko elokuvan ajan ja on autuaan tietämätön mitä hirmutekoja levon aikana tapahtuukaan.

Porky's kohtaa Salaiset kansiot kohtaa Jurassic Parkin kohtaa en tiedä mitä, mutta kyseessä on yllättäen oikeasti varsin hauskaakin hölmöilyä. Selvästi tarkoituksellisen kieli poskessa tehty elokuva vaikuttaa melkeinpä Asylum/Roger Corman-elokuvien parodialta jolloin uskon, että vaikka takakansi listaakin lajityypeiksi vain kauhun ja toiminnan on kyseessä taatusti eniten komedia. Hymyilin useampaakin otteeseen The Dinosaur Experimentia katsoessani ja vieläpä siksi, että osa jutuista oli aika huvittavia ilman jotta olisivat sitä vain pelkkää tahattomuuttaan. Tämä aiheuttaakin pienen ongelman elokuvan suhteen sillä tämä on selvästi Asylum-tason kompuroivaa - joskin pääosin ilmeisen tarkoituksellisesti niin - roskaa, mutta koska olen vakuuttunut siitä että kyseessä on täysin suunniteltua komiikkaa niin kuinka voi sanoa huonon näyttelemisen, nolostuttavan dialogin, typerien vitsien ja kaiken muun epäonnistumisen olevan niin huonoa että se on hyvää kun se on tarkoituksella huvittavan huonoa, ei enää vahingossa sinne ajautuvaa. Ovatko elokuvan näyttelijät huonoja kun heidän on pitänytkin esiintyä huonosti? Ovatko vitsit huonoja jos tilanteet ovat kaavoitettukin katastrofeiksi ja hahmot ovat vahvasti sterotypioituja jotta he vaikuttaisivat jo pelkästään siksi huvittavilta? Lorenzo Lamasin läsnäolo puhuu tietenkin sen puolesta, että joo, kyllä he ovat vain huonoja, mutta hän vaikuttaa olevan mukana juuri siksi että on Lorenzo Lamas ja se puolestaan on täysin osuva valinta. Ja kun hahmot ovat Prince Teksasissa, hiihtopummi Teksasissa, goottityttö Teksasissa, Wes Bentley American Beautysta Teksasissa, etc. niin mitä hittoa sitä kiukuttelemaan, tämä on tietoista tolloutta. The Dinosaur Experiment on taatun surkea leffa, mutta hitto vie, se kuuluu samaan sarjaan kuin jokin Jersey Shore Shark Attack jolloin se osuu muita kollegoitaan tarkemmin maaliinsa joka ei ole ainostaan pelkän idiotismin lietsominen ilman osuvaakin piikittelyä omaa suosioon noussutta lajityyppiään kohtaan. Oikeasti huonoimmillaan ja silloin vain siinä pysyen The Dinosaur Experiment onkin juuri siinä vaiheessa kun se kuvittelee osaavansa esittää jännitystä dinojen hyökätessä.

Onneksi mukana sentään on halpatuotannolle tavanomaisia virheitä kuten tuo henkilö joka selvästi vain eksyi paikalle ja pääsi tietämättään osaksi elokuvaa.

Ihan vain sivumainintana kuka muistaa sarjakuvan ja animaatiosarjan nimeltä Cadillacs and Dinosaurs? Se oli cool. Ihme ettei siitä ole tehty live action-elokuvaa.

No niin Paul W.S. Anderson, vauhtia töppösiin ja pilaa sekin.

Tähdet: ~ tai *****

The Dinosaur Experiment

Eikä elokuvassa tietenkään kukaan ole pukeutunut kuten tuo kannen heppu, jonka en edes usko olevan kukaan The Dinosaur Experimentin näyttelijöistä. Mutta kansiharhautus sopii post scriptumiin.

Ps. tämä olisi pitänyt huomata jo edeltävän postauksen eli Poseidon Rexin kohdalla, mutta se välähti vasta seuraavana päivänä. Jokin nimittäin kiusasi minua Poseidon Rexin kannessa ja sitten se yllättäen valkeni. Sehän on sama dino kuin The Age of Dinosaurs-jöötin kannessa. Hitot se siis mikä vesityranno on.

Poseidon Rex (2013)

Tuli merellä ihan hirmuinen myrsky ja mylväys, jonka seurauksena loistoristeilijä kellahti ympäri. Sekalainen ryhmä ihmisiä johtajanaan Gene Hackman taikka Kurt Russell lähtivät kipuamaan ylös kohti laivan pohjaa toiveenaan vapaus ulkoilmassa. Laiva olikin dinosaurus: S/S Poseiden Rex. Joka kuulostaa natsistiselta.

Ja niin hölmöltä kuin tuo vaikuttaakin, ei oikea Poseiden Rex ole yhtään sen fiksumpaa kamaa:

Eräänlainen Nathan Drake-kopio Jackson Slate (Brian Krause) on taas pulassa aarteenmetsästysrötöksissään ja niinpä äkkiä pitäisi saada kerättyä rahaa jollekin jamaikalaisgangsterille, josta syystä Slate lupaa sukeltaa sinisen veden syvyyksistä Espanjalaisen kulta-aarteen. Vedenalainen räjähdys kyllä nostaa jotain esiin, mutta se ei ole mitään konkistadorishittiä vaan jurakautinen vesidinosaurus, Poseidon Rex. Vaikka Slate menettikin miehistönsä vetehisen Tyrannosauruksen massuun on hän silti edelleen kullankiilto silmissään ja houkuttelee uudeksi avukseen paikalliset bimboturistit. Muutama ruumis myöhemmin ja merestä löydetyt kymmenet sekä mahdollisesti useammatkin Poseidon Rexin munat saavat Slaten harkitsemaan tärkeysjärjestystä uudestaan ja nyt hän bimboturistit apunaan koettaa estää dinosaurusten hirmuvallan. Onneksi paikallisen merivartioston päällikkö toteaa, että hän kyllä tappaa Poseidon Rexin, sillä koska hän ihan äsken apulaisineen ehti veneilemään pedolta pakoon niin ei se varmasti enää uskaltaisi hyökätä kimppuun. Jep, mehän tiedämme, että jos ehdit sanotaan nyt vaikkapa Hellraiserin Pinheadilta karkuun niin se etumatka tarkoittaa ettei naulapää uskalla enää kohdata sinua, joten palaa takaisin ja katso kuinka murhanhimoinen mielipuoli on nyt sulaa vahaa käsissäsi. Merivartiosto kokonaisuudessaan syödään seuraavassa kohtauksessa.

Sitä pitää vain ihailla kuinka tarkkaan harkittua ja viimeisteltyä kaikki Poseiden Rexissa on. Katso nyt, Krause ammuskelee dinoa haulikolla ja niin sekä suuliekki- kuin äänitehosteen avustuksella osoitetaan, että kyseessä onkin konekivääri. Paitsi ettei se enää olekaan.

Onneksi Slate kumppaneineen eksyy vanhaan hylättyyn armeijan tukikohtaan ja tiedättehän sen, että aina kun muuttaa niin vaikka kuinka uskoo kaiken olevan pakattuna niin silti aina jotain unohtuu. No, ilmeisesti armeijan porukoilla oli kiire taikka huolimaton muuttofirma apunaan kun lähtiessä oli kuitenkin varastot jätetty täyteen aseita ja pommeja. Mistä toki Slate ja ystävät ovat tyytyväisiä. Lentokone ja venekin näköjään unohtuivat.

Dinon pää räjäytetään ja kaikki on hyvin. Vai onko, sillä kuten jenkkigodzillakin sen osoitti, ne munat, ne munat.

Kyseessä ei ole yksi iki-ihanan Asylumin mestariteoksista, mutta on tämä kuitenkin ehdottomasti täysin heidän pirtaansa istuva roskaelokuva. Toisin sanoen aivot kannattaa jättää suosiolla naulakkoon ja vain nauttia täydellisestä idiotismista jota Poseidon Rex ylpeänä edustaa. Siispä mukana on kauniita, mutta ah! niin järjettömän typeriä hahmoja, dialogia joka voi syntyä vain pahimmissa kuumeripulioireissa, tarkoituksella hupsu idea josta on jotenkin saatu venytettyä täyspitkä elokuva ja tietenkin tietokonetehosteita jotka... no, katsokaa nyt tätä:

LOISTAVAA! Väitättekö ettei tuo muka ole parasta sitten viipaloidun leivän.

Siis ihan silkkaa roskaahan tämä on ja vaikka luulinkin olevani juuri tällaisen tarpeessa, en silti oikein päässyt siihen fiilikseen jonka perusteella kutsuisin Poseidon Rexia niin huonoksi että hyvä, vaan kyllä se ainakin tällä hetkellä parista veikeän hölmöstä tilanteesta huolimatta on vain huono. Joskin kaikilta osin kyseessä on elokuvaa josta nauttiminen vaatii sen tiedostuneisuuden, että tietää katsovansa pökälettä ja haluaakin sen olevan niin.

Tähdet: *

Poseidon Rex