Dante 01 (2008)

Dante 01 on jossain avaruuden laitamilla oleva jonkinlainen vankimielisairaala jonne muutama rikollinen sekopää on teljetty, osittain vangeiksi ja osittain tutkimuskohteiksi.
Alukselle saapuu kaksi uutta tulokasta, pöpiksikin outo vanki nimeltä Saint Georges/Pyhä Yrjö (Lambert Wilson) ja hoitohenkilökuntaan lisäyksenä Elisa (Linh Dan Pham.)
Okei. Buddha? Lasarus? Persephone? Dante? Attila? Pyhä Yrjö? KER Ja BEROS!? Elokuvassa siis käytetään hieman typeryyksiin saakka mielikuvia nimien kautta. Etenkin kun Dante 01 kiertää loppuun palavaa planeettaa, niin Jumalainen Näytelmä on enemmän kuin läsnä.
Elisa ehdottaa että vankien hoitoon käytetään vanhojen hoitomuotojen sijaan uutta nanoteknologiaan pohjautuvaa hoitoa. Siispä vankeihin piikitetään minirobotteja joiden tarkoitus olisi korjata ihmisen käyttäytymismalleja ja tehdä heistä normaalielämään kykeneviä taviksia. Elisan tarkoitusperät eivät tunnu kuitenkaan olevan ihmismielen parantamisessa, vaan keinoissa tehdä rahaa ja vangit ovat täysin uhrattavissa olevaa karjaa. Perinteisiin hoitoihin luottava Persephone (Simona Maicanescu) tietenkin vastustaa Elisan kokeellisia hoitomuotoja epäeettisinä, mutta ei pysty estämään kokeiden käyttöönottoa.
Kaikille edelleen mysteerinä pysyttelevän Pyhä Yrjön todetaan voivan parantaa ihmisiä. Hän tavallaan syö heidän kipunsa. Kun Pyhä Yrjö vielä nousee kuolleista, on jotain hyvin outoa tekeillä.
Ja aiemmin käyttöön otettu nanohoito rupeaa tietenkin menemään käsille. Lisäksi selviää että niin vangit kuin hoitohenkilöstökin ovat Elisan koekaniineiksi suunniteltuja (Tämä muistuttaa ensimmäisestä Alienista, jossa oli samankaltainen merkitys aluksen henkilökunnalla.) Mutta kun asiat alkavat paljastua, niin eräs aluksella oleva ratkaisee asian sulkemalla aluksen tietokonejärjestelmät ja tekemällä aluksesta hiljalleen kuolevan hautakammion kaikille siellä oleville. Nyt vankien ja hoitohenkilöstön tulee toimia yhdessä saadakseen Dante 01:n jälleen hallintaansa.
Lopulta Pyhä Yrjö toteuttaa messiaanisen kohtalonsa ja maailma herää henkiin.

Jokaista mahdollista kuviteltavissa olevaa kuvakulmaa käytetään, mutta onneksi sitä vinksin vonksin hissun kissun vaapula vissun-kuvaustapaa ei hyödynnetä agressiivisesti. Joten vaikka Dante 01:n kuvaus on sellaista joka menee heilutuksessaan helposti tylsäksi, niin tässä se on aika hyvin rytmitetty elokuvan äänimaailman mukaan. Vaikka kuva heiluu ja hytkyy, kiertää ja kaartaa, niin se on enemmänkin aaltoilua musiikin tahtiin. Tosin, tässä tapauksessa musiikki tarkoittaa metallista vinkunaa ja kirskunaa. Musiikki, tai pikemminkin ääniefektointi onkin todella onnistunutta Dante 01:n tapauksessa.

Dante 01 on hieman kuin Solariksen, Event Horizonin ja Alien kolmosen sekoitus.
Hahmojen ulkonäkö viittaa Alien kolmoseen, elokuvan ahtaanpaikan tunnelma vertautuu sekä Alien kolmoseen että Event Horizoniin, kauhuelementit muistuttavat Event Horizonista ja Dante 01:n kaikkinainen mystisismi on puhdasta Solarista.
On suositeltavaa lukea Dante Alighierin Jumalainen Näytelmä tämän elokuvan katselun lisäksi, sillä niin suoraan Dante 01:n tarinaa on sieltä haettu. Eikä se mitään, sillä erinomainen tarina onkin.

Dante 01:n ainoa oikea, mutta sitäkin rasittavampi piirre on sen symbolien käyttö. Ne ovat välillä niin päällekäyviä, että tuntuu kuin niitä tungettaisiin kurkusta alas, sen sijaan että saisi itse hoksata niitä. Etenkin lopun risti on jopa raivostuttavan murskaavan ilmiselvä.

Dante 01 on kuitenkin pääosin hyvin miellyttävä elokuva. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan se on vähintään yhtä kaunis kuin ohjaajan aiemmat tekoset Delicatessen ja Kadonneiden Lasten Kaupunki. Etenkin Dante 01:n äänimaailma ansaitsee kiitoksia, sillä tämä on aivan upean kuuloinen. Jokainen ääni pienimmästä surinasta, kaikenmaailman kilahduksiin on harkitumpi kuin olisi tarpeen. Onneksi niin oli kuitenkin tehty.
Elokuva on myös jokseekin ahdistava, joten se voi olla joidenkin silmissä masentava. Koska elokuva on vieläpä hyvin viipyilevä, niin se saattaa viihdettä etsivästä tuntua kovin tylsältä.
Mutta kyseessä kuitenkin on sopivan erilainen scifistely, joka vangitsee kärsivällisen katsojansa omintakeiseen maailmaansa vallan sopivan kireällä bondagemeiningillä.

Yksi elokuva jota Dante 01 myös muistuttaa noiden aiemmin maintsemieni lisäksi, on The Fountain. Joten jos nuo esimerkkeinä mainitsemani elokuvat ovat mieleesi, niin miksei siis myös Dante 01.

Tähdet: ****
Dante 01
...NOIR

Wanted (2008)

Okei, on siis tälläinen jotain tuhatvuotinen salamurhaajien salaseura ja nämä tappajat tässä porukassa ovat kaikki jotain Matrixista karanneita bullet time Max Payneja. He siis osaavat hyppiä taloista toiseen, juosta hidastetusti, juosta nopeutetusti. Heidän ampuessaan, luodit lentävät kuin bumerangit alkoholin vaikutuksen alaisina.
Salaseuraksi ryhmä pitää ihmeen paljon meteliä itsestään. He ovat kuin Hulk gregoriaanisessa kuorossa, yhtä hillittyä.

Wesley (James McAvoy) on toimistotyöhön ja ylipäätään elämäänsä kyllästynyt mies joka saa vieraakseen suttuisesti meikatun Foxin (Angelina Jolie) ja kohta pyssyt paukkuu ja balalaikka soi. Wesleylle selviää että isi kuului tappajien salaseuraan ja sinne siis vieköön myös Wesleyn tie. Tavataan paikan eräänlainen johtaja Sloan (Morgan Freeman) ja ruvetaan kinaamaan Wesleyn isän tappaneen Crossin (Thomas Kretschmann) kanssa. Cross myöös on kuulunut samaan tappajien salaseuraan ja aikoo nyt lahdata Wesleyn isin lisäksi itsensä Wesleyn. Siispä Wesleystä koulitaan bumerangiluoteja ammuskeleva supertappaja joka hassua kyllä, vaikuttaa innostuneenakin aivan yhtä masentavalta kuin ollessaan masentunut.
Paljon paljon särkyvää lasia ja titaanien taistelu.
Mutta mitä ihmettä? Puoli tuntia elokuvaa vielä jäljellä.
Kuka siis juksaa ketä?

Jokainen toimintakohtaus kulkee identtisesti. Joku ampuu toista mutkan takaa ja kuva hidastuu, kuva nopeutuu, kamera on vinossa ja kuva hidastuu,,, kunnes se taas palautuu normaalivauhtiin. Ja kun elokuvassa on toimintakohtauksia enemmän kuin Paris Hiltonilla on seksivideoita netissä, niin ihan kivalta aivojennollaustoiminnalta vaikuttavat kohtaukset alkavat hieman puuduttamaan. Periaattessa he jotka pitivät Shoot 'em Upista ja Crankista pitänevät myös tästä, sillä kyllähän tämä kieliposkessatoimintana on vallan mainiota idiotismia. Sääli vain että aivovapaana toimintana on tehty jo sekä Shoot 'em Up ja Crank, joten sellaisenaan Wanted ei tuo mitään uutta pelipöytään. Kyllähän se koettaa olla välillä kovinkin ovela, mutta eivät ne juonenkäänteet kovin kummoisia ole. Toisaalta eivät ne nyt varsinaisesti täysin huonojakaan ole, vaan pelkästään liian tuttuja.

Kieltämättä Wantedissa on miellyttävää sen visuaalisuuden rähjäisyys, jollaista ohjaaja tuotti jo Nightwatchissa. Vaikka ideat ja käytäntö ovat ihan samaa mitä näkee joka toisessa toimintajyystössä, niin Wantedissa se on vain jotenkin niin kovin,,, no,,, Venäläistä. Se toimii Wantedin miellyttävimpänä seikkana.

Morgan Freeman on Morgan Freeman, ei kai hänestä tarvitse muuta sanoa.

Angelina Jolie on tyypilliseen tapaan sellainen hieman tuhmalla tavalla seksikäs beibi.

Thomas Kretschmann on sopivan ilkeä pseudopahis.

James McAvoy on on aivan väärässä leffassa. McAvoy on koko leffan ajan ihan älyttämän masentavan näköinen ja oloinen, aivan kuin hän ei oikeasti haluaisi tehdä koko elokuvaa. Sillä ei ole väliä onko hänen roolihahmonsa tunnetila surullinen, vaiko iloinen, sillä hän on masentunut tauotta.

Danny Elfmanin musiikki oli ihan nättiä.

Joten jos siis olet aikeissa nollata aivosi raskaan työpäivän päätteeksi, niin Wanted sopii siihen tilaan vallan mainiosti.
Ei taida kuitenkaan kestää kuin kertakatselun verran.

Ihan oikeasti parasta leffassa oli kuulla Morgan Freemanin sanovan ”shoot that motherfucker!”

Tähdet: **
Wanted
...NOIR