Project A 2 alkaa suurinpiirtein suoraan siitä mihin ensimmäinen loppui, joten introssa sarja klippejä näyttämässä aiemmasta toiminnasta ja tämän perään Hong Kongia kiusanneet ja päihitetyt merirosvojen rippeet vannovat kostoa kersantti Dragonille (Jackie Chan). Hänestä puheen ollen, Dragon saa siirron johtamaan Sai Wanin poliisiasemaa koska tuon paikan julkisuuskipeä päällikkö Chun (David Lam) jää kiinni lavastettuaan rikoksia joita voi sankarina selvittää. Lisäksi hän julkisesti ampui epäillyt jotta totuus ei tulisi ilmi. Koska asia halutaan hoitaa ilman mediamylläkkää siirretään Chun vain toiseen piiriin, että ei tässä mitään. Luonnollisestikaan Chun ei ole ratkaisun suurin fani vaikka olisi ansainnut oikeankin rangaistuksen.
Eipä Dragonkaan järin iloinen ole päätyessään Sai Waniin, onhan kyseessä paikka jossa Chunille uskolliset korruptoituneet poliisit tekevät rötöksiä ja ne rikokset jotka eivät ole poliisien suorittamia ovat sitten gangsteripomo Tigerin (Michael Wai-Man Chan) vastuulla. Siihen vielä päälle paikalliset ihmisoikeusaktivistit Yesan (Maggie Cheung) ja Pak (Rosamund Kwan) joiden soisi pysyvän elossa kertoakseen asiastaan.
Joten pahakyttä Chun, epäluotettavat kollegat, rikollispomo kätyreineen, kostoa janoavat merirosvot, aktivistit joiden joukossa on muitakin kuin viherpipertäjiä ja Dragon vieläpä lavastetaan varkaaksi, että onhan siinä hieman tehtävää. Onneksi apuna on muutama edellisestä piiristä mukana siirtynyt kollega, joten aivan kaikki jalkatyöskentely ei jää ainokaisen kontolle.
Kuten elokuvissa useinkin tunnetaan myös Project A 2 siellä täällä eri nimillä, joten jos törmää Pirate Patrol kakkoseen taikka Action Force kymppiin niin saman tuotoksen äärellä ollaan. Suosikkini on kuitenkin Project B ja olisikin mainiota jos elokuvasarjat hyödyntäisivät samaa nimeämiskäytäntöä useamminkin. Ajatelkaa niitä mahdollisuuksia: Rocky A, Rocky B, Rocky C, etc.
Joissakin tapauksissa elokuva voisi olla muutoinkin nimetty B-tittelillä, eikä sen tarvitsisi olla edes kakkososa vaan kuvaamassa tason laskua.
Ja vielä jotain aiheesta mainitakseni, jos tämä seuraava kuva tosiaankin on ollut oikeasti käytössä niin hienoa ja ihanasti harhaanjohtavaa kun mieleen tulee enemmänkin jokin Sonny Chiban leffa:
Project A 2 on humoristinen toimintaelokuva ja tuttuun tapaan juuri sellainen jollaista Jackie Chanilta odottaakin, että ei valittamista siinä. Hyvin viihdyttävästä elokuvasta on siis kyse.
Tekovuotta ajatellen hivenen ihmetystä herättää irtaimiston vähäinen käyttö tappelukoreografioissa, mutta tämä vain nimenomaan siksi kuinka tässä vaiheessa Chanin elokuvat tuntuivat toinen toisensa perään ylittävän aina edellisten vastaavat temput ja nyt siinä suhteessa se tuntuu askeleelta taaksepäin. Mikään varsinainen miinus se ei ole, mutta jonkinlaisen näyttävyyden suhteen sitä voi ajatella samalla tavalla kuin jos Michael Bayn seuraavassa Transformersissa olisikin kuvassa Gobotsit. Onhan se melkein sama.
Jos haen sellaisia heikkouksia jotka mielestäni haittaavat elokuvan toimimista niin se löytyy halusta tunkea liikaa kamaa mukaan. Ymmärrän sen kuinka jatko-osaa halutaan jotenkin sitoa edeltäjäänsä, mutta siihen olisi mielestäni riittänyt jo pelkästään sama pääosahahmo ja se introssa näkyvä montaasi edellisen osan tapahtumista (tai no, toimintakohtauksista) ja tokihan se on kiva kuinka joitakin sivuosia toistetaan, mutta varsinkin niiden merirosvojen mukaantuonti itse tarinaan tuli vain kaiken tielle. Ne ihmisoikeusaktivistit ja mikä-lie-salainen poliisi joka heitä jahtaa, korruptoitunut poliisikomentaja sekä kaltaisensa alaiset ja kaupunkia johtava gangsteripomo gorilloineen ovat jo hekin ylisyötön partaalla, joten siihen päälle kun pistetään vielä jonkinlaista elämänmuutosta kaipaavat vihaiset merirosvot niin jokin tuntuu jo liialta, ja se jokin ovat ne merirosvot jotka siten jäävät liiaksi sivuun sekä merkityksettömiksi ollakseen muka tärkeä osa kokonaisuutta. Mikä on sääli sillä loppuratkaisun perusteella he olisivat ansainneet isomman minuuttimäärän koska he taitavat olla ainoat joiden kohdalla esitetään jonkinlaista kehitystä/kasvua ja esimerkiksi alkupuolella näkyvästi esitelty Tiger katoaa loppupuolelta kokonaan. Hahmomäärää voisi ehkä seurata vaivatta, mutta mukaan tulee liiaksi sellaisia joista ei välitä tai joihin ei panosteta jotta haluaisi keskittyä heihin tai syihinsä olla siellä, varsinkaan jos jälkimmäinen ei tunnu kovinkaan tarpeelliselta. Tämä henkilöiden määrä saattaa olla syynä siihen miksi elokuvan huumorissa hyödynnetään tutun slapstickin ohella sitä väärinymmärryksistä syntyvää komiikkaa kuten myös siihen oleellisesti liittyvää sattumahuumoria jossa joku tulee sopivasti huoneeseen kun toinen poistuu, tms. ja se synnyttää hymyä nostatatvaa "kaaottisuutta". Se tosin tuntuu usein enemmänkin sekavalta kuin tarkoitukselliselta, mikä taas juontuu nimenomaan hahmojen lukumäärästä joista kaikista ei jaksa välittää.
Slapstick on kyllä edelleen vahvemmin pinnalla ja Chan jälleen muistuttaa idoleistaan toistaessaan omana versionaan Buster Keatonin klassisen kaatuva seinä-tempun.
Kyseessä on kiva, mukava ja hyvin miellyttävä elokuva, mutta ei elokuvana taikka edes Jackie Chan-sarjassa poikkeuksellinen taikka ainakaan niin erityinen, että se ansaitsisi paikkansa muiden ylitse jollakin 1001-listalla. Ei varsinkaan niin, että se pitää mainita kahdesti:
Tähdet: ***
2 kommenttia:
Törmäsin tänään elokuvaan, jonka nimeksi kansipaperissa seisoi isoin punaisin kirjaimin, jotta Hajen 4. Osaatko yhtään arvata mistä leffasta on kyse... 😁
Varmastikin Project A osa 6
Lähetä kommentti