Tähän väliin pieni katsaus kuluneen kuun aikana tehtyihin blogin teeman mukaisiin kirppis- ynnä muu-hankintoihin. Elokuvia on tullut ostettua aika vähänlaisesti (ainakin huomioiden minun ostotahtini), mutta ainakin ne ovat edelleen aika mitäänsanomattomia. Musiikkia hieman enemmän ja rehellisesti sanoen osa niistä olisi pitänyt jättää hankkimatta, sillä pari levyistä osoittautui sellaiseksi moskaksi ettei niitä olisi pitänyt alunperinkään julkaista. Kaikkia en ole ehtinyt kuuntelemaan, että tiedä sitten mitä kauhistuttavuuksia joukossa vielä onkaan, mutta hei, ainakin syyni ostoihin olivat hyvät. Kuten se kuinka erään yhtyeen nimi on sama kuin erään Yul Brynnerin elokuvan.
Edeltävistä etenkin Kyttäyskeikka-leffoihin törmääminen oli miellyttävä yllätys, kun ne olikin tehnyt mieli katsoa uudestaan jo pidemmän aikaa. Ja nyt kun ne on, niin enää ei tee mieli.
Elokuvista eniten uteloittaa kuitenkin tuo Joan Collinsin tähdittämä The Monster, joka tuskin kuitenkaan on hänen omaelämäkertansa. Huono The Monster ei taatusti ole, sillä miten voisikaan kun kerran juonikuvaus on tälläinen: "the child is seemingly possessed by the spirit of a freak dwarf ." FREAK DWARF!
Hieman ankkakirjallisuutta, Lemmen ilot-kirja, muutama peli, saksalainen Maija Mehiläinen-vinyyli, Cultin levy ja Behemothia. Jei!
Saukki ja Oravat tuli ostettua toisaalle, joten sitä minulla ei ole.
Sitten tuli löydettyä aika runsaasti vinyylilevyjä kahdestakin eri paikasta ja hinnat kun olivat maksimissaan yhdessä eurossa, niin sitä tuli osteltua joitakin joista minulla ei ollut hajuakaan, mutta jotka syystä tai toisesta rupeasivat kiinnostamaan.
Hieman elokuvamusiikkia:
Muuta:
DAFin Gold und Liebe sekä Blackin Wonderful Life minulla jo olivatkin cd-formaatissa, mutta siltikin. Blackin kohdalla masentavalla sattumalla oli jälleen sormensa pelissä, sillä heti ostosta seuraavana päivänä saimme lukea miehen kuolleen.
Jotain todella muuta:
Näistä minä en entuudestaan tiennyt mitään, mitä nyt tuolla Media Mega Mix vol.2:lla olevan Stakker Humanoidin Humanoid minulla on eräällä toisellakin kokoelmalla.
Finzy Kontini, Westworld ja Age of Change olivat kaikki ihan uusia tuttavuuksia, vaikka heistä jälkimmäisen nimen tunnistinkin. Joskin todennäköisesti vain jostain wikipedialistauksesta jossa on mainittu Pop Will Eat Itselfin kaltaisia yhtyeitä. Kyseessä on itse asiassa niin samanlaista kamaa, että piti oikein toistamiseen vilkaista ettei vaan sama porukka ollut tässäkin mukana. Syy levyhankintaan löytyi kuitenkin takakannessa olevasta bändilogosta, joka oli tehty Judge Dreddin virkamerkin näköiseksi. Hei, ei se yhtään sen huonompi perustelu ostokselle ollut kuin Westwordin levyn hankinta vain koska pidän samannimisestä elokuvasta, johon tuo bändi ei liity sitten edes villeimmissä unissaankaan. Uneen Westworld-yhtye kyllä vaivuttaa, sillä niin vahvaa hevoskuuria se tarjoilee että olen vieläkin unessa ja siksi kirjoitankin zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz.
Finzy Kontinin kansi on mielestäni hieno. Valitettavasti musiikki ei sellaiseksi osoittautunut.
Tuo New Italian Disco tuli hankittua syystä, että siinä on ilmeisesti italodiscoa, mutta olisihan perusteluksi riittänyt jo pelkästään yhtye nimeltä Pepe Goes to Cuba.
Ja miksi pirussa ihmisten pitää kirjoittaa levyjen kanteen paksulla tussilla nimiä joita mainitaan siinä samaisessa kannessa muutenkin, kuten on joku valopää tehnyt Film Parade-levyn kanssa.
Niin ja olihan kirpparilla tämäkin:
En ostanut.
Ajattelin voivani ottaa osaa tuohon Corumin lanseeraamaan leffahaasteeseen. Joten seuraavat 50 elokuvaa tulevat liittymään siihen ja ketju katkeaa viime aikojen perusteella todennäköisesti vain kunnianosoituksiin kuolleita sankareita kohtaan, jollaisia on esiintynyt viime aikoina liiaksikin.
Joskin saa nähdä miten sen numeron 50 kohdalla toimin, kun en ole käynyt vuokraamassa elokuvaa sitten vuoden 2009 (saatanan G.I. Joe: the Rise of Cobra), jolloin suositus pitää saada sitä varten muualta. Toki itse entisenä videovuokraamon työntekijänä voisin suositella elokuvaa itselleni, mutta niinhän teen sitä aina ja se ei ole tarpeeksi haastavaa. Vaikka joskus suositukseni itselleni saavat pettymään suosittelijaan.
Tätä kirjoittaessa levylautasella vieraili:
Braveheart original motion picture soundtrack (James Horner)
6 kommenttia:
Tuosta Saw naamarista näyttäisi sen hiuksisto kokonaan, joten hyvä jottet sitä ostanut.
Mihinkäs hintaan siellä päin nuo vinyylit on suurinpiirtein hinnoteltu?
Nuo kuvan vinyylit olivat 0,50 - 1 € kpl. Ne neljä leffalevyä ja Maija Mehiläinen ne euron levyt ja loput 50 senttiä kpl.
Yleensä täällä kirppareilta löytyvät vinyylit ovat viiden euron paikkeilla. Aika harvoin vinyylejä löytää yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta ja silloinkin niiden kunto on vähän mitä sattuu. Toisella Porvoon isommista kirppiksistä löytää kyllä aika suuret määrät vinyylejä, sillä siellä on kaksi eri kantapaikkamyyjää joista toinen hinnoittelee rehellisesti sanoen aika yläkanttiin, sillä alle 15 euron ei häneltä levyjä irtoa ja vaikka joukossa on selvästi arvokkaita levyjä, niin valitettavasti joku Bon Jovin Slippery When Wet ei ole mieletäni 20 euron arvoinen ja suurin osa niistä on tuota luokkaa.
Toinen myyjä pitää valikoimissaan todella paljon vinyylejä ja hän on hinnoitellut ne kaikki samanarvoisiksi: 5 € kpl. Hyvää siinä on tietenkin se, että oli kyseessä kuinka harvinainen levy tahansa, on se saman 5 euroa kuin vieressä oleva Smash Hits 12. Huonoa on se, että Smash Hits 12 on 5 euroa, kun sellaiset kuitenkin ovat levyjä joita ei saa juuri annettua pois ilmaiseksikaan. En tiedä sitten onko myyjä tyystin tietämätön hinnoittelusta, vaiko pikemminkin hieman laiska, sillä hänellä on satoja levyjä myynnissä ja silloin niiden jokaisen erilainen hinnoittelu saattaa kuulostaa suureltakin työltä.
Hyviä löytöjä, varsinkin DAF ja Leftfield noilla hinnoilla. Mikä ihme kengän kuva siihen Film Paraden kanteen on piirretty?
Sinänsä en ihmetellyt hintaa yhdenkään kohdalla, koska ne olivat selkeästi hinnoiteltu miettimättä levyjen arvovaihtelua, mutta kyllä etenkin tuo Leftfieldin Open Up oli 0,50€ hintaisena niin pahasti alihinnoiteltu, että oikein pahaa teki.
Hah! Huomasin vasta nyt kengän kuvan. Mutta vastausta siihen miksi ei minulla ole, koska se on omakin kysymykseni.
Jaahas. Italo-disco kiekon kansitaiteen seassa esiintyvä nimi Carmelo La Bionda onkin itselle tuttu nimi. Kiitos tämän olen hieman kateellinen tuosta löydöstä.
Se on tämä biisi joka levyllä on
Lähetä kommentti