Daredevil (2003)

Matt Murdock (Ben Affleck) sokeutui nuorena ja on nyt aikuisena päivätyönään asianajaja ja iltaisin epäkäytännölliseen nahkapukuun sonnustautuva oman käden oikeuden harrastaja. Edessä on tyypillisiä mukiloijia pahempi vastus kun rosvoparoni Kingpin (Michael Clarke Duncan) haluaa johtaa kaupunkia yksinvaltiaana ja apunaan hänellä on hytisevältä hyytelöltä vaikuttava myötähäpeää aiheuttava ammattitappaja Napakymppi (Colin Farrell). Daredevil-sarjakuvissa hyvinkin merkittävä Elektra (Jennifer Garner) käy tekemässä jonkinlainen kädenojennuksen sarjakuvan faneille, mutta hahmon merkitys tässä elokuvassa on yhtä kuin Annie Potts Haamujengissä.

Vaikka pelielokuvista ei löydykään samanlaisia nappiosumia kuin sarjakuvaleffoista, niin molemmilla sentään on oma Uwe Bollinsa, ohjaaja joka pystyy laskemaan tasoa alemmaksi kuin olisi mahdollista arvatakaan. Sarjakuvaleffoilla se on Mark Steven Johnson, jonka ohjaustyöt eivät nyt ehkä päällisin puolin näytä yhtä surkeilta, onhan niissä sentään isommat rahat ja huomioarvoisemmat nimet mukana, mutta suhteessa Johnsonin elokuvat ovat samanlaisia ja koska hän on vastuussa kolmesta lajityyppinsä haukutuimpiin kuuluvasta teoksesta (Daredevil, Ghost Rider ja Elektra) ei miehen peukaloa voi pitää muulla kuin keskellä kämmentä olevana. Toki Johnson kreditoidaan Elektrassa ohjaamisen sijaan kirjoittajapuolelle, mutta kun vertailee sitä elokuvaa kahteen muuhun mainittuun, on se täsmälleen samanlainen muiltakin osin kuin vain tekstinsä puolelta.

Isot nimet ja niin edelleen saattavat huijata luulemaan yhdenkin Daredevilin olevan parempi elokuva kuin minkään Bollin Bloodraynen, mutta niin radioktiivista moskaa kuin Bollin elokuvat ovatkin, väitän niiden silti olevan tavallaan parempia kuin Johnsonin sarjakuvaleffojen: ainakin ne ovat kaikessa huonoudessaan usein huvittavia. Johnsonin eivät. Tämä Daredevilkin on enimmäkseen puuduttavan tylsän nolostuttavaa itkuvirttä, eikä mikään director's cut sitä pelasta. Tämä on itse asiassa aivan samanlainen kuin siitä julkaistu soundtrack, jonka Evanescencet, Hoobastankit ja P.O.D.:t ovat parhaimmillaan yhden täsmähitin mestareita, mutta jotka liian tarkoitushakuisesti pyrkivät miellyttämään eksyksissä olevia angstaajia ja kunhan huomaa, että hei, elämä voi olla sontaa, mutta sillä tunteella rahastaminen se vasta onkin ikävää ja ymmärtäessaan juuri sen olevan tarkkaan ohjelmoitu liukuhihnatuote, ei siinä olekaan oikeasti mitään erilaista jollaiseksi itsensä siinä tietyssä hetkessä luokitteli.

Daredevil sai ilmestyessään uskomattoman määrän kuraa niskaansa ja tämän director's cutin piti olla osoitus siitä, että kyllä sen kaiken puisevuuden takana on oikeasti hyvä elokuva ja osa uudemman version nähneistä sitä itselleen vakuuttelikin, mutta ei... ei tämä muuta mitään. EIhän siitä edes huomaa muutoksia. Se korkeintaan vain osoittaa, että nimenomaan se director tässä oli ongelma, ei Ben Affleck taikka esimerkiksi aivan uskomattoman nolon, americanchoppermaisen näköiseksi tehty Colin Farrellin Napakymppi.

Tekorankka musiikki, jatkuvat dramaattiset hidastukset hämmentyneistä kasvoista, pääosin adamantiumin jäykät esiintymiset ja samanlainen elokuvallinen notkeuden puute tekevät Daredevilista aivan liian raskasta katseltavaa. Ilmeisesti juuri jälkimmäistä karistaakseen ollaan vinoilla kuvakulmilla ja lentävillä kamera-ajoilla pyritty saamaan elävyyttä mukaan, mutta niiden laskelmoitu tasainen ajoitus ja kuin valmiin aina samalla tavalla toimivan ohjelman päälle laittaminen vain saavat selän tuntumaan kipeältä, kuin olisi nukkunut huonolla patjalla.

Ben Affleck sai Daredevilin ilmestyessä kantaakseen ne enimmät haukut ja kun tieto miehen päässeen tulevan Teräsmies vastaan Lepakkomies-elokuvan lentäväksi jyrsijäksi, netti ns. räjähti sontamyrskyyn ja tätä suurelta osin juuri uuden Daredevilin pelossa. Onhan Affleck aika surkea tässä ja soveltunee Matt Murdockiksi enimmäkseen vain kampauksensa ansiosta, sillä luonnetta hän ei ainakaan tavoita. Ei Murdockin, ei Daredevilin. Pelko onkin siis aiheellinen, ovathan Daredevil ja Batman aikalailla samanlaisia hahmoja ja jos Affleck ei sellaista osannut aiemmin näytellä, niin miksi myöhemminkään. No, se jää nähtäväksi, mutta vaikka Zack Snyder ei yleisesti ottaen ole sarjakuvafaneilta (okei, ehkä enemmänkin Marvelin puolustajilta) suuremmin kehuja kerännyt, niin Watchmenilla hän osoitti osaava työnsä. Johnson ei sitä omilla sarjakuvateoksillaan ole tehnyt ja siten todella hyvällä säkällä Affleck saattaakin osoittaa osaavansa olla juuri tälläisen hahmon oikea valinta, kunhan muut tekijät ovat eri. Daredevilissa Affleck ei ole ainoa jäykkä esiintyjä, mutta toki se kulminoituu juuri häneen kun esimerkiksi sokeaa Mattia esittäessään hän vetää juuri ne ilmeisimmät sokeuskliseet aina siitä jokakerta väärään suuntaan katseen suuntaamisesta muihin perinteisiin temppuihin ja Daredevilinia hän liikkuu yhtä tukkimaisen joustavasti kuin nahkapukunsa, eikä edes satatuhatta tietokonestunttia saa häntä luontevammaksi. Onneksi sentään väliin ollaan pistetty huumoridialogia joka koostuu toteamuksista kuten "nice to SEE you." Hahaha! Kyljethän tässä repeävät.

Valitettavan pakotetun oloinen elokuva ja se on kyllä Johnsonin syytä, ei ainoastaan esiintyjien. Toki Colin Farrell koettaa muuta väittää ja vaikka hän taatusti onkin lähtenyt mukaan ajatuksella pitää hauskaa, sillä hän vetää jo pelkän istumisen ja hengittämisen yli äyräiden, mutta vaikka pääsee yli sitä naurettavasta lookista niin pelkkä epäkelpo rytmitys pilaa kaiken sen ilon mitä American Chopper-tärisevä-psyko-esiintyminen voisi mukaan tuoda.

Onneksi ei ainoastaan huonoa ja pahaa, ja jos Johnsonin elokuva esiintyjiensä sekä heidän esittämiensä hahmojen muutosten puolesta kompuroi, ja koko elokuva kulkee tekorankkuudessaan kuin nynny täi tervassa, on sentään Michael Clarke Duncan Kingpinina täysin sopiva rooliinsa. Ei ehkä täydellinen, mutta ehdottomasti istuva sekä ulkoisesti että luonteeltaan.

Jennifer Garnerista Elektrana minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa, ainakaan tämän elokuvan suhteen, sillä vaikka hän saakin pari toiminnallista kohtausta osakseen, on hän hahmonsa lopullisesta merkityksesta Daredevilille huolimatta pelkkä romanttinen sivujuonne ja se selittää pitkälti sen kohtalon jonka hän tässä elokuvassa kokee.

Olen sitä mieltä, että Daredevil on haukkunsa ansainnut. Se ei näytä hyvältä, ei edes kuulosta hyvältä (mikä juttu se on, että kaikkien hahmojen lempimusiikki on angsti-listahitti-rock?), se liikkuu kömpelön hitaasti, näytteleminen on suurelta osin väkinäistä silloinkin kun koetetaan olla rehvakkaita ja kaiken kaikkiaan jopa muka paranneltu director's cut vaikuttaa elokuvalta jonka pohjalta se paranneltu director's cut vasta pitäisi tehdä. Olen kyllä samaan aikaan sitä mieltä, että osa haukuista painottuu vääriin seikkoihin, sillä vaikka Ben Affleck on todella puuduttava roolissaan, on suurempi syy elokuvan tylsyyteen Mark Steven Johnsonissa.

Niin ja jotkut käänteet ovat vain hämmentävän tyhmiä: esimerkiksi Kingpin on lähettänyt Napakympin tappamaan Elektran isän, jonka Daredevil koettaa epäonnistuen estää. Elektra näkee paikan päällä kuinka Daredevil pyrkii pysäyttämään Napakympin ja kuinka Napakymppi tappaa tuon edellä mainitun isän, ja tästä syystä Elektra suuttuu Daredevilille, kanten tästä eteenpäin murhanhimoista kaunaa häntä kohtaan. Ei kiukuttele silmiensä edessä murhanneelle Napakympille, vaan sen estämistä yrittäneelle Daredevilille. Olisiko se nyt ollut liian vaikeaa vaikkapa pistää Elektra katsomaan väärään suuntaan, tms. jotta hän voisi edes luulla sen olleen Daredevil. Vielä hölmömmäksi asia muuttuu kun Elektra saa Daredevilin pinteeseen ja on juuri nirhaamassa hänet, mutta poistettuaan naamion ja nähdessään kyseessä olevan Matt, ei hän enää pidäkään Daredevilia murhaajana. Siis c'mon, se on sama mies, naamiolla tai ilman!

Mikäköhän se director's cutin kannessa oleva "a daring new vision" on olevinaan, kun eroa aiempaan saa etsiä suurennuslasilla. Making of:n perusteella vaikka aiempi versio olikin "well shot, well acted, well directed" (jep jep) oli se liian hidastempoinen ja uusintaleikkauksen tuli korjata se. No joo, jos vertaa kahden hevosannoksen tainnuttavia yhteen, on se silloin varmastikin totta, mutta ei sitä oikein unelta huomaa.

Tähdet: *

Daredevil