perjantai 1. tammikuuta 2016

Ankan elämää

Ennen normaalia päiväjärjestystä pientä vilkaisua menneeseen. Mitä? Vuoden 2015 parhaat elokuvat? Hitot niistä, sillä nyt on tärkeämpääkin asiaa. Nimittäin tässä viimeisen kuun ja jotain aikana kertyneet teemaan sopivat ostokset sekä joululahjat.

Ja se vuoden 2015 paras elokuva on Repe Sorsan pääsiäisrieha vuodelta 1980.

Pelit
En itse asiassa ole laisinkaan varma olivatko nuo Killzone 2 ja Rise of the Argonauts jo aiemmin hankittuja ja kenties täällä jo esiteltyjä, mutta hei, en ole kuitenkaan vielä niitä kokeillutkaan. Vaikka eipä sekään juuri mitään kerro, sillä tuossa jokin aika sitten päätin kokeilla Call of Dutya... Tai sitten se oli tuo toinen Call of Duty... Tai sitten se oli tuo Battlefield. En minä niitä erota. Jokin niistä se kuitenkin oli ja kokemus jäi aika pikaiseksi, sillä en ehtinyt edes itse sotimiseen saakka. Pelin alussa nimittäin on tutoriaali jossa ollaan jossain ammuskeluradalla, kaukana sieltä sodasta ja joku heppu kertoo minulle mitä mikin nappula tekee. Tuosta vaihdat lippaan ja tuosta siirryt tähtäinmoodiin, etc. Sitten ammuskellaan maalitauluja, mutta koska minä en vieläkään ole päässyt sinuiksi modernien pelien ja etenkään niiden vaatimien ohjaimien kanssa (ehkä pitäisi pelata hieman enemmän kuin 10 minuuttia nyt ja kuukauden päästä toiset 10 minuuttia ja sitten kuukauden tauko), niin eihän se paukuttelu nyt niin vikkelästi suju ja varsinkaan oikeaan suuntaan, ja tuo opastaja sanoikin minulle "you're too slow! Let's try again!" Uusintayrityksen jälkeen kommentti oli "you're still too slow!" ja minähän en anna minkään tietokonepelin isotella, ja sammutin koko koneen. Siitäs sait!
Kokeilin sen sijaan Sonic Generationsia, koska sinisiili sentään on minulle jo ennestään tuttu eläin, mutta ei näillä uuden sukupolven myllyillä. Tsiisus! Ehdin suunnilleen painaa ohjainta oikealla ja siili oli jo läpäissyt kentän ja trophysade alkoi. En ehtinyt edes nähdä mitä tapahtui kun se oli jo ohitse. Mitä v*tun iloa tälläisestä on kun ei ehdi edes nähdä maisemia. Jonkun pitäisi ramaputtaa Sonic ja tehdä peli siitä.

Musiikki
Pari Moistin levyä, koska olin joskus vuosia sitten kuullut yhden biisin (Push) ja pitänyt sitä ihan hyvänä. No, on tuo ihan ok-kamaa, vaikka se kuuntelu taitaakin aikalailla jäädä siihen yhteen biisiin.

Elokuvat
Jackie Chania ja muun muassa Ewan McGregorin matkailuohjelma Long Way Round, josta pidin kovastikin, mutta jonka aikoinaan tv:ssä pyörinyt putkiesitys jäi kesken kun seuralaiseni halusi katsoa toista kanavaa ja minä luonnollisesti tottelin.

Ankkakirjallisuus
"Eikö nyt olisi sopiva hetki joutua paniikkiin ja paeta pää kolmantena jalkana?"

Loppukuu onkin sitten pyhitetty sarjakuvaleffoille.

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Noissa Call of Duty peleissä et pahemmin kyllä loppujen lopuksi menetä mitään. Samaa kaavaa tuppaavat toistamaan kaikki sijoittui peli sitten toisen maailmansodan melskeisiin tai nykypäivään. Zombiemoodista tosin tykkäsin hetkisen verran... enimmäkseen tämän vuoksi...

...noir kirjoitti...

Hah! Tuo vaikuttaa aika hauskalta.
COD on nyt yksi niitä ns.isoja pelisarjoja (vrt. Final Fantasy, Assassins Creed, Resident Evil) joista halusin saada valikoimaani ainakin jonkin osan, mutta mitään varsinaista intohimoa en sitä kohtaan tunne.