Iron Man 3 (2013)

Tony Stark (Robert Downey Jr.) on edelleen nenäkäs miljonääri, joka yleisön hauskuuttamisen ohessa pelastelee maailmoja supersankari Rautamiehenä. Hyvin menee mutta menköön aina siihen saakka kun ei mene enää kovinkaan hyvin ja nyt ei enää mene. Stark kärsii stressin aiheuttamista paniikkikohtauksista ja sitten kuvaan astuvat vielä Starkin aikoinaan epähuomiossa ohittama kaunainen tiedemies Aldrich Killian (Guy Pearce) ja etenkin Yhdysvaltoja uhkaava terroristijohtaja Mandariini (Ben Kingsley).

Ensimmäinen Iron Man oli mielestäni erittäin mainio sarjakuvaleffa: hauska, näyttävä, mainiosti roolitettu ja niin edelleen. Jopa se lopputekstien jälkeinen vihjaisu tulevasta oli aika veikeä.

Kakkonen oli jatko-osa.

Ja tulvaportit olivat auenneet.

Ajoittain nämä sarjakuvaleffat ja etenkin juuri Marvelin joka päivä ilmestyvät uudet sellaiset ottavat päähän. Liika on liikaa ja kun joka hemmetin supersankaripätkä tuntuu vain elokuvalliselta tv-sarjan osalta joka tarkoituksella jättää paljon roikkumaan jotta olisi pakko katsoa se seuraavakin jakso, joka sitten puolestaan jättää paljon roikkumaan, niin eivät ne enää jaksa suuremmin innostaa. Toki kun vasaralla nuijien pistää ylisyötön sivuun, niin ovathan ne edelleen enimmäkseen viihdyttäviä, mutta... liika on liikaa.

Jossain vaiheessa pitää jo oikeasti keksiä jotain uutta eikä vain tehdä sama kopioiden ja olettamalla, että kaikesta tulee parempaa jos jatko-osassa harrastetaan sitä samaa kertolaskulla.

Se siitä, sillä Iron Man 3 on edellisten tapaan erittäin viihdyttävää sarjakuvatoimintaa. Downey junior on edelleen selvän innoissaan roolistaan ja vaikka hyvinkin nasevan dialogin mestari Shane Black ei ohjaajakirjoittajana olekaan tuonut mukanaan aiempia rautaelokuvia säkenöivämpää sarjatulipuhetta, on ainakin huumorin määrää nostettu. Mikä on sinänsä mielenkiintoista koska vastaavasti tämän kolmannen osan todelliseen maailmaan sidottu terrorismiaihe on toteutettu synkempänä kuin edellisten elokuvien omat ns. vakavat juonet.

Huomautettakoon siis, että viihdyin hyvin Iron Man kolmosen seurassa ja kyllä tämä hivenen kakkososaa korkeammalle nousee etenkin siltä osin, että eipä se Mickey Rourke kovinkaan kiinnostava pahis siinä kakkosessa ollut, mutta niin... juuri ne pahikset. Klementiini/Killian-idea oli varsin mainio, vaikka edelliseen liittyvä roolivitsi onkin aika hölmö. Tai pikemminkin Kingsleyn paljastukseen liittyvän ns. hassun näyttelemisen osalta hölmö. Mutta ihmettelen silti tätä hahmoratkaisua, koska sehän on Batman Beginsin Ra's Al Ghul. Kingsley on Ken Watanabe ja Pearce Liam Neeson.

Ja toinenkin seikka joka minua hieman ihmetyttää liittyy Batmaniin, sillä kun jos Kingsley/Pearce tuo mieleen Batman Beginsin peiteroolijuonen, niin kun tämä Iron Man 3 on aika huumoripainotteinen (mitä ryppyotsaisen vakava Batman Begins ei ainakaan ollut) ei Pearce tietenkään ole Neesonin esittämän hahmon luonteinen, vaan ja tämä ei ole vitsi, Batman Foreverin Edward Nygma: aluksi nykivä friikki ja sitten sujuvasainen hurmuri. Eikä se yhteneväisyys jää vain luonteeseen, vaan he jopa näyttävät samalta:

Jos tämä on olevinaan jonkinlaista piikittelyä DC:n suuntaan, niin Blackin tyylin tietäen voisin uskoakin siihen ainakin Pearce/Carrey-seikan osalta, mutta Ra's Al Ghul-juttu taas ei tunnu muulta kuin idealainalta. Joskin ehkä tahattomalta sellaiselta, mutta siltikin. Ja jos tässä on mitään humoristista kiusaa mukana, luulisi Blackin olevan jopa Marvel-rajoitukset huomioiden rohkeampi otteissaan, sillä ainakaan nyt hän ei tuo itseään ja tyyliään esille kuin yhden todella nolostuttavan pikkutuhman vitsin muodossa (se alussa oleva aasialaisherran nimellä [Ho] vitsailu). Tämä voisi ihan yhtä hyvin olla aiemmat osat ohjanneen Jon Favreaun käsialaa, eikä kukaan varmaan olisi huomannut eroa.

Sen verran mukana on muiden Marvel-leffojen mainostusta, että tuntuu kuin elokuva jäisi hieman vajaaksi ilman niiden kaikkien muiden seuraa.

Mutta jos piti aiemmista Iron Maneista ja Marvel-elokuvista ylipäätään, on tämä ehdottomasti sieltä paremmasta päästä.

Tähdet: ***

Iron Man 3