Missing in Action 2: Pako helvetistä (Missing in Action 2: the Beginning, 1985)

Jos ensimmäisessä osassa sai hieman mielenkiintoa irti siitä ajatuksesta, että se tavallaan pohjautui elokuvaan joka valmistui vasta sen jälkeen, niin tässä kakkosessa on oma aikahyppyhauskuutensa. Missing in Action ja ensimmäinen jatko-osansa kun kuvattiin putkeen ja tämä kaikkien tuntema kakkososa onkin oikeasti se ensimmäinen osa, mutta tuottajat olivat huomanneet jotta se myöhemmin ykkösenä tunnetuksi tullut osa oli selvästi kaupallisesti turvallisempi tapaus ja siksi julkaisujärjestystä vaihdettiin. Näin ollen tämä esiosa on todellakin alkuperäisnimensä mukaisesti the beginning, vaikka kun itse elokuvaa katsoo, niin eipä se tieto juuri saa edes kohauttamaan olkapäitä. Sillä mainitsemani ykkösosana tunnetun elokuvan kaupallinen turvallisuus johtui ilmeisesti sen suoraviivaisemmasta sankaritoiminnasta, kun tässä elokuvassa ainakin väitetysti ollaan dramaattisempia sen kertoessa vankileirillä olemisesta, kuin sen päreiksi pistämisestä. Puppua sanon minä, sillä ihan samaa mättöpussia tämäkin on, joskin ehkä hieman hitaammin sinne päätoimintaan matkaten.
Joten myönnettäköön, että kun alunperin tämän muksuna näin, niin silloin en ymmärtänyt miksi Missing in Actionille ylipäätään tehtiin esiosa, mutta nyt ymmärrän ettei niin tehtykään.

Ensimmäisessä elokuvassa näimme kuinka eversti James Braddock (Chuck Norris) jäi sotavangiksi Vietnamissa ja saimme tietää hänen paenneen sieltä, mutta tuota vankileiriaikaa kuvattiin aika satunnaisesti, eräänlaisten muistelujen kautta. Pääpainotus siinä elokuvassa oli vankinaolon jälkeisessä ajassa, kun Braddock palasi takaisin vapauttamaan lajitoverinsa.
Tämä Pako helvetistä puolestaan keskittyy juuri tuohon vangiksi päätymiseen, sellaisena oloon ja pakenemiseen. Ja siinä se juoni nyt oikeastaan olikin.
Mukana ovat tietenkin ne pakolliset kidutuskohtaukset joissa sankaria koetetaan saada puhumaan. On omaksi hyväkseen liian ylpeitä henkilöitä, on henkisessä sortumisvaarassa olevia henkilöitä, on yhteistyön merkityksestä puhuvia henkilöitä, on sadistisia vartijoita ja suoraselkäinen sankari joka pakenee ja palaa vapauttamaan toverinsa. Näistä jälkimmäinen aiheuttaa jatkuvuusongelmia ensimmäisen osan kanssa, jossa ei kenties sitä suoraan sanottu, mutta ainakin annettiin ymmärtää Braddockin olleen ainoa pakoon päässyt ja näin ollen ilman tovereidensa todistamisapua hän ei saanut valtiojohtoa uskomaan puheitaan muista sotavangeista. Nyt kuitenkin vapautuneita olisi ollut useampi ja kaipa he olisivat olleet halukkaita auttamaan pelastajaansa pelastamaan lisää pelastettavia? Tai ehkä he kaikki vain kuolivat malariaan ja syfilikseen ennen kuin ehtivät auttaa Braddockia.

On muuten mainiota kuinka tämän alkutekstien aikana soi sellainen A-Teammäinen reipashenkinen musiikki ja kun Chuck kävelee polleana sarjakuvamaisten tekstien taustalla, tulee elokuvasta aivan mieleen tuollaiset tv-sarjat joissa keveys on muutakin kuin mielentila. Eikä siis matojen ruokana vankileirillä ihmisyyttä kiroavien kadotettujen sielujen kärsimysnäytelmä.

Tarinana tämä ei ole yhtään sen hölmömpi taikka fiksumpi kuin ensimmäinen elokuvakaan, mutta tietty tarpeettomuuden tunne tästä kyllä huokuu. Syynä tähän on se sama seikka joka pätee niin monen muunkin prequelin kohdalla, että kun niissä halutaan esittää tapahtumat jotka johtivat aiemman elokuvan tilanteisiin, niin turhaa siinä on se, että edellisen elokuvan nähneet ovat jo tavallaan nähneet myös tämänkin elokuvan. Vaikka edellisessä elokuvassa ei käsiteltykään tämän osan vankileiri- ja pakotarinaa kuin pätkittäin, niin näistä seikoista puhuttiin kuitenkin sen verran paljon, että kakkososa ei enää tuota yllätyksiä. Lisäksi se mitä emme ykkösosassa nähneet, tulivat kuitenkin ymmärretyiksi ilman suoraa toimintaakin.
Kuitenkin tässä jatkoesiosassa on sen verran paljon sarjakuvamaisempi ja pinnallisempi patriotismihenki Ronald Reaganeinenn kaikkineen, että aiempi elokuva alkaa tuntumaan jo Oliver Stonen heinäkuun kertomuksilta, ja näin ollen Missing in Action 2 on lopulta jälleen hauskaa toimintaroskaa. Siitäkin huolimatta, että ensimmäisen osan tapaan aloituksen energisyys muuttuu ennen lopputaistelua jälleen väsähtäneeksi etanaksi ja yhteen paikkaan, eli vankileirille sidottuna se mateluvauhti tuntuu aiempaa hitaammalta.
Ja vaikka nämä kaksi ensimmäistä osaa olikin kuvattu putkeen, niin ilmeisesti tätä elokuvaa varten oli tehty jonkin verrran uusintakuvauksia, koska ensimmäisen osan takaumat eivät kovinkaan samanlaiselta näytä kuin millaisina ne tässä esiintyvät ja täten se toisto ei nyt sentään ihan pelkkää uusintaa ole.

Siispä Missing in Action kakkonen on ihan sopivan onttoa toimintaa ja lajityypilleen uskollisen koominen vastoin tarkoitustaan, mutta mainitsemani tarpeettomuus vaikuttaa kuitenkin siten, että juurihan minä tämän katsoin.

Tähdet: **
Missing in Action 2