Elokuvan alussa näemme biljardia pelaavien huijareiden käyttämää ammattitermistöä ja näemmä fuulaus on huijaus, ja huntti on satanen. Vau, mieltä ylentävää ja varmasti täysin uutta tietoa kaikille. Enkä olisi ikinä arvannut, että kun kyseessä ovat nimenomaan huijausta harrastavat pelaajat, niin sinisilmä tarkoittaa tolloa.
Ei siis ihmekään että tämä elokuva ohitti elokuvateatterit kaukaa ja nimettiin uudestaan. No, ihan kelvollisesti se levylle mahtuu ja se levy alekoriin.
Huijari Jericho (Freddie Prinze Jr.) saapuu kaupunkiin ja tekee vaikutuksen pelisalin omistavaan väkivaltaiseen rikolliseen Cue Balliin (Ving Rhames), joka sitten tietenkin pelihuijareiden rahoittajana ottaa Jerichon talliinsa. Luonnollisesti Jericho ihastuu Cue Ballin alistamaan peliriippuvaiseen naiseen, Jezebeliin (Roselyn Sanchez) ja mulkeropoliisi Michael (Callum Keith Rennie) koettaa pakottaa Jerichon työskentelemään hänelle. Sinänsä siinä ei olisi ongelmia koska Jericho ei järin pidä Cue Ballista, mutta takana ovat omat perimmäiset syyt työskennellä hänelle, jolloin kaikki ympärillä oleva tulee vain valjastaa koston totetuttamiseen. Vaikka loppu toteutetaankin aikamoisena sekoiluna, niin kuluneesti todettuna vain yksi voi voittaa ja tätä elokuvaa katsoessa kultamitalin saajan tajuaa heti kun hänet ensimmäistä kertaa näkee.
Hiukan huvittavaa on se, että lopussa Jericho tekee yhteenvedon tarinastaan ja se mitä hän kertoo on niin itsestäänselvää, että yhtä hyvin lopussa oltaisin voitu kierrättää samaa kuvamateriaalia kuin millä elokuva alkoi.
Ihan siedettävä pieni huijaritrilleri, josta ei kenties yllättäen mukana olevien hahmojen ja pelin ansiosta tule juurikaan mieleen Suurkaupungin Hait taikka Suuret Setelit, vaan oikeastaan mikä tahansa perusjännäri jossa sankari ajaa ilkimystä ansaan. Kaikki koettavat hyötyä toisistaan ja ajavat vain omaa etuaan, mutta vaikka kuinka koetetaan sekoittaa pakkaa ja heitellä tarpeettomiakin hahmoja juonenkäänteineen mukaan, niin sankarin tarina on se ainoa joka varmasti toteutuu tarkoitetulla tavalla ja kun siihen keskittyy, niin ne toiset tuntuvat aikalailla turhilta. Näyttelijät tekevät,,, no eivät ihmeitä, mutta tälläiseen yllätyksettömään ja rutiinilta tuntuvaan elokuvaan aivan sopivan onnistuneita suorituksia. No, Sanchez on kyllä aika kauhea, sillä hän esittää riippuvaista ihmistä juuri sillä pinnallisellessa tavalla jossa koko ajan täristään kuin olisi kylmä ja pissahätä samaan aikaan, mutta onneksi siellä on vastapäätä aina joku Rennie, joka esittää ureapäähahmonsa sopivasti suuttumusta aiheuttavana. Rhames on Rhames ja Junior tuttu teinisankari (pyrkimässä eroon imagostaan).
Parasta ovat makeat hatut jollaisia joillakin elokuvan hahmoista on päässään.
Kyseessä on siis elokuva jonka katsoo mieluusti silloin, kun ei tarvitse välittää jos katselun joutuu jättämään jostain syystä kesken, taikka tekee mieli lukea kirjaa samanaikaisesti.
Tähdet: **
The Big Score
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti