Poolboy 2: Drowning Out the Fury kertoo Vietnamin sodan veteraanista Sal Bandosta, jota esittää aikansa suurin actiontähti Jan van Hammer (Kevin Sorbo) ja siitä kuinka hän palasi kotimaahansa Yhdysvaltoihin, vain huomatakseen kuinka meksikolaiset olivat valloittaneet kaikki allashuolto- ja puutarhatyöt. Korjatakseen nykymaailman epäkohdat, perustaa Sal allashuollon ja saksalaiset ravet-bileet yhdistävän yrityksen. Ymmärrettävästi tämä johtaa verisiin yhteenottoihin meksikolaisten kanssa, mutta vihaista sotaveteraania ei niin vain kellistetä ja sen saa huomata myös kaiken takana oleva venäläinen salaliitto, jossa suunnitelmana on korvata kaikki jenkit meksikolaisilla, jotta... Häh?
Tässä on elokuva joka on mielestäni idealtaan aivan nerokas, mutta satunnaisia loistovitsejä lukuunottamatta enimmäkseen rasittavan huonosti toteutettu.
Rakastan Poolboyn ideaa siitä, että kyseessä on aikoinaan sensuurin vuoksi kadonnut vigilante-elokuva ja siitä kertomassa on elokuvan ohjaaja itse. Minkä vuoksi elokuva on välillä eräänlainen mockumentary jossa kuvataan ohjaajaa, taikka jotain muuta elokuvan teossa mukana ollutta ja hän kertoo esimerkiksi siitä mitä jollain kohtauksella haluttiin sanoa, tai sitten millaista oli päästä työskentelemään aikansa suurimman toimintatähden kanssa, tms. Sitten taas vaihdetaan itse elokuvaan, joka puolestaan on Hot Shots-sarjaan kuuluva parodia Exterminatorin kaltaisista vietnamveteraani puhdistaa kadut-elokuvista. Ja tietenkin ideana on se, että itse Poolboy-elokuva ei ole ollut komedia, se vain näyttäytyy meille katsojille sellaisena. Vaan kyseessä on todella halvan oloista, lähes Gordon Ho-tavalla tehtyä toimintaroskaa, jossa tärkeintä ovat olleet tissit, lihakset, veri, ammuskelu ja räjähdykset. Siispä mukana on roskatoimintaan liittyviä hauskoja ideoita aina peilistä näkyvään kameramieheen, kesken puheen vaihtuvaan dubbaajaan, moneen kertaa kierrätettyyn kuvamateriaalin, arkistokuvaan joka ei sovi muuhun osaan kohtauksessa, taustakankaan heilumiseen ja niin edelleen ja niin edelleen.
Siispä lähtökohdat ovat erinomaiset ja Kevin Sorbo on vieläpä B-statuksellaan sopivan "has been" tälläiseen elokuvaan.Valitettavasti edes sarjatulella tulevat vitsit eivät jaksa kovinkaan usein naurattaa, sillä sen ohella että ne ovat pääosin aika huonoja kakkajuttuja (kuluneita huumevitsejä ja kiroilua, hahaha), niin samoja vitsejä toistetaan niin usein, että jos se oli ensimmäisellä kerralla hauska, niin se ei taatusti kahdeksannella kerralla enää ole. Tälläisiä ovat esimerkiksi juuri kuvaushenkilöstön vahinkonäkyminen ja dubbausvirheet. Sillä ne ovat roskaelokuvia katseleville mainioita huumorin kohteita, mutta liiallinen käyttö vie niistäkn merkityksen pois. Vielä ikävämpää on se, että aina kun tälläistä elokuvantekoon liittyvää mokaa käytetään vitsinä, niin se kerrotaan katsojalle. Siispä kun näyttelijä vaihtuu selvästi erinäköiseen sijaisesiintyjään, niin ohjaaja kertoo sen meille. Tai kun jotain näyttelijää on kuvattu eri aikaan kuin muita, niin jonkun toisen repliikki on "aivan kuin et olisi täällä". Tai kun pahiksen auto räjähtää ja räjähdys esitetään arkistomateriaalin kautta, niin pahis toteaa ettei haluaisi kuolla arkistomateriaalissa. Hei c'mon, hauskaahan niissä mokissa on oikeasti se, että niitä ei ole huomattu ajoissa. Tällä tavalla toteutetut vitsit ovat kuin Aaron Seltzerin ja Jason Friedbergin käsialaa, jossa kun joku pieraisee, niin hän sanoo perään pieraisseensa. Edes vähän uskoa katsojiin.
Se mikä minua myös alleviivattujen vitsien ohella rasittaa Poolboyssa on se, että kun kyseessä on ns. kadonnut elokuva vuodelta 1990, niin miksi sen toteutuksessa ei ole voitu hyödyntää aikansa elokuvantekovälineistöä. Nyt kun suuliekit ja veriroiskeet ovat tietokonetehosteita, niin se ei todellakaan vie ajatuksia oikeaan paikkaan.
Myönnän nauraneeni jo sille, että tämä elokuva on suoraan se Poolboyn (parempi) jatko-osa ja ensimmäistä ei ole saatavilla, mutta hyvistä ja joistakin suoraan sanoen nerokkaistakin ideoista huolimatta lopputulos on kuin jos Rob Reiner olisi halunnut tehdä James Glickenhausin elokuvan, mutta tuottajien neronleimauksen vuoksi Reinerin tilalle olisi palkattu edellä mainitut Seltzer ja Friedberg.
No, aina kun joku Poolboyn hahmoista sanoo käsikirjoituksessa olleen ohjauksen ennen itse repliikkiä tyyliin "vihaisesti. Senkin sika!", niin olen valmis antamaan paljon anteeksi.
Lisäksi Saint James Street Jamesin paljastus siitä miksi hän sai ohjata elokuvan 10-vuotiaana on aivan loistava:
"isä oli studion pomo, siksi minä sain homman. Sellaista sattuu usein Hollywoodissa. Will Smith teki Karate Kidin uusiksi pojalleen ja sai Pat Moritan kuolemaan. Kovin moni ei tiedäkään sitä." Aivan.
Tähdet: ***
Poolboy: Drowning Out the Fury
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti