Perheyritys (Family Business, 1989)

Kiltti opiskelijapoika Adam (Matthew Broderick) ihailee epäonnekasta murtovarasisoisäänsä Jessietä (Sean Connery), kun taas Adamin isä ja samalla siis Jessien poika Vito (Dustin Hoffman) ei pidä epäluotettavasta isästään, haluten oman poikansa välttävän hänen seuraansa. Joten kun Adam haluaa suorittaa rötöksen kera isoisänsä, niin luonnollisesti Vito ei ole iloissaan, mutta omassakin veressä tuntuu kytevän halu varkauksiin. Tosin kun Vito käyttäytyy koko ajan kuin olisi Kummisedästä karannut, niin eipä se juuri yllätyksenä tule, että hän lähtee Jessien kelkkaan varastamaan hienosti nimettyä kanankakkaa. Siinä samalla sitten korjataan pojan, isän ja isomman isän välit, tai sitten ei. Eikä rikos kannata, ellei siitä saa rahaa.

Elokuvassa Broderick esittää sellaista lähes Woody Allenmaista juutalaispoikaa, kun taas Hoffman on tyypillinen mafiaelokuvien italialainen ja Connery kovanyrkkinen skotti. Rehellisesti sanoen en ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä tällä haetaan, sillä jos kyse on vain siitä, ettäkö kuvataan kuinka perhe on perhe erilaisista ihmisistä ja tilanteista riippumatta, niin ei sen vuoksi olisi tarvinnut kolmesta sukupolvesta tehdä eri kansallisuuksia. EIköhän se opiskelija-yrittäjä-rikollinen olisi ollut ihan tarpeeksi, sillä elokuvassa oleva tapaus tuntuu koettavan olla liian nokkela ja vitsinä se on korkeintaan hauska kuin syöpä. No, Broderickista huolimatta Hoffman ja Connery kantavat karismallaan, ja vaikka hahmot eivät mielestäni järin hyvin yhteen sovikaan, niin ihan hyvin jokainen oman tonttinsa hoitaa. Silloin kun ei koeteta korostaa Hoffmanin mafiamaisuutta ja Conneryn skottilaisuutta ja annetaan kinastelevan kiihkeän keskustelun olla etusijalla, niin tuolloin aiempi kritiikkini pääsee ainakin hetkiseksi unohtumaan, että satunnaisia valon hetkiäkin on.

Kuitenkin tekisi mieleni kommentoida elokuvaa muutoinkin kuin toteamalla sen olevan ihan kiva, mutta olisivat sitten tehneet eri elokuvan.

Tähdet: **
Perheyritys