Knight and Day (2010)

Kohtalo heittää elämänmyönteisen Junen (Cameron Diaz) samalle lennolla superagentti Royn (Tom Cruise) kanssa ja kunhan Roy ensin tappaa kaikki lentokoneessa, voidaankin alkaa miettiä onko tässä kyseessä rakkautta ensisilmäyksellä. Ilmenee, että Roy on lavastettu petturiksi, koska todellinen ilkimys, eli agenttikollega John (Peter Sarsgaard) haluaa varastaa ja myydä eniten tarjoavalle sotkukutukkanero Simonin (Paul Dano) keksimän pariston, joka kestää kauemmin kuin Duracell. Nyt seikkailuun puolittain vastentahtoisesti päätynyt June saa menettää tajuntansa suurinpiirtein kolmen minuutin välein, jotta Roy voi hymyssäsuin ampua kollegoitaan hengiltä. Huomattavaa on, että vain Johnin osoitetaan olevan agenttipahis ja muut agentit ovat ilmeisesti vain tekemässä työtään, uskoessaan Royn olevan tuhmuri. Siispä oikeastaan Roy tappaa viattomia ihmisiä. No, onneksi siellä ovat asekauppiaat ja palkkamurhaajat tasoittamassa karmaa.

Kyseessä on aika samankaltainen elokuva kuin kahden muun megastaran, eli Brad Pittin ja Angelina Jolien aikaansaama Mr. & Mrs. Smith. Joten samaan tapaan tuotantoarvot ovat kohdillaan, vauhtia on sopivassa määrin, kieli on poskessa ja elokuva pyörii enimmäkseen näiden kahden supertähden, eli tässä tapauksessa Tom Cruisen ja Cameron Diazin ympärillä. Ja kyllä se enimmäkseen ihan hyvin toimii, sillä huumoria on runsaasti ja tunnelma on kauttaltaan mainion rentoa. Joten tuosta Pittin ja Jolien elokuvasta pitäneet viihtyvät aika varmasti myös tämän parissa. Vaikka välillä ne yhtymäkohdat saattavat Knight and Dayn hiukan epävakaalle alustalle, sillä Smithissakin soiva moderni tango ja aikuisrokki alkavat tässä vaiheessa tuntumaan hieman apinoinnilta, mutta haitallisempi seikka ovat elokuvan päähahmot. Molemmissa tapauksissa pääduo toimii mielestäni varsin hyvin yhteen, mutta Smithit ovat hahmoina enemmän tasapainossa keskenään, kun Knight and Dayn kohdalla eivät aivan niinkään.
Kun Cruisen hahmo saa olla sankarillinen, koominen, vinksahtanut ja kaikkea muuta kivaa, niin Diazin hahmo on elokuvan ajan lähes pelkästään kiljuva nainen hädässä, kunnes lopussa tulee se pakollinen osaan olla minäkin ammattitaitoinen superagentti, vaikka mitään vinkkiä siitä että olisin oppinut jotain elokuvan aikana ei olekaan. Ymmärrän toki, että Diazin hahmo on tarkoituksella sellainen kuin on ja siitä saadaankin aikaiseksi joitakin mainioita vitsejä, kuten se jatkuva tajuttomaksi huumaaminen jolla hänet tavallaan pidetään poissa tieltä. Mutta jos kerran rooli koostuu suurelta osin panikoinnista, niin ehkei siihen olisi tarvittu Diazin kokoluokan staraa. Varsinkaan kun hahmon kohdalla ei sitten lopulta osata muuta tehdä kuin se pinnallinen äkkimuutos kaiken osaavaksi superagentiksi.
Toisaalta koska Diazin hahmosta ei mielestäni olisi kannattanutkaan tehdä Angelina Jolien Mrs. Smithia, joka olisi tässä tapauksessa sama kuin naispuolinen Roy Miller, sillä siinä oltaisiin hukattu ne hätäilyvitsit, niin olisivat sitten edes pitäneet hahmon sellaisena loppuun asti. Nyt Diazin muuntaminen lopussa on kuin jokin jokin myönnytys jolla koetetaan pitää juuri tuosta nainen hädässä-roolista kiukustuneet katsojat tyytyväisinä ja kenties tehdä sama Diazille itselleen. Näin ollen Diazin kokoinen stara menee hukkaan eräänlaisena koko kansan scream queenina jota ei sitten edes uskalleta pitää sellaisena ja mieleen tulee liiaksi se, että nyt on vain haluttu myydä elokuvaa nimillä ei sisällöllä. Mikä tietenkin on enemmän kuin tarkoituksellista, mutta ehkäpä edes lievän rohkeuden vuoksi olisi kannattanut valita naispääosaan pienempi nimi, joka olisi sitten romuttanut edellistä ajatelmaani, mutta ei olisi varmastikaan aiheuttanut suurempaa negatiisivista pohdintaa.

Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hauskan kevyttä toimintaviihdettä, jossa ei nyt tulisi pistää liikaa painoarvoa sisällön älykkyydelle, taikka näyttelijävalinnoille. Sillä kyllä tässä aika kuluu sopivan lennokkaasti ja se lieneekin perimmäinen tarkoitus.

Se mikä on erityisen hauskaa on se, että näissä tämänkaltaisissa elokuvissa ihmishenki on on yhtä huomattavaa kuin hyttysen ja näin ollen autoräjähdysten ja runsaan ammuskelun ohessa maahan kaatuvan entisen hengittäjät ovat nimettömiä ihmisiä ilman kasvoja. Mutta yleensä ne niitettävät henkilöt sentään ovat ns. pahiksia ja eipä se täten meitä pahemmin haittaa jos sankari heidät vitsien lomassa tappaa, mutta iso osa Roy Millerin ampumista ihmisistä on, kuten juonikuvauksessa osoitinkin, kollegoita jotka ovat selvästi viattomia ja olisi voinut luulla käskirjoittajen pistävän sankarin ampuvan heitä jalkoihin, taikka kolkkaavan puutarhatontulla tajuttomiksi, kuin tappavan keskelle katua. Melkein rupesin odottamaan sitä Austin Powers-vitsiä jossa näytettiin kuinka pahiksillakin on kotona perhe odottamassa isäänsä kotiin, tms.

"Nobody follow us or I kill myself and then her!"

Tähdet: ***
Knight and Day