Missing in Action: Suoraa toimintaa (Missing in Action, 1984)

Tässäpä jotain mielenkiintoista, tai sitten ei.
Missing in Actionilla on maine olla yksi menestyneimmistä Rambo-kopioista, ei niinkään kriitikoiden silmissä, mutta ainakin rahallisesti. Onpa Chuckin Vietnam-seikkailu vieläpä aika varmasti yleisön silmissä parhaiten mieliin jäänyt Rambo-apinointi. Ainakaan äkiseltään en itse saa mieleen toista yhtä muistettavaa. Jotenkin hauskaksi asian tekee asian, että jos vertailee Missing in Actionia ensimmäiseen Ramboon, eli First Bloodiin, niin eipä näillä ole tarinallisesti kovinkaan paljoa yhteistä. First Blood kun kertoi kotiinpaluun vaikeuksista ja Missing in Action pääosin paluusta Vietnamin viidakoihin. Jos taas vertaa tätä elokuvaa Rambo kakkoseen, niin sittenhän niitä yhtäläisyyksiä tuleekin vastaan hieman enemmän. Mutta mitä ihmettä, eikös Rambo kakkonen ilmestynyt vasta vuotta myöhemmin kuin Missing in Action? Jeespoks ja totta mooses, mutta James Cameronin käsikirjoitusluonnos Rambo kakkoseen oli jo valmiina ja se oli sitten päätynyt myös Menahem Golanin ja Yoram Globusin näkökenttään ja näin ollen he päätyivät tekemään tuon käsikirjoituksen inspiroimana oman versionsa Rambosta ja hyvä niin, sillä kaikessa hölmydessäänkin Missing in Action on viidyttävää propagandatoimintaa, jonka katoaminen maan päältä ei ehkä saisi kyyneliä virtaamaan, mutta olisihan se aika ikävää.

Tämähän ei siis ole mitään Kubrickia, Coppolaa, taikka Stonea, joten kyseessä ei ole oman maan virheiden tarkastelua ja kriittistä sotaelokuvaa, vaan juuri sitä mitä kutsuttiin ramboiluksi (siispä America fuck yeah!). Eli yksi jenkkien supermies menee ja näyttää kommunisteille mistä kana vuotaa verta ja kaikenlainen peiliin katselu on sivuseikka, sillä tottahan amerikkaisuus pekoneineen ja hot dogeineen on aina  oikeassa ollessaan väärässäkin.
Joten ei se noin mennyt-ajattelutapa on syytä jättää oven ulkopuolelle ja sulkeissa edellä mainittu fuck yeah-asenne on syytä kääntää päälle, sillä nyt tärkeintä ovat räjähdykset, turpaanveto ja yhtään miestä ei jätetä, vaikka sen ansiosta puoli ihmiskuntaa kuolisikin.

Niin ja itse elokuvassahan sodassa Vietnamilaisten sotavangiksi jäänyt eversti James Braddock (Chuck Norris) on myöhemmin vapauduttuaan koettanut vakuutella omaan maansa kansalaisille ja valtiojohdolle, että siellä on vielä omia poikia vankileirillä. Mutta poliittinen ilmapiiri on 80-luvulle tultaessa muuttunut ja tuo sotaisa häpeätahra halutaan lakaista maton alle, ja näin ollen mahdolliset vihjailutkin sotavangeista kaikuvat kuuroille korville.
Jos kerran tämän persona non gratan diplomatia ei auta, niin korvataan keskusteluyhteys luodeilla ja Braddock meneekin ja tappaa kodissa sekä puutarhassa.

Missing in Action on kuin Chuckismeja koottuna elokuvan muotoon ja kunhan pakollisista pahoista, eli jonkinasteisista juonenpohjustuksista päästään eroon, niin tarjolla on hölmön hauskaa räiskintää joka kaikessa huvittavuudessaan nostaa mielialan sen verran korkealle, että hengittäminen käy hapenpuutteen vuoksi vaikeaksi. Samalla kuitenkin on riskinä se, että jos erehtyy ajattelemaan edes hetkenkin ja kyseenalaistamaan yhdenkin elokuvan tapahtumista, niin koko teho saattaa kadota viemärin pimeyteen ja jäädä sinne kellarimörköjen seuraksi.
Hieman ikävää on se, että vaikka ymmärtäisikin lähteä katsomaan Missing in Actionia pelkkänä aivottomana lahtaamisena ja se alkaakin sopivan räjähtävästi, niin sen jälkeen ja ennen kuin Braddock palaa viidakkoon harrastamaan murhaamista, koettaa elokuva valehdella katsojalle antavansa myös jotain muutakin sisältöä ja tuolloin se on valitettavan hitaasti kulkeva tylsimys, aivan kuin juttelisi sosiaalidemokraatin kanssa.
Onneksi elokuvassa sentään ajetaan autolla laatikoita päin.

Tähdet: ***
Missing in Action