Intruder (1989)

Ruokakauppa sulkeutuu tältä päivältä ja ennen kuin työntekijät ehtivät poistua paikalta, heidät tapetaan.

No, sepä oli yksinkertaista.

Pyöritellessäni Intruderin kantta, löydän kaksi suurempaa seikkaa joiden vuoksi elokuva vaikuttaa ainakin minusta mielenkiintoiselta. Kumpikaan niistä ei ole molemmilta puolilla löytyvät hehkutukset elokuvan leikkaamattomuudesta, sillä se harvemmin on kuitenkaan mikään takuu elokuvan muuntumisesta parempaan suuntaan. Vaikka tietenkin kun kyseessä on slasherleffa, niin elokuvan silpominen ei varmasti ole hyväksikään.
Eniten minua houkuttavat mukana olevat, etenkin Evil Deadeihin liitettävät nimet (Scott Spiegel, Sam & Ted Raimi, Danny Hicks ja tietenkin mahtavimpana Bruce Campbell) ja elokuvan tekoaika, joka nostalgia-arvonsa ohella tarkoittaa kouriintuntuvia kumiefektejä, jotka ovat nykyisten tietokoneistettujen elokuvakauhisteluiden rinnalla mukavaa vaihtelua. Lisäksi siihen mukavaan vaihteluun sisältyy tieto siitä, että kyseessä ei ole mitään pandakasvolapsia, tms., vaan sitä tappaja tappaa mahdollisimman monella eri apuvälineellä-elokuvaa, joka on kaikille Jasoneiden ja vastaavien seurassa kasvaneille huisin jännää.

Tietenkin sitä tajuaa jo etukäteen ja viimeistään elokuvan aikana, että eivät ne luulot ja kuvitelmat nyt kovinkaan paljoa auta. Nimet eivät pelasta mitään kun Spiegelin ohjaus on löysää kuin vaniljaripuli, Sam Raimi ei osaisi näytellä kuollutta edes tullessaan ammutuksi oikeassa elämässä ja suurin osa näyttelijöistä joiden vuoksi elokuva kuulostaa houkuttelevalta, ovat hädin tuskin laajennetuiksi cameorooleiksi kutsuttavissa osissa. No, oikeastaan sen ei pitäisi ainakaan Campbellin kohdalla tulla yllätyksenä, sillä hänen historiastaan löytyy useampikin elokuva jossa nimensä on suuremmalla kuin esiintymisaikansa. Mutta hei, minuutti Campbellia on aina parempi kuin ei ollenkaan Campbellia.
Ja jos nykyään hieman rasittavat lukuisat keskenään samanlaiset kauhuelokuvat. Olivat ne sitten samasta muotista tulleet found footage-tehtailut, taikka ne jo selvästi muodista menneet aasialaiset kalpeat mustasilmämuksut, niin hitto, kyllä sitä osattiin ryöstöviljellä ennenkin. Sillä vuoteen 1989 mennessä olivat kauhuhyllyt jo täynnänsä Intruderin kaltaisia ja parempiakin työkalumurhaamiselokuvia, että vaadittiin jo pienoisia ihmeitä jotta pystyttiin enää erottumaan joukosta. Siinä Intruder ei valitettavasti onnistu, sillä edes ne odottamani kumiefektit eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia ja erikoisia, vaan pikemminkin aikalailla ylijäämätavaralta vaikuttavia. Näistä käytännön efekteistä vaikuttavin on kannessakin koreileva pään sahaus, mutta koska se on jo siinä kannessa, niin eipä sen näkeminen itse elokuvassa enää tuo sille lisäarvoa.

Sinänsä minulla ei ole pahaa sanottavaa elokuvan juonesta, koska se on juuri sitä rutiinikamaa jota odottaakin ja sellaiseksi ihan perustoimivan yllätyksetöntä.
Vaikka yllätykseksi tarkoitettu tappajan paljastus ei sitä olekaan ja lopun ai se on vielä elossa-kohtauskin on rutiinia, niin pidän kyllä kovasti päätökseksi jätetystä syyllisyyden siirrosta. Ettei loppu ole aivan pelkästään sitä tavanomaista tappajaja on kadonnut jatko-osaa varten.

Kyllä tässä kaikki tarpeellinen on. Eli kamera toimii tappajan silminä, verta roiskitaan kuin vesipuisto Serenassa, kehnot näyttelijät esittävät ääliöitä puhumassa tyhmyyksiä ja päätyvät kuolemaan pitkälti omaa syytään, ja ulkoasu on niin kasaria, että meinaa nolottaa itseäkin vaikka sitä halusinkin. Mutta pari näppärää kuvakulmaa (pidän etenkin siitä puhelimen sisältä ja harjan alta kuvaamisesta),
ihan kiva jekku lopussa ja nostalgiafiilis auttavat tarpeeksi pitämään hereillä tämän, aivan liian laiskasti kulkevan elokuvan ajan. Hitaus onkin Intruderin masentavin seikka, sillä tämä ei kävele, tämä matelee. Eivätkä hahmot taikka tapahtumat jaksa pitämään jännitystä yllä, jotta hitaus olisi puolusteltavissa edes sillä, että meille tehtäisiin aluksi henkilöistä tuttuja ja tällöin myöhään tulevat murhat olisivat ikävämmän oloisia. Ted Raimikin on niin ärsyttävä, että hänen toivoo kuolevan jo ennen alkutekstejä. Joten näihin hahmoihin ei löydy tutustumisen halua.

Ehkä se on vain se menneiden muistelu, joka parhaiten toimii.

Tähdet: **
Intruder