Yksinäinen Susi McQuade (Lone Wolf McQuade, 1983)

Texas ranger McQuade (Chuck Norris) toimii mieluiten yksin, koska silloin hänen ei tarvitse kärsiä muiden virheistä, saati olla huolissaan siitä pysyykö mahdollinen pari vauhdissa mukana. Ja kuten asiaan kuuluu, niin Harry Callahanin tavoin McQuade ratkaisee asiat tarpeellisella asioiden yksinkertaistamisella, joka ei tietenkään poliittista viranomaisjohtoa miellytä ja näin ollen mies saakin vaivoikseen märkäniskaparin Kayon (Robert Beltran).
McQuade iskee silmänsä kauniiseen Lolaan (Barbara Carrera), jonka bisneskumppani Rawley Wilkes (David Carradine) on sadistinen murjoja, joten McQuadella ei kestä kauaakaan ymmärtää Wilkesin olevan pahis. Ja jotta McQuade voisi estää Wilkesin terroristiasekauppabisnekset, on leivottava leivät otsanahkaan.

Hetkinen.
Miksi kannessa lukee "Chuckin suurin menetys"?
Liekö kyseessä kirjoituserhe? 
Etenkin kun ajattelee tämän olevan yksi hyvällä tavalla muistetumpia Norrisleffoja ja on selvästikin suurimpia innoittajia tv-sarjalle Walker Texas Ranger.
Kyllä kyseessä on mielestäni Norrisin uran parhaimpia elokuvia ja siksi kaikkea muuta kuin menetys.

Norris on huippuvedossa eräänlaisessa mies ilman nimeä-roolissaan, tarina on toimivan simppeli olematta tyhmä, Carradine on erinomainen tyynenä mutta väkivaltaisena pahiksena (vrt. Kill Billin Bill) ja elokuvassa olevaa hikistä spagettiwesternkuvausta tukee Francesco Del Masin mainiosti Ennio Morriconea imitoiva musiikki, joten modernina tylynä toimintawesterninä Yksinäinen Susi on nautinnollista pureskeltavaa, kuin kuivaliha parhaimmillaan.

Vaikka Norris on aika ollut jotenkin "pehmon" oloinen (ihan tosi) ja tässäkin elokuvassa hän ei aivan Eastwoodmaisiin mittoihin kylmyydessä yllä, niin on hauska nähdä millainen Norris olisi Sergio Leone-imitaatiolänkkärissä ja Norrisin elokuvista tämä on lähinnä sitä. Ihmiset ovat hikisiä, ilma tukahduttava, vaatteet likaisia, hahmot ilmeettömiä (mutta eivät ilman huumoria) ja musiikki kuten sanoin, Morriconemaista. Jos siis haluaa nähdä miltä pesemätön ja aurinkoon jätetty Walker Texas Ranger näyttäisi, niin Yksinäinen Susi toteuttaa toiveet.

Sääli vain, että elokuvaan piti tunkea McQuaden hempeää yksihuoltajan perhe-elämää, kun se teki päähahmosta liian pehmon verrattuna muuhun osaan leffasta, kun kuitenkin se tylyys on se mikä tässä toimii. Ne aikuisuuden kynnyksellä olevan tyttären kanssa telmimiset ja hootenannyt olisivat sopineet paremmin preerialle sinne pienen talon luokse.
Ja lopulta se edellä kehuttu spagettiwesternmäisyyskin jää enemmän alkupuolen hommiksi, kun elokuvan edessä ruvetaan sortumaan enemmän ja enemmän perusräiskintään, mutta onneksi sentään lopetus on kungfuversio areenasta.

Tähdet: ***
Yksinäinen Susi McQuade