Feardotcom (2002)

Nyt on kyllä tarjolla sellaista kuraa, ettei kannata lukea pidemmälle.

Sekavan oloinen mies astuu metrotunnelissa junan eteen nähdessään siellä valkohiuksisen pikkutytön leikkimässä. Tyttö katoaa ja mies juoksee junaa pakoon raiteita pitkin. Miksi pirussa nämä autoa tai muuta pakoon juoksevat eivät ymmärrä astua sivuun? No kuitenkin, mies kuolee junan osuessa häneen ja kun poliisi tulee paikalle, niin sankarimme, etsivä Mike (Stephen Dorff) kysyy "Jesus christ, what happened to him?" HÄN JÄI JUNAN ALLE!
Elokuva parhain osuus on nyt käsitelty, se on vain alamäkeä täst' edespäin.
Supersynkässä savuisessa ja vilkkuvaloisessa maailmassa kytät ovat sänkinaamaisia koviksia kuten Mike, mutta onneksi on olemassa myös herkkiä älykkönaisia kuten terveysviranomainen Terry (Natascha McElhone), jonka merkitys elokuvan tarinalle päättyy jo ennen kuin katseltavaa on kulunut 15 minuuttia. Ihan oikeasti. Terry tulee mukaan elokuvaan siksi, että kun esimerkiksi sen junamiehen ja parin muun kuolleen huomataan vuotaneen silmistä verta, niin terveysviranomainen tulee toteamaan ettei se ole Ebolaa ja kun näin ei ole, niin miksi poliisi enää antaisi terveysviranomaisten sekaantua tutkimuksiinsa. Yhtä hyvin siivoojat jotka pesevät verijäljet voisivat liittyä Miken seuraan. Niin ja kun mainitsin Terryn olevan älykkö, niin se tietenkin tarkoittaa että hänellä on lasit ja hän kertoo juttuja kuten että me kaikki nukumme ötököiden seurana. Ei kun ihan oikeasti, tässä elokuvassa hahmot ovat todellakin heitä "nainen on ruma nörtti koska hänellä on poninhäntä ja silmälasit, mutta vau beibi, kun lasit lähtevät." Tsiisus!
No, kaupungilla liikkuu kameramies jota kuvataan sopivasti puolet kasvoista piilossa ja hän puhuu kuin Stephen Realta kuulostava psykopaatti, mikä johtunee siitä että Stephen Rea esittää tuota psykopaattia. Ihan oikeasti, jos idea kasvojen piilotuksessa on siinä, että näyttelijäpaljastus tulisi yllätyksenä, niin ehkei hyvin tunnistettavalla äänellä puhuvaa Reaa kannata valita siihen rooliin. Tai mielummin kerran kun kyseessä on Rean kaltainen erinomainen näyttelijä, niin turhaan niitä kasvoja piilotellaan. Niin siis, Rean esittämä psyko The Doctor nimeltään (joo joo) kaappaa naisia kidutettavaksi ja jotta varmasti ymmärtäisimme hänen olevan vaarallinen, niin tohtorin kaapatessa naisia soitetaan Rammsteinia ja heilutetaan välkkyvaloissa kameraa.
Pian Terry ja Mike saavat selville, että jokainen viimeaikoina kuollut henkilö oli vieraillut samaisella tappavalla nettisivustolla jossa ensimmäisenä nähdään videopätkä joka enemmän kuin vähän tuo mieleen sen dvd-levyjen mainosvideon "this is dvd and this is what it feels to watch dvd." Ringun tavoin sivuston katselu aiheuttaa katsojissaan houreista sekoilua ja varman kuoleman. Enkä oikein tajua miksi, sillä jotenkin nyt Doctorin sarjamurhailu ja nettisivun yliluonnollisuus eivät istu yhteen.
Terry pyytää ettei Mike kävisi tuolla tappavalla sivustolla ja tottakai lähes saman tien Mike klikkaa itsensä sisään. Ja heti perään kun Mike kilahtaa, niin hän varoittaa Terrya menemästä sinne sivustolle, joten tottakai Terry klikkaa heti itsensä sisään. Mukana on tietenkin verenvuototaudista kärsivä albiinotyttö jonka ruumis pitää löytää, jotta löydetään tohtori ja estetään tulevat kuolemat. MIten se tehdään, no avataan tappava nettisivu ja näytetään se Doctorille. AARGH!

Nettisivusto jonka kokeminen aiheuttaa hokkuspokkuksia ja kuoleman ei ole yhtään sen hölmömpi idea kuin saman tekevä puhelinsoitto taikka videokasetti, mutta voi luoja kuinka huonosti tätä ideaa osataan Feardotcomissa hyödyntää. Ensinnäkin se, että tappavan nettisivuston osoite on feardotcom.com, eli feardotcom dot com on aika vaikeasti ylitsepäästävä hölmöys, mutta kun elokuva muutoinkin noudattelee kaikkia Uwe Bollin lakeja, niin sitä ei voi kuin menettää uskonsa kaikkeen elämän hyvyyteen.

Sellaista klisettä ei ole keksittykään jota tässä elokuvassa ei käytettäisi ja jos niiden ajattelisi olevan tarkoituksellinen tehokeino, niin se ei välity ruudun läpi koska toteutus on uskomattoman huono. Niin pinnallisesti kirjoitetut että ne leijuvat hahmot puhumassa muka mystisiä ja katsomassa kaukaisuuteen rööki sormiensa välissä. Kuoro huokailemassa synkkyyttä ja konemetalli ärjymässä. Ylivalotusta, nykivää kuvaa, pimeässä työhuoneessa istumista (säästääkö kaupunki sähkössä, kun virkamiehet istuvat koko ajan pimeässä), NYPD Blue-kamera-ajoja ja pahista kuvataan suu puhelimessa-tekniikalla.

Näyttelijät ovat rehellisesti sanottuna ihan v*tun huonoja ja oikein hävettää Rean puolesta ne puupäärepliikit joita hän joutuu oletettavasti kiristyksen vuoksi sanomaan ja Dorff näyttää enemmän vaivaantuneemmalta kuin Alone in the Darkissa.

Kim Dotcom on pelottavampi kuin tämä.

Tähdet: ~
Feardotcom