Öö, okei. Kun hillbillytakaa-ajomusiikki soi alkuteksteissä ja päähenkilöiden nimiksi paljastuvat Oosh ja Boosh, on siirryttävä Konna ja Koukku-moodiin jotta kestäisi loppuun saakka.
Lynyrd Skynyrdista karanneet marikauppiaat Oosh (Don Watson) ja Boosh (Bobby Watson) tulevat pilvibisneksensä vuoksi pidätetyiksi, mutta karkaavat vankilasta saaden kytät peräänsä. Ja näin ollaan saatu tekosyy täyttää 90 minuuttia nurin lentävillä autoilla, aw shucks-repliikeillä ja reippaalla musiikilla. Jos budjetti olisi ollut suurempi, niin kenties tekijät olisivat onnistuneetkin romurallissaan.
Oikealla asenteella katsottuna tämä on huonosti näytelty elokuva, täynnä tyhmää dialogia ja apua kaipaavaa ohjausta, mutta samalla se on puupäähuumoria joka saattaa naurattaa jos on tarpeeksi väsynyt, tai koomassa.
Tarkistamalla 17 ensimmäisen In Hot Pursuitissa mukana olleen tekijän filmografiat, voimme huomata tämän olleen heidän ainoa elokuvansa ja ehkä siihen on syynsä.
SHOCK (1946)
Psykiatri Richard Cross (Vincent Price) tappaa riitelyn tiimellyksessä vaimonsa, mutta tapahtumalla on silminnäkijä, naapurin täti Janet (Anabel Shaw) joka ajautuu näkemänsä vuoksi shokkiin. Janet tarvitsee apua ja koska kukaan ei tiedä tapahtuneen syytä, ei yhteiskunnan tukipilarina pidetyllä Crossilla ole vaikea saada rouvaa hoitoon ja tällä tavoin hän voi salata rikoksensa.
Aivan loistava tarina ja hyvin näytelty. Liian hyvä tähän boksiin.
Niin ja kylläpä Vincent Price näyttää erilaiselta ilman tunnusomaisia viiksiään.
INVASION OF THE BEE GIRLS (1973)
Hei, tämän on kirjoittanut Nicholas Meyer, joka myöhemmin ohjasi Khanin Vihan. Se on plussaa tästäkin triviatiedosta huolimatta: "a horrified Hollywood newcomer Nicholas Meyer tried to have his name removed from the screen credits but was talked out of it by his manager."
Super Marion näköinen sheriffi saa kuulla kahdesta sydänkohtaukseen kuolleesta miehestä ja vaikka hänelle asia ei sanokaan mitään, niin paikalle saapuu valtion agentti Neil Agar (William Smith) joka epäilee kuolemien olevan muuta kuin tavallisia sydänkohtauksia. Tottakai ne ovat muuta, sillä ilmenee että miehet on naitu hengiltä ja niin he kuin seuraavatkin uhrit ovat tiedemiehiä jotka tutkivat jonkinlaisia lisääntymisaiheita. Mutta pian kuolemat alkavat levitä tiedemiespiirien ulkopuolelle ja asialla on mehiläistutkimusta tekevä tohtori Susan Harris (Anitra Ford), joka on tuttuun tapaan testaillut kokeita itseensä ja tehnyt itsestään kuningattaren joka himoitsee seksuaalista kuolemaa. Ja Harris haluaa muuttaa kaikki naiset itsensä kopioiksi. Miehet saavat luvan kuolla, mutta hei, ettekö tekin muka suostuisi sopimukseen jos he sen tarjoaisivat?
Tämä on riemastuttava elokuva, aivan kuin Russ Meyer tekemässä Roger Corman-tuotantoa.
Hauskaa kuitenkin on se, ettei elokuva ole mikään seksikomedia, vaan ihan oikeasti puolivakavissaan tehty kauhistelu joka huokuu Kärpästä ja vanhempia avaruuden uhka-elokuvia. Melkein voisi vielä väittää, että David Cronenberg sai innoituksensa Shiversiin tästä elokuvasta, mutta se saattaa olla hieman kaukaa haettu.
Kohtaus jossa viranomaiset pitävät lehditötilaisuuden on nerokkuutta. Miten vakuuttaa (etenkin miehet, jotka kuvataan jatkuvalla stondiksella ajatteleviksi) välttelemään mahdollisesti tappavaa seksiä jos siihen on mahdollisuus. Sillä kuten yksi elokuvan henkilöistä toteaa: "just think about it boys, coming and going at the same time."
KATIE'S PASSION (Keetje Tippel, 1975)
Tälläisissä julkaisuissa halutaan aina kannessa korostaa mukana olevia isoja nimiä, vaikka valtaosa sisällöstä ei niiden nimien tasolle ylläkään. Kuitenkin juuri siksi tämänkin boksin kanteen ovat päätyneet nimet Christopher Lee, Boris Karloff, Richard Burton, Rutger Hauer ja... Shannon Tweed?
Okei, minä tiedän kuka Shannon Tweed on (ja pidän ihan sikana) ja tiedän, että osa teistäkin tietää kuka Shannon Tweed on, mutta onko hän todellakin niin iso nimi, että se kannattaa kanteen laittaa, vaikkapa,,, en tiedä,,, Katie's Passionin ohjanneen Paul Verhoevenin sijaan? Ja kuten ymmärrättekin, niin en ole poistamassa Tweedin nimeä kannesta, koska kyllä se mielestäni ansaitsee olla siellä, mutta on jotenkin hassua että kun boksissa on kuitenkin näinkin nimekäs ohjaaja kuin mitä Verhoeven on, niin ettei hänen nimellään koeteta myydä boksia. Joku kuitenkin ostaisi 50 Drive in Movie Classicsin luulleen Verhoevenin leffan olevan jokin Robocop, mutta mekanopoliisi tämä ei ole.
Vuonna 1881 köyhä maalaisperhe muuttaa liikkumattoman laivan avulla Amsterdamiin, mutta perillä saavat huomata että siirtyminen kaupunkiin ei tarkoita sosiaaliseen yläluokkaan siirtymistä ja niinpä he elävät nälässä, liassa, köyhyydessä, kurjuudessa. Rikkaat hyväksikäyttävät perhettä minkä ehtivät ja siitä saa etenkin perheen unelmoiva tyttö Katie (Monique van de Ven) osansa päätyessään hikipajaan ja sieltä prostituoiduksi. Mutta kuten aina prostituution kanssa, jälleen kerran se johtaa rikkaan miehen (Rutger Hauer) tapaamiseen, menestykseen, rahaan, valtaan ja huomaamiseen, että on muuttumassa samanlaiseksi ureapääksi kuin he jotka Katietakin kiusasivat hänen ollessaan köyhä.
Niin ja Katie, eli Keetje kirjoitetaan sitten muotoon Katy.
Verhoeven-van de Ven-Hauer-tripleattack toimi itselleni paljon paljon paremmin Turkkilaisessa Namussa ja Katie's Passion jätti minut yksinkertaisesti kyllästyneeksi. Hirveää ruikutusta koko ajan ja sitten elokuva loppui.
Tähdet:
In Hot Pursuit *
Shock ****
Invasion of the Bee Girls ***
Katie's Passion *
Ja loppuun tahdon vielä sanoa, että perkeleen Tony Scott mitä menit tekemään.
2 kommenttia:
Tuo Shock pitää kyllä jossainvaiheessa katsoa, olen kanssa kuullut paljon hyvää kyseisestä pätkästä
Juuri tuossa pohdiskelin, että kuinkahan moni näistä (tähän mennessä katsotuista) boksin elokuvista pääsisi uusintakatseluun ja tokihan niitä on muutama, mutta Shock hyppäsi ykköseksi ja on toistaiseksi ainoa jonka voisi ostaa erikseen soololevynään, sekä jota voisin suositella eteenpäin ilman mainintoja tahattomasta huumorista, tms.
Lähetä kommentti