Lucky Luke (2009)

Presidentti pyytää, tai oikeastaan koettaa käskeä Lucky Lukea (Jean Dujardin) tyhjentämään Pat Pokerin (Daniel Prévost) hallinnassa oleva Daisy Townin kaupunki rikollisuudesta. Poker ei luonnollisestikaan halua omaan Deadwoodiinsa valtiota mukaan ja paras laki tulisi edelleen olla oman käden. Mutta kuka pystyy estämään varjoaan nopeampaa miestä? Ei ainakaan Billy the Kid (Michaël Youn), mutta ehkäpä Luke itse pystyy estämään Lukea. Siispä Poker provosoi Luken kaksintaisteluun ja lavastaa kuolemansa, mikä saa lapsena perheensä menettäneen ja tappamista vastustavan Luken itsesäälikurimukseen jonka vuoksi hän laskee aseensa ja päättää aloittaa alkoholismin, joka tosin keskeytyy miehen hirttäjäisiin. Onneksi kuitenkin Calamity Jane (Sylvie Testud) saapuu paikalle pelastamaan Luken, mutta koska Lukesta ei enää sheriffiksi, ryhtyy hän maanviljelijäksi rakkaansa Bellen (Alexandra Lamy) kanssa. Kaikki koettavat kuitenkin työntää Luken sormia takaisin liipasimelle ja kun miehelle selviää Pokerin huijaus, ja että Belle oli avullisena siinä, on Luke jälleen valmis pysäyttämään pahuuden voimat, joihin lukeutuu myös Luken vanhempien kuolemasta vastuussa oleva henkilö.

Yleistäen ajatellen Ranskalaiset sarjakuvaelokuvat eroavat jenkkiläisistä pääosin olemalla enimmäkseen komedioita, mutta muutoin samanlaisia tehostevyörytyksiä nämä ovat. Asterix-filmatisointeihin ja esimerkiksi Daltonit-leffaan (jossa Lukena on Til Schweiger) verrattuna tämä Luke-elokuva on synkkä kun hiilenmusta sydän. Ensinnäkin elokuva alkaa Huuliharppukostaja-tyylisellä perheteurastuksella jossa kerrotaan miten Lukesta tuli se yksinäinen cowboy ja vaikka Luke ei kuljekaan tappamassa pahiksia, niin välillä elokuvassa on hyvinkin agressiivisia kohtauksia, jotka ovat enemmänkin Mr. Orangen kokemuksia kuin appelsiinimehun. Nämä kun yhdistetään sarjakuvista tuttuihin (koomisiin) tilanteisiin, on lopputulos Asterixien ja tuon Daltonin veljeksien perhekomedian sijaan sen verran synkässä komediassa, että välillä ei oikein tiedä kumpaan suuntaan olisi kannattanut ennemmin kallistua. Vakava toiminta on hyvin tehtyä ja osa kepeästä huumorista on hyvinkin miellyttävää, mutta harppaukset niiden välillä ovat ehkä turhankin pitkiä.

Elokuvassa on noiden muiden ranskasarjakuvaleffojen tavoin sekoitettu modernia tyyliä menneeseen, mikä siis tarkoittaa satunnaisia aikakauteen sopimattomia keksintöjä ja musiikkivalintoja nykypäivästä. Osa elokuvan ideoista ovat tosi hauskoja, kuten Shakespearemaisen Jesse Jamesin naurettavan pitkä takki ja Daisy Townin hieman vääristyneet talot. Sarjakuvakohtausten bongaaminen on kyllä ihan hauskaa, mutta osa on mukana selvästikin vain koska se on ollut sarjakuvassa hauska, ei siksi että se mitenkään sopisi itse elokuvaan ja tämän vuoksi jotkut irtovitsit olisi kannattanut jättää pois, vaikka nyt kuinka sarjakuvasta tuttuja ovatkin. Tosin edelleenkin se setelin ampuminen ilmasta ja ropisevat vaihtorahat on hauska vitsi.

Aiemmissa näkemissäni Ranskalaisissa sarjakuvaelokuvassa on itseäni aina viehättänyt se tapa, miten jopa he jotka ovat saaneet naamaansa vähemmän maskeerauspakkelia näyttävät aivan sarjakuvahahmoilta. Tämä tosin aina välillä johtaa siihen, että näyttelijä itse ei sovi rooliinsa, vaikka ulkoisesti onkin siihen sopiva. Lucky Luke ei kaikessa toimi kummankaan kohdalla, mutta ainakaan ulkonäöltään yksikään elokuvan näyttelijöistä ei näytä sarjakuvahahmoltaan ja jos esimerkiksi Billy the Kidin, Calamity Janen, Pat Pokerin, Phil Deferin, etc. kohdalla ei joku sanoisi kuka on kyseessä, niin se saattaisi kestää hetken ennen kuin tajuaisi henkilöllisyyden. Jean Dujardin toki on puvustuksellaan ja kampauksellaan huomattavasti Terence Hillia näköisempi Luke, ja kyllä hän esiintyykin paljon paremmin, mutta niin hän kuin muutkaan eivät luonteiltaan vaikuta kovinkaan tutuilta. Jolly Jumperkin vaikuttaisi olevan enemmän kotonaan Cocco Billin luona.
Bruce Campbellin Brisco County Jr. tuntuu olevan filmatisoinneista lähimpänä Lucky Lukemaisuutta, mutta tämä ei tarkoita ettäkö tämä Lucky Luke-elokuva olisi huono. Sillä vaikka se ei ole esimerkiksi yhtä vaikuttavan erilainen kuin Jan Kounenin Blueberry, niin jos samalla tavalla ajattelee tämän elokuvan olevan eräänlainen Bizarromaailmaversio Lukesta, niin elokuva toimii varsin hyvin. Se on kuitenkin nätti ja vauhdikas toimintakomedia.

Erittäin hauska idea on lopputekstien aikana tehtävä huomautus Luken tupakoinnista.

Tähdet: ***
Lucky Luke