Robert Morgan (Vincent Price) on yksin.
Ihmiskunta makaa kuolleena maassa ja he jotka eivät onnistuneet pääsemään kuoleman suloiseen syliin muuntuivat yössä vaaniviksi vampyyreiksi.
Päivät Morgan puntaroi elämän lohduttomuutta ja valmistaa teräviä seipäitä voidakseen kulkea tappamassa yön lapsia.
Kumpi tässä onkaan se hirviö? Morgan vai ne joita hän tappaa? Annetaan järkipuhetta kuuntelemattoman SWAT-teamin ratkaista asia.
Jos mielestäni tämän elokuvan takakansi on ruma, niin on myös itse varsinainen filmiprinttikin. Kuva ei ole kohdillaan, on hyvin suttuinen ja ääniraita kohisee, joten elokuvaa on joko kuunneltava kuulokkeilla taikka sellaiseen aikaan kun uskaltaa/viitsii pitää volyymia normaalia kovemmalla (tai ainakin itseni kohdalla näin on, kun yleensä pidän äänen aika hiljaisena).
Poislukien elokuvajulkaisun heikko laatu, on kyseessä varsin onnistunut I am Legend-filmatisointi. Se ei ole Charlton Hestonin The Omega Manin ja Will Smithin I am Legendin tavoin kovinkaan vahvasti toimintaan tukeutuva, vaan pikemminkin surumielinen kertomus ihmisestä joka siivoaa tuhon jälkiä. Eli oikeastaan vähän niin kuin Wall-E ennen kuin Eve saapui paikalle.
Rappeutunut kaupunki, Pricen vähäeleisyys, hiljainen kertojaääni, kaduilla makaavat ruumiit ja vähintäänkin kohtalokkaan kuuloinen musiikki tekevät elokuvasta kolkon ja kylmäävän, eli juuri sellainen kuin sen haluaakin tässä tapauksessa olevan. Kuvat kaasunaamaripäisestä Pricesta heittämässä ruumiita kokkoon ovat synkintä koskaan.
Vincent Price oli näyttelijä josta pidän hyvin hyvin paljon, mutta epäröin silti hieman hänen uskottavuuttaan tässä elokuvassa jossa hän on käytännössä yksin ja yksinpuhumassa. Tuumin että Pricen persoonallisen tunnistettava puheääni alkaisi käymään koomikseksi, mutta näin ei käynyt missään vaiheessa ja juuri puheen pitäminen minimissään sopi Pricen äänelle mainiosti.
Kyllä The Omega Man on edelleen suosikkini I am Legend-elokuvista, mutta tunnelmaltaan The Last Man on Earth on huomattavasti yhteenosuvampi kirjan kanssa ja vaikka onkin pakko myöntää elokuvan käyneen 86 minuutin pituudessaan välillä aika hitaalla, niin eräänlaiseksi yhden miehen showksi tämä on tehokas kauhistelu jossa on todella helppo nähdä mistä George A. Romero otti mallia omiin eläviin kuolleisiinsa.
Se tosin on sanottava plussaksi sekä The Omega Manille, että myöskin I am Legendille, että niissä sentään päähenkilö oli ymmärrettävästi rakentanut kaikenmoisia suojuksia kotinsa turvaksi, mutta tässä elokuvassa lähiöasunto jossa pari lankkua pitää ovea kiinni vaikuttaa aika laimealta.
Tähdet: ****
The Last Man on Earth
2 kommenttia:
Jotenkin sain kuvan, että tämä elokuva on vähän stalkkerimainen. Siis vähän pohjaa laahaava. Onko näin?
Ei oikeastaan. Elokuva on kyllä suht' hidastempoinen, mutta kyseessä on selvästikin vain budjettirajoituksiensa vuoksi sellainen. Stalker olisi rahamäärästä huolimatta varmasti toteutettu samalla tavalla, mutta tässä minimalistisuus olisi taatusti lentänyt ikkunasta ulos jos rahaa olisi ollut enemmän käytössä.
Lähetä kommentti