The Bunker (2001)

Ei, kyse ei ole siitä kirjailijasta.

Kesäkuu 1944 ja natsit pakenevat Belgiassa liittoutuneiden sotajoukkojen tieltä. Pieni ryhmä enemmän tai vähemmän ruhjoutuneita saksalaissotilaita päätyy piiloutumaan bunkkeriin, jossa ei Han Solon johdolla sammuteta Kuolemantähden voimakenttää, vaan tarjolla on jotain aivan muuta.
Bunkkerin sisällä sotilaiden välillä alkavat tavanomaiset keskustelut ja kinat. Eli antaudutaan, taistellaan, tässä on kuvia perheestäni, etc. Bunkkerin iäkäs eräänlainen talonmies kertoo ajankuluksi tarinan siitä, kuinka joskus muinoin täällä noitavainojen riivaamalla alueella oli riehunut rutto ja joku käärmeöljykauppias oli luvannut vapauttaa paikalliset tuosta vitsauksesta, vain ajaakseen veljen veljeään vastaan ja näin pois päin. Siispä pian sotilaamme alkavat kokemaan kummia kun hulluus valtaa alaa ja pimeiden tunneleiden syövereissä asustaa luurankojen ohella jotain muutakin ei-niin-kovin-kivaa. Eli tiedättehän, kummitustaloshittiä.

Jos The Bunker kuulostaa jotenkin tutulta, niin syynä voi olla vuotta myöhemmin ilmestynyt elokuva nimeltä Deathwatch, joka on hyvin hyvin samanlainen elokuva. Suurin ero lieneekin vain siinä, että Deathwatchissa olevat sotilaat ovat brittejä. Tosin kun Bunkerin sotilaita näyttelevät myöskin britit vahvoilla aksenteillaan, niin eipä sekään sitten sen suurempi ero loppujen lopuksi ole.
Näistä kahdesta elokuvasta Bunker on aina ollut enemmän mieleeni, mutta koska Deathwatch on myös mielestäni varsin mainio kauhistelu, niin vaa'an kallistus Bunkerin suuntaan johtunee pitkälti vain siitä, että näin tämän ennen Deathwatchia.

Mikä tietenkin Bunkerissa vaatii hieman ymmärryksen uudelleen säätämistä on se, että britit esittämässä natseja tuo vahvasti mieleen kaikki ne vanhahkot maailmansotaleffat joissa Saksalaiset erotti jenkeistä juuri siten, että he puhuivat saksaa brittiaksentilla. Ja vaikka Paritellen-sarjasta itselleni alunperin tutuksi tullut Jack Davenport on varsin sympaattinen kaveri ja on samanlainen tässäkin elokuvassa (hän on siis se leffan "ollaan nyt järkeviä"-heppu), niin natsiksi häntä on vaikea univormusta huolimatta kuvitella. Joskin on hyvin mielenkiintoista, että elokuvan tapahtuma-ajasta huolimatta sotilaita ei missään vaiheessa kuvata tyypillisinä pahoina natseina ja eikä heitä tietenkään kutsuta natseiksi, kun paikallahan on vain saksalaisia sotilaita. Joten aksenttiongelmat katoavat mielestä aika helposti kun nostaa peukkua sille, ettei sorruta natsipahuuteen. Tottakai tälläinen olisi ollut vielä parempi, jos leffa oltaisiin tehty Saksalaisilla näyttelijöillä.

Natsit kokemassa yliluonnollisia ikävyyksiä jossain synkässä rakennuksessa on edelleen toteutettu mielestäni parhaiten Michael Mannin The Keepissä, mutta pois lukien Bunkerin väärät äänensävyt, on kyseessä varsin mainio pienimuotoinen ja vähäeleinen kauhistelu jossa jokin muukin kuin vain The Shadow tietää what evil lurks in the hearts of men.

Tähdet: ***
The Bunker