Prom Night 1 - 4

Vaikka boksin kansi saattaakin antaa sellaisen kuvan että Prom Night-sarja on jotenkin Jamie Lee Curtisin "oma", niin hän esiintyy vain ensimmäisessä niistä ja hän ei ole siinäkään yhtään sen enempää pääosassa kuin muutkaan tuon teinislasherin näyttelijät. Joten kyllä tässä enemmänkin hyödynnetään nimeä kuin mitään muuta, sillä jokaisen leffan menuvalikoiden taustanakin on tuo samainen kansikuva.

Koston Kruunajaiset (Prom NIght, 1980)

Joukko pikkumuksuja leikkii piilosta, jolloin luonnollisestikin huudetaan kuinka "tappaja tulee" ja ymmärrettävästi kiusaaminen johtaa syrjityn tytön kuolemaan, mikä asiaan kuuluvasti salataan. Mutta kunhan lapset ovat kasvaneet terhakkarintaisiksi yli-ikäisiksi teineiksi, on tullut aika järjestää koulutanssiaiset ja näiden yhteydessä joku aloittaa oppilaskadon kirveen avulla. Onko se karannut rujonaamainen mielipuoliseksirikollinen? Tunteensa salaava lapsensa menettänyt rehtori? Rähjäinen talonmies? Fonzie? Heyy!

Jostain syystä tämä ensimmäinen Prom Night on jäänyt aika vahvasti ja positiivisesti kansakunnan muistiin, synnyttäen jopa kolme jatko-osaa ja aivan kauhean remaken, mutta miksi? Kyseessä on aikansa (ja tällekin hetkelle) teinikauhuille totutusti aika puisevaa näyttelemistä, suht' kömpelöä ohjausta, ennalta-arvattavuutta ja naamioitu tappaja, mutta vaikka se onkin siis selllaisenaan ihan kelvolllinen keskitien kulkija niin siinä ei ole laisinkaan niin muistettavaa pahista kuin mitä suurin osa kilpailijoista tarjoili. Hitto, jopa My Bloody Valentine on mieleenpainuvampi elokuva pahiksensa osalta ja se jatkoi eloaan vain 2000-luvun remakebuumin ansiosta. Koska Prom Night on elokuvana vain peruskauraa, niin uskonkin että tämän nimenomaisen elokuvan suosioon vaikuttavat vain oikeaan aikaan ilmaantuminen ja ajan kultaamat muistot, joihin vaikuttaa myös Curtisin yhdistäminen Halloweeniin.

Mutta kuitenkin, kyllä Prom Nightin ihan sujuvasti katsoo läpi. Siinä on myöhemmin tutuksi tulleita bongattavia näyttelijöitä, ihan kelvollinen rutiinijuoni rutiinitwistillä, ei varsinaista paljasta pintaa mutta siihen viittauksia ja vaikka nykykatsoja saattaakin pitää elokuvaa pehmoisena sen hyvin vähäisen slasheröinnin vuoksi, niin kyllä siellä se irtopää pääsee pomppimaan, joten lajityyppielokuvana se on kelvollinen kasarileffa.

Ja mielenkiintoisesti olin näkeväni kaksikin asiaa jotka uskoisin olleen Wes Cravenin mielessä hänen tehdessään ensimmäistä Screamia. Ensinnäkin koulun rehtoria esittävä Leslie Nielsen joutuu rauhoittelemaan huligaaninuoria joista toinen pitää naamiota, mikä toi mieleen kohtauksen jossa Henry Winkler teki samoin. Toiseksi Prom Nightin tappajaa kuvataan aika kömpelönä törmäilijänä, millaiseksi myös Screamissa elokuvan tappaja(t) esitetään.

Joskin pakko myöntää, että elokuvan ajoittain hyvin laiska kuljetus ja liiallinen tuttuus aiheuttivat sen, että huomasin lopulta mielenkiintoisimman seikan olevan pohdinta siitä, että miksiköhän koulun bitchia esittävä Anne-Marie Martin ei ole näytellyt Moukarimiehen jälkeen ja enpä aiemmin tiennytkään, että hän kirjoitti Twisterin silloisen miehensä Michael Crichtonin kanssa. No, ehkäpä ne avioeron myötä tulleet 31 miljoonaa dollaria, lukuisat taideteokset ja hevoset saivat hänet jäämään omaehtoiselle eläkkeelle. Tule takaisin!

Verijuhlat (Prom Night 2: Hello Mary Lou, 1987)

Vuoden 1957 koulutanssiaisten aikana Bill (Steve Atkinson) tahtoo kostaa petollisen tyttöystävänsä Mary Loun (Lisa Schrage) jakorasiakäytöksen, mutta hajupommikuje johtaakin erehdyksessä neidin palavaan kuolemaan. Arvatkaa vaan kasvaako Bill aikuisena Michael Ironsideksi ja on kasarikoulun rehtori, jonka poika Craig (parhaimman Stargate-sarjan, eli SGU:n pomohahmoa esittänyt Louis Ferreira) aiheuttaa huolia halutessaan pitää välivuoden koulusta. No onneksi samaan aikaan koulun kellarissa oleva matka-arkku avataan ja Mary Loun paha henki herää kosto mielessään, joten ehkei se välivuosi ole enää suurin huoli Billin mielessä. Pian alamme näkemään Final Destinationistakin tuttuja näkymätön voima tappaa talossa ja puutarhassa-tyylisiä kuolemia ja varmasti Elm Street-leffojen vaikutusta on se, että kun Mary Loun henki alkaa riivaamaan Craigin tyttöystävää Vickia (Wendy Lyon), niin painajaisvisiot ovat hyvin vahvasti Kruegerin käsialaa.
Tottakai Mary Lou ottaa Vickin kehon valtaansa ja aloittaa lihallisen väkivaltatoiminnan. Ja kun edellinen osa vain vihjali haluavansa näyttää alastomuutta, niin tämä elokuva rohkenee tehdä sen.
Lopuksi vielä demonizombeillaan.

Jos ensimmäinen Prom Night pysytteli ensimmäisen Friday the 13th-leffan tavoin jonkinlaisen realismin aisoissa, niin kuten Jasonin jatko-osat myös Prom Night kakkonen siirtyy voimalla sarjakuvamaiseen lahtaukseen jossa luodit ja kirveet ja oksat eivät selvästi kuolematonta tappajaa pysäytä, ainakaan ennen kuin tarjolla on se viimeinen isku joka pysäyttää hänet seuraavaan osaan saakka. Vaikka olisi luullut, että jokainen kuolee heti nähdessään elokuvan muotiluomukset jotka saavat Bogart Co.:n vaikuttamaan hillityltä.

Kuitenkin minä pidän enemmän tästä kakkososasta kuin ensimmäisesti. Ei tämä nyt mikään erikoinen ole. Samalla tavalla tässä on epätasaista näyttelemistä, ajoittain hölmöä dialogia, helposti ennustettavat juonenkäänteet ja etenkin visuaalisesti elokuva on pahasti aikaansa sidottu.
Mutta se on tempuissaan huomattavasti mielikuvituksellisempi ja juuri se oman aikansa ulkoasu tekee siitä hauskan. Joten olemalla tavallaan hassumpi, on se myös miellyttävämpi. Lisäksi jotkut Elm Streetmäisistä efekteistä ovat mielestäni hiton makeita (esimerkiksi se kun sänky kourii Vickia ja liitutaulu vetää hänet sisäänsä). Ja siinä vaiheessa kun Mary Loun henki on ottanut Vickin valtaansa, tarjoillaan meille joitakin nykymittapuullakin hyvin creepyjä kohtauksia (kohtaus jossa Vicki viettelee isänsä on tehty ilkeästi), että kyllä tästä enemmän irti saa kuin ensimmäisestä osasta. Tosin vertailu ensimmäisen ja toisen osan välillä on hieman kuin puhuisi Halloweenin kolmannesta osasta.

Niin ja tässä on yksi hauskimpia manauskohtauksia koskaan, kun Mary Loun henkeä pois ajava pappi suorittaa krisitillisen seremonian tavalla joka saisi itsensä Saatanan iloitsemaan.

Suudelma Ennen Kuolemaa (Prom Night 3: The Last Kiss, 1990)

Häh? Olemme ilmeisesti Helvetissä, joka tarkoittaa jonkinlaista porttogoottikabareeta ja edellisestä osasta tuttu Mary Lou (Courtney Taylor) pakenee katkomalla kahleensa kynsiviilalla. Mutta hetkinen? Edellisen osan lopussa näytettiin, että vaikka Mary Loun ruumis tuhottiin niin henki siirtyi eteenpäin vallaten Michael Ironsiden. Joten missä vaiheessa hän palasi takaisin Helvettiin? Vastaa minulle ohjaaja-käsikirjoittaja Ron Oliver joka kirjoitit myös edellisen osan ja tiedät siis miten se loppui.
Mary Lou alkaa vikittelemään koulun idioottia ja jostain syystä edellisessä osassa itsenäisenä ja itserakkaana esitetty Mary Lou onkin nyt hupsu tytönhupakko joka ihastumisen vuoksi alkaa tappamaan heitä jotka hänen mielestään kiusaavat sitä aiemmin mainittua idioottia. Tosin jos joku tässä vaiheessa enää jaksaa keskittyä tähän elokuvaan, niin en usko sellaista väittävää ja täten lopputunti jää hieman koomassa olemiseksi ja kun elokuvan pituus on 97 minuuttia, niin on se sääli.

Tämän elokuvan katsominen pitää suorittaa sormien välitse. Ei siksi, että se olisi pelottava, vaan koska sen katselu nolottaa suuresti. Jostain syystä tämän osan kohdalla on ajateltu, että "hei, tehdäänpä komediaa, mutta ei hyvää sellaista" ja niinpä joka ainoa näyttelijä esiintyy kuin haluaisi olla Kullannupun  Joey "woah!" Russo, elokuva on piripintaan täynnä niin noloja puujalkavitsejä että jopa Date Movie alkaa vaikuttamaan hauskalta, musiikki on muka-huvittavaa karvevaalipimputusta, eikä selvästi umpihumalassa ollut kameramies ainakaan auta asiaa.

Päästä Meidät Pahasta (Prom Night 4: Deliver Us From Evil, 1992)

Hmm, kun heti ensimmäisenä näemme pottatukkaisen papin rukoilemassa kädet veressä, että "holy father help me save the sluts and the whores", niin voisiko tässä olla elokuvan pahis? Tuo pappi on Jonas (James Carver) joka 50-luvulla käy leikkelemässä naiskentelevia teinejä, kunnes toinen pappi, isä Jaeger (Kenneth McGregor) ystävällisesti telkeää miehen 30 vuodeksi kirkon kellariin. Onneksi mies on tuon ajan jälkeen edelleen aivan latvasta laho ja voi aloittaa murhatoimet uudemman kerran.

Luojan kiitos tämä nelososa ei tukeudu edellisen tavoin ääliökomiikkaan, vaan edes koettaa olla ns. vakava kauhuelokuva. Ei se nyt silti kovin hyvä ole, mutta ainakin sen jaksaa katsoa ilman itsemurhahaaveita ja pöpiä pappia esittävä James Carver vetää roolinsa sopivan maanisesti, että jää edes jotenkuten mieleen keskivertoa paremmin. Tosin sääli vain, että riehakas aloitus ja suht' hyvin kasvatettu murhaorgia tyrehtyy oikeastaan heti kun pappipahanen pääsee vapaaksi, koska tässä vaiheessa kun veren tulisi virrata ja Babylonin porttojen karkeloida, päättääkin elokuva aloittaa matelemisen.

Tähdet:
Koston Kruunajaiset **
Verijuhlat ***
Suudelma Ennen Kuolemaa ~
Päästä Meidät Pahasta **