Heti alkuun on todettava, että damn! Barbara Hersheylla on hyvä kasvoluusto, kun hän näytti vielä vuoden 1993 Rankassa Päivässä samanikäiseltä kuin tässäkin elokuvassa. Eikä hullummalta näytä nykyäänkään.
Väitetysti tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa Carla (Barbara Hershey) on ihan tavallinen yksinhuoltajanainen, joka nyt sattuu päätymään poltergeistin raiskaamaksi.
Ymmärtääkseni Entity on suht' pidetty elokuva lajityypissään ja ainakin monet ystäväni tuntuvat muistelevan jonkinlaisella lämmöllä tätä elokuvaa, mutta itseeni se ei ole koskaan tehnyt vaikutusta, eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus. Mielestäni 80-luvun alun muista kummituselokuvista The Changeling (1980) on huomattavasti uskottavamman oloinen ja Poltergeist (1982) tarjoaa parempia nostalgisia säikyttelymuistoja, ja vaikka Entity on on pääosin ihan pätevästi tehtyä kevytkauhua, niin Amityville Horrorin (1979) tavoin se vaikuttaa aivan yhtä todelliselta kuin Twilight-elokuvat. Ei siis niin, ettäkö Entity olisi Twilightien tapaan Demi-lehden huulikiiltomainokselta vaikuttavaa teinisatua, vaan että kaikesta kolistelustaan huolimatta Entity ei kuitenkaan saa uskomaan siihen yhtään enempää kuin mr. Sparkle Twilighteihin.
.
Enkä laisinkaan tajua sitä, että jos tuo räyhähenki kerran muiden nähdenkin mätkii ja pökkii Carlaa, niin mikseivät he pysyttele poissa talosta? Okei, kyllä elokuvassa näytetään, että se aave pystyy seuraamaan Carlaa muuallekin, mutta se ettei edes yritetä pysyä poissa on epäuskottavaa ja vei kaiken maalaisjärjen mennessään.
Niin ja hitto sitä lääkärin diagnoosia senkin jälkeen kun Carla on useamman kerran hakattu ja raiskattu mustelmille: "hän masturboi." HAHAHA!
Vaikka en pidä Entitya laisinkaan todenperäisenä, tai se ei ainakaan saa uskomaan tarinan todellisuuteen, niin suurena plussana elokuvalle on sen realistiset efektit jotka ovat enimmäkseen tavaroiden ja ovien heiluttelua, eli siis simppeleitä joka kodin juttuja. Toki jossain vaiheessa mukaan tulevat Close Encounters-valot, mutta mitäpä niistä. Etenkin yksi elokuvan efekteistä ansaitsee golfaplodit, sillä kohtaus jossa kummituskoltiainen painaa Carlaa on tehty yksinkertaisesti sopivasti suunnatuilla ilmasuihkuilla ja voi pojat, niiden ilmavirtojen aiheuttamat lihanliikkeet ovat näkymätöntä uhkaa parhaimmillaan ja saavat ihmettelemään, että jos tuo onnistui jo 80-luvun alussa, niin miksei Näkymätön Mies-elokuvia tehtailtu silloin.
Charles Bernsteinin teollisuuspaukkeelta kuulostava musiikki on myös varsin vekkulia.
Niin ja kansikuva on hieno.
Tähdet: ***
Entity - Tuntematon Voima
2 kommenttia:
Itse olen ihmetellyt tuota samaa: Miksi jäädä moiseen kummituskämppään asumaan, kun aina voi poiskin muuttaa. Niin minä ainakin tekisin, jos minun tuolini yhtäkkiä kiipeisi pöydälle omin nokkinensa... :D
Tässä sentään myöhemmin osoitettiin, että se kummitus ei niinkään ole sen talon oma pikku mörkö, vaan seuraisi lopulta (kuten väitetysti todellisuudessa tekikin) Carlaa minne vain. Mutta eihän tuo ex-rouva sitä siinä vaiheessa vielä tiedä, mutta ymmärtää kuitenkin talossa olevan kiusallisen kummituksen. Joten jos minun kotonani olisi räyhähenki, niin kaipa minä tekisin kuten puu ja "leave" ja sitten vasta miettisin että seuraako se minua kuin hai laivaa.
Lähetä kommentti