50 Drive in Movie Classics: 1 - 4

Jälleen public domain-elokuvia ja tällä kertaa 50 Sci-fi Classicsin tavoin kyseessä on hieman massiivisempi tapaus, kun mukana on "over 71 hours of your favorite drive in classics!" Ja pakkohan se on siihen favorite-osaan uskoa, kun mukana on elokuvia kuten Voodoo Black Exorcist, Jive Turkey, The Island Monster, Black Hooker ja I Wonder Who's Killing Her Now. Jep, mestariteoksia kaikki.

Sci-fi Classics boksin tavoin käyn niitä läpi muutama elokuva kerrallaan ja koska näitä on hyvin paljon, niin todennäköisesti kirjoitan kustakin elokuvasta hyvin lyhyesti. Ellei sitten jokin ansaitse suurempaa huomiota.

Olivat ne elokuvat sitten kauhua, gialloa, tai jotain muuta, niin kokonaisuus sopinee parhaiten jännitykseen ja täten yhdistän kaikki saman tunnisteen alle, mutta huomautan ettei se ole koko totuus, sillä jotkut ovat lajityypiltään "umpipaska."

Sci-fi Classics boksista ja muista vastaavista törmäämiini public domain-kokoelmista poiketen, 50 Drive in Movie Classics sisältää yllättävän uutta tavaraa, sillä valtaosa elokuvista on tehty 70-luvulla. Mitä se kertoo elokuvista? Ei sitten yhtikäs mitään, kunhan vain mainitsin tuon seikan.

Osa tämän boksin elokuvista on jo tehnyt esiintymisensä tässä blogissa, joten niistä lienee turha kirjoittaa uudestaan ja linkki aiempaan kirjoitukseen riittäköön.

THE DEVIL HAS SEVEN FACES (Il diavolo a sette facce, 1971)

Julie (Carroll Baker) saa huomata, että häntä tarkkaillaan herkeämättä ja että kaksoissisar Mary on hengenvaarassa. Ahdistuneeksi olonsa tunteva neiti hakee apua asianajajaystävältään Bartonilta (Stephen Boyd), tavaten samalla Bartonin gigolomaisen ystävän Tonyn (George Hilton) joka ihastuu neitiin. Alun vahvasti giallomaisesta jännityksestä siirrytään Loma Roomassa-tunnelmiin kun Julie ja Tony ilottelevat pitkin Hollantia. Sitten Tony paljastuukin psykoksi jonka ystävät ovat heitä jotka Julieta seuraavat ja he kaikki ovat Maryn varastaman timantin perässä. Mutta onko Marya olemassakaan? No ei helvetissä ole, sillä koko jippo on siinä, että Julie onkin Mary ja vaikka se kuulostaisikin ihan hauskalta käänteeltä, niin Tony oli ollut naimisissa Maryn eli Julien kanssa ja ei muka tunnista häntä enää. Okei, Julie toteaa ettei Tony ollut koskaan mikään fiksu heppu, mutta siltikin.

Tavallaan ihan mukava jännäri jossa on hauska jippo mukana, mutta näyttelijät ovat joko tosi tönkköjä, taikka ylinäyttelevät reippaasti (Alan Rickmanin kuolinkohtaus Robin Hoodissa on minimalistinen verrattuna tämän elokuvan vastaaviin), tunnelma hyppii sekavasti suunnasta toiseen ilman logiikkaa ja lopputwisti menee pilalle paljastaessaan, että toinen päähenkilöistä on idiootti (kun aluksi kaikki jankkaavat mikä rikollisnero hän onkaan), niinpä mukava jännäri ei kuitenkaan kovin hyvä ole.

Hyvää loungemaista musiikkia ja huvittavasti elokuva on pahasti väärässä kuvasuhteessa jättäen reunat pois, mikä aiheuttaa ajoittain tahattoman huvittavia kohtauksia kun keskustelukohtauksissa vaikuttaa siltä, että puhuttaisiin tyhjälle.

TWISTER'S REVENGE (1987)

Kolme idioottia (en edes halua tietää keitä nämä näyttelijät ovat) aikovat varastaa joko Mr. Twisteriksi nimetyn monsteriauton (eli niitä naurettavan näköisiä menopelejä joissa on isot renkaat), sen jonkinlaisen selvästi toimimattoman kauko-ohjaimen, taikka tuon toimimattoman kauko-ohjaimen idioottikäyttäjän (en halua tietää kuka), mutta idioottikäyttäjän idioottimies (joku huono näyttelijä) aikoo pelastaa rouvansa Mr. Twisterin avulla. Tarkoitus lienee ollut tehdä jotain Ritari Ässämäistä seikkailua, koska tuo Mr. Twister on sellainen KITTin kaltainen hieman itsepäinen tekoälyllä varustettu auto, mutta koska koko elokuva on vain tekosyy harrastaa autojen päälle ajamista isoilla renkailla, niin elokuva on enemmän ass kuin ässä.

Huonosti kuvattu, kuulostaa anaaliirutinalta ja elokuvassa on taatusti tyhmimmän oloiset näyttelijät koskaan. Rumiakin ovat.

DAY OF THE PANTHER (1988)

Vau! Vetävä synarokki aloittaa tämän elokuvan niin tehokkaasti, että vähintäänkin alkutekstiosuus on elokuvassa loistavaa

Hong Kongissa salaperäisen Pantterikerhon koulutuksessa ollut Jason Blade (Edward John Stazak) on superagentti joka potkii kaikki rikolliset ja kauppakojut nurin. Sitten käykin niin, että Sonny Crockettiksi pukeutunut David Hasselhoff, eli Baxter (James Richards) pistää Jasonin seinien läpi hyppivän karateparin Lindan (Linda Megier) hengiltä ja on Jasonin aika kostaa neidin kuolema potkimalla suuren suuren huumesyndikaatin pomo Zukor (Michael Carman... hei, ironista. Miehen nimi on CARman ja elokuvassa hänen hahmonsa omistaa autokaupan) joukkoineen nurin ja tykyttävä synapoppaus saa pään nytkymään ja jalan tamppaamaan.

Erittäin mainio Ozploitaatioelokuva.
Edellyttäen siis että pitää mainion mallina esimerkiksi jotain Godfrey Ho-tuotoksia ja jos näin on, niin tämä tarinaltaan päätön, dialogiltaan hämmentävä, leikkaukseltaan sekava ja ääniefekteiltään koominen kungfuiluelokuva täyttää kaikki niin huono että hyvän vaatimukset.

Pirun tarttuvaa musiikkia ja Jason Bladea esittävä Edward John Stazak näyttää hieman Harry Enfieldilta, mikä on tietenkin vain plussaa kungfuelokuvaa ajatellen. Ja erityisen hienoa on, että eräässä kohtauksessa kun stuntti heittää voltin, niin kuvan reunassa näkyvät selvät avustajan vastaanottavat kädet.

THE CREEPER (Rituals, 1977)

Pieni ryhmä lääkäreitä on lomailemassa ja luonnollisesti edessä on mukavaa ulkoilua metsässä "in the middle of nowhere" ja kuten olemme Syvästä Joesta, Raivoisasta Ajojahdista, Blair Witch Projectista ja lukuisista sukurutsainen kannibaaliperhe-elokuvista oppineet, niin METSÄÄN EI SAA MENNÄ! Siispä tässäkin metikössä on vierailijoita kiusaamassa joku mutanttinaama, mutta sen lisäksi että hän yön pimeydessä varastaa lääkäreiden kengät (?) ja heittää päivällä heidän luokseen ampiaisia, niin muutoin hän on aikalailla turpa rullalla ja piilossa. Niinpä on sankareidemme omalla vastuuulla kompuroida normaalin kävelyn yhteydessä itsensä hengiltä. Sitten elokuva siirtyy aivan toiselle vaihteelle ja loppuosuus on survivalhorroria parhaimmillaan.

Tunnin verran aivan liian hidas ja tyypilliset käänteet sisältävä jos metsään haluat mennä nyt-elokuva, joka kyllä paranee huomattavasti loppuaan kohden, mutta olisi saanut tehdä sen hieman aiemmin. Parasta on oikeastaan se, että näyttelijävalintojen (mm. Hal Holbrook) ja heidän esiintymistapojensa perusteella elokuvan olettaisi olevan lähempänä jo mainittua Syvää Jokea kuin jotain Wrong Turnia, mutta lopputulos onkin oikeastaan sellaisten elokuvien yhdistelmä.

Kun hieman googeloi, niin huomaa tällä elokuvalla olevan näköjään aika suuri kulttiarvo ja kuvahaulla löytää lukuisia pirun makeita leffakansia The Creeperille, tai siis pikemminkin Ritualsille.

Tähdet:
The Devil Has Seven Faces **
Twister's Revenge ~
Day of the Panther  ~ tai *****
The Creeper ***