Senaattori Ransom "Rance" Stoddard (James Stewart) palaa vaimonsa Hallien (Vera Miles) kanssa entiseen kotikaupunkiin Shinboneen, osallistuakseen vanhan ystävän Tom Doniphonin (John Wayne) hautajaisiin. Paikalliset toimittajat utelevat kuka Dohiphon oli ja mitä hän merkitsee senaattorille. Siispä Stoddard aloittaa kertomuksen joka vie meidät ajassa taaksepäin heidän ystävyytensä alkuhetkiin ja yhteiseen tarinaan.
Nuorena vastavalmistuneena asianajajana Stoddard halusi viedä lain viimeisille korpimaille, eli Shinboneen, mutta jouduttuaan pahamaineisen lainsuojattoman Liberty Valancen (Lee Marvin) ryöstämäksi ja pahoinpitelemäksi, alkoi usko lakiin kokemaan kolauksia. Pelokas sheriffi halusi vältellä töitään ja mukava, mutta hieman sarkastinen jokamies, eli Tom Doniphon joka auttoi murjottua Stoddardia kehoitti hankkimaan aseen, sillä se olisi ainoa laki jota Valancen kaltainen mies uskoisi. Stoddard kuitenkin halusi todistaa lain olevan oikea tie oikeudenmukaisuuteen ja alkoi puurtaminen sen eteen. Tuon matkan aikana Stoddard ystävystyi Doniphonin kanssa ja rakastui Hallieen, naiseen johon myös Doniphon oli ihastunut. Lopulta Valance kuitenkin elokuvan nimen mukaisesti sai tuomionsa luodin muodossa ja kunnian tapahtuneesta sai Stoddard, kuten hän sai myös Hallien käden ja Doniphon vaipui unholaan. Mutta kuka todellisuudessa ampui Valancen, miehen jonka kuolema toi Stoddardille lopulta niin suuren suosion, että se vei hänet senaattoriksi asti?
Tämä on loistava western, jota katsoessa ei oikeastaan ajattele sen olevan western, kuten ei myöskään pahemmin mieti päälle 50 vuotiaiden Waynen ja Stewartin esittävän noin parikymppisiä nuorukaisia, sillä elokuvan kertomus vie mielen mennessään ja voi pojat mikä tarina se onkaan. Usko oikeuteen, vastakaiuton rakkaus, legendojen synty ja unohduksiin jääminen ovat toteutettu niin uskottavasti tässä elokuvassa, että on oikein ihme ettei Liberty Valancea ole uusintaversioitu kuoliaaksi saakka.
Näyttelijät tekevät aivan loistavaa työtä ja Waynen ja Stewartin kemiat pelaavat erinomaisesti yhteen, mutta elokuvan todellinen helmi on kuitenkin Lee Marvin jonka energinen roolisuoritus on aikansa Frank Boothia.
Ja elokuvan tunnuskappale jää raivostumiseen asti päähän soimaan, VAIKKA EI EDES SOI ITSE ELOKUVASSA!
En tiedä miksi en anna elokuvalle täysiä pisteitä, mutta jokin takaraivossani kertoo jotain puuttuvan siitä viimeisestä naulaniskusta.
Tähdet: ****
Mies Joka Ampui Liberty Valancen
4 kommenttia:
Heh, westerniä pukkaa täälläkin näköjänsä. Vaan mikäpäs siinä kun kerran kyseessä on niinkin loistokas teos kuin Liberty Valance.
Pitää pistää tämä muuten hankinta listalle. On meinaan jokunen vuosi kulunut siitä kun viimeksi olen leffan nähnyt. Telkkarista vissiin töllötin...
Joo, minulla on tulossa vieläpä koko viikko lännenmeininkiä, kun iski John Wayne-putki päälle.
Ehkä päälle vielä hieman Tom Selleckia ja James Stewartia.
Rio Bravo on lienee listallasi mukana. Carpenterin Johniakin vähän ajatellen niinkuin...
Hah! Kirjoitus siitä on jo valmiina ja tottakai sen yhteydessä mainitaan Carpenter.
Lisäksi valmiina ovat jo El Dorado ja Voittamattomat Veljekset.
Vuoroaan odottavat vielä Kova Kuin Kivi, Rio Grande ja Barbaari Ja Geisha. Jälkimmäistä en tosin ole koskaan aiemmin nähnyt ja se ei tapahtuma-ajastaan (1856) huolimatta taida olla mikään western. Odotan sitä hyvin innolla. Sain sen joululahjaksi ja olen vain odottanut oikeaa fiilistä sen katsomiseen.
Lähetä kommentti