John T. Chance (John Wayne) on tuon edellä mainitun John Carpenterin käyttämän salanimen lisäksi myös sheriffi joka pidättänyt murhasta Joe Burdetten (Claude Akins) ja Joen veli Nathan (John Russell) haluaa hänet vapaaksi keinolla millä hyvänsä, aivan kuten Chance haluaa samalla tavalla pitää miehen vangittuna. Siispä alkaa pienen sheriffintoimiston piiritys, joka ennemmin tai myöhemmin roihahtaa täyteen sotaan.
Apunaan Chancella on alkoholisoitunut apulaisheriffi Dude (Dean Martin), koominen sivuhahmo Stumpy (Walter Brennan) ja aloitteleva nuori pyssysankari Colorado (Ricky Nelson).
Mutta ennen kuin Chance joutuu kohtaamaan the Wrath of Khanin, on aikaa hengailla kaupungilla ja viritellä romanssia Angie Dickinsonin esittämän Feathersin kanssa.
Ja lopulta on mielenkiintoista huomata kuinka vähän tämä elokuva oikeastaan käsittelee sitä piiritystä siten kuin sen muistelee olevan ja tästä harhamuistosta lienee kiittäminen juuri näitä tämän elokuvan inspiroimia tuotoksia kuten Night of the Living Dead ja Assault on Precint 13.
Rio Bravo sisältää mestarillisia muistettavia kohtauksia alusta alkaen, kuten vaikkapa juuri elokuvan aloittava puheeton osuus jossa etenkin alkoholisti-Duden nöyryyttävä elämäntilanne esitetään heittämällä kerjuukolikko sylkykuppiin.
Muita erityisen toimivia kohtauksia ovat muun muassa se veripisaroiden tippuminen juomalasiin ja My Rifle, My Pony and Me-laulu.
Toki siellä on mukana sellaisiakin kohtauksia joiden kohdalla olisi ehkä ollut tarvetta harkinnalle, sillä kyllähän esimerkiksi ne John Waynen ballerinaliikkeet sylkykupin potkaisussa ja kiväärillä lyönnissä ovat tahattoman koomisia. Mutta plussat päihittävät mahdolliset miinukset ja vaikka Rio Bravo kuuluu niihin ns. lännenromanttisiin elokuviin joista tuli hieman lavastetun oloisia ja,,, no, teennäisiäkin kiitos spagettiwesternien mukanaan tuoman muka-realismin, eli lian ja hien, niin ei Rio Bravoa voi kuitenkaan haukkua teennäiseksi, tai epärealistiseksi. Sillä vaikka se kenties onkin tuota jälkimmäistä, niin samoin kuten John Ford, oli Howard Hawks sen verran persoonallinen ohjaaja/tuottaja, että hänen elokuvansa poikkesivat selvästi rutiinituotannoista ja etenkin Hawksin elokuvien eräänlainen esi-Altman-kieli teki niistä hyvinkin onnistuneita.
Hawks tiesi mistä naruista vetää, sillä tarina toimii, musiikki toimii, näyttelijät ovat parhaimmillaan ja etenkin Dean Martin vetää uransa huippuosaamistaan.
Erittäin, erittäin hyvä western, jota katsoessa ainoa joka ei viihdy on varmastikin katsomassa jotain aivan muuta.
Oli muuten aikoinaan hankala löytää levymuodossa tuota My Rifle, My Pony and Me-kappaletta, kun elokuvan soundtrackia ei tuntunut olevan missään tarjolla, eikä lukuisten Dean Martinin ja Ricky Nelsonin kokoelmien läpikäyminen tuottanut sen osalta haluttua lopputulosta ja juuri kun luovutus odotti nurkan takana, niin eikös vaan levy löytynyt samantien. Siitä kiitos Jannelle ja edesmenneelle Riverside Records-liikkeelle (tottakai se levykauppa on vielä olemassa, mutta omistajavaihdoksen myötä paikan miellyttävyys laski kuin lehmänhäntä.)
Tähdet: *****
Rio Bravo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti