Eilen kirppisreissulla mukaan tarttui kassillinen kivaa (elokuvia ja Disney-sarjakuvia), mutta vain yksi löydöistä muistutti minua lapsuudestani kun asuimme kohteessa joka sijaitsi kahden minua elokuvallisesti kasvattaneen ja korruptoineen liikkeen välissä. Noin 300 metrin päässä sijaitsi Jammin videovuokraamo ja toisessa suunnassa hiukan alle 100 metrin päässä oli Liljan kioski, ja kummassakaan en joutunut kertaakaan ongelmiin iän vuoksi. Joskin myönnettäköön, että siihen aikaan ei vielä ollut halua vuokrata pornoa jota molemmista liikkeistä löytyi. Mutta kaikki BRAT Patrolista Timebustersiin, kauhuun ja Bruce Leehen olivat innostusta herättäviä ja varsinkin Liljan kioskista tuli elokuvia vuokrattua ahkerasti, sillä saihan sieltä tuolloisella 15 markan viikkorahallani elokuvan lisäksi pienen pullon limpsaa ja markalla noita ja markalla noita-karkkeja. Tuohon aikaan kun tumputus oli vielä edessä oleva harrastus, pistin kuitenkin merkille erotiikkaosastot ja sieltä etenkin nytkin vuorossa olevan Electric Blue-sarjan, joita sitten myöhemmin tuli muutama katsottuakin. Sontaahan ne ovat ja tämän kuudennen osan kautta kuulette miksi, mutta nostalgia on nostalgiaa.
Electric Blue-sarja on muuten ensikosketukseni Russ Meyeriin ja hänen elokuviinsa. Joten syyttävä sormi siihen suuntaan.
Vuosia luulin, että Electric Blue-sarja oli vain jokin 80-luvun ilmiö, mutta nyt kun googeloin tietoja siitä, niin hitto vie näitähän on tehty ainakin yli 50 kappaletta ja kun mukaan lasketaan ns. spesiaalijaksot, niin sarja on jatkunut vielä pitkälle 90-luvulle saakka. Tosin en tiedä kuinka moni päätyi jonkinlaiseksi videojulkaisuksi saakka, mutta Videouutiset kirjassa näkyy olevan vielä suomijulkaisuna osa 12: Oma Likainen Tusina.
Aika kitsaasti tästä sarjasta löytyy informaatiota, sillä vaikka IMDb:sta löytyi jaksolistaus pienen etsinnän jälkeen, niin nekin ovat oikeastaan vailla mitään varsinaista tietoa, muuta kuin satunnaiset genremääritykset komediasta fantasiaan. Wikipediasta löytyy sentään jotain ja sitten on Refused Classification-sivusto jossa luetellaan Australissa sensuroituja elokuvia ja syitä niihin, ja sieltä löytyy muutama Electric Bluekin. Mutta muuten se oli melkein siinä sitten.
No kuitenkin, tämä sarja on Brittituotantoa oleva eräänlainen Playboy-ohjelman kaltainen videomagazine ja jotenkin olin aina ollut siinä uskossa, että Electric Blue olisi ollut juuri Playboyn tuhmempi kilpailija, mutta Wikipedia valisti minua siinä että tätä itse asiassa esitettiin jenkeissä Playboy-kanavalla ja että tämä olisi sitten toiminut Suomessakin esitetyn Playboy-ohjelman esikuvana.
Electric Blue on siis eräänlainen pornolehti videomuodossa ja jonkinlaisena juontajana toimii aina joku aikuisviihdetähti, sillä erolla että vaikka esimerkiksi tämänkin osan kansi sellaiseen viittaakin niin porno on siitä hyvin kaukana. Esimerkiksi penetraatiota ei näytetä, mutta verrattuna esimerkiksi Playboy-tuotantoihin, on tämä selvästi sleazympaa kamaa. Tosin lopputulos on hieman kun Benny Hill kohtaisi Hustlerin Lloyd Kaufmanin tuottamana, eli pokan pitäminen on ajoittain vaikeaa ja roskaa on katu täynnä.
Tällä kertaa olemme Venice Beachilla ja Vanessa Del Rio toivottaa meidät tervetulleiksi. Aluksi siis esitellään rantakadun ilmiöitä bodareista taitorullaluisteluun ja arvatkaa vaan onko siellä jo tällöin 80-luvun alussa se kitaraa soittava rullaluisteleva kaapuveikko? No tottakai on.
Seuraavaksi voimmekin katsella kuinka yksi rantatytöistä menee mahdollisesti kotiinsa harrastamaan itsetyydytystä.
Vanessa Del Rio syö banaanin ja mariachisoittajat musisoivat.
Näemme laulukohtauksen Liisa Ihmemaassa-tarinan pehmopornomusikaaliversiosta, josta muun muassa Cinema Snob on tehnyt tyylilleen uskollisen hauskan arvostelun.
Tarjolla on missikisat, eli Miss Nude Florida-kilpailu joka siis on ihan oikea kisatapahtuma ja tämä on toteutettukin eräänlaisena Linnan Juhlat-tyylisenä jossa kommentaattorit jutustelevat joutavia ja kommentoivat esiintyjien asusteita... tai siis.
Sieltä siirrymme puheettomaan tarinaan jossa kaksi asuntokatselijanaista päätyy hipelöimään toisiaan ja musiikki kuulostaa Mike Oldfieldilta. Kaikkihan me kaipaamme Tubular Bellsia taustalle kun katselemme lesbiaanisia seikkailuja.
Montaasi edellä mainitusta Liisasta Ihmemaassa ja perään pornolehtiin kuvaavan naisen haastattelu ja esittelyä hänestä työssään.
Sitten tulee jotain todella kipeää, sillä musiikkivideo jossa ABBAn Benny Anderssonin näköinen heppu laulaa jotain Vikingarnan kuuloista tavaraa kahden naisen kainalossa ja välillä näytetään baarissa olevia naisia lipomassa huuliaan ja lihavalta Corey Feldmanilta näyttävää baarimikkoa hinkkaamassa viinilasia puhtaaksi.
Strippari Chesty Morgan heiluttelee tissejään ja pätkä vaikuttaa aivan Russ Meyerin elokuvalta.
Seuraavaksi näemme katkelman ilmeisesti Las Vegasisissa esitetystä kabareesta ja yleisössä on ihan Salvador Dalin näköinen mies. No, herra kuoli vasta 1989, että kenties se onkin hän.
Kylpyammeessa oleva nainen kiukuttelee kun mies astuu ovesta ulos ja sitten hyväillään hidastetusti.
Vanessa Del Rio on porealtaassa ja toistelee repliikkejä "uuh" ja "ouh." Mariachisoittajat musisoivat.
Joku blondi kutsuu meidät Procol Harumilta kuulostavan musiikin tahtiin makuuhuoneeseensa, jossa hän sitten heiluu.
Ja vielä lopuksi ennen kuin vanessa Del Rio kiittää seurasta ja poistuu, näemme kuinka kaksi alastonta naista tiskaa astioita. Hahaha! Voi luoja.
Okei, koska kyseessä on hyvin vanha videokasetti, niin kuvalaadun kritisoiminen on hieman hukkaan heitettyä energiaa, mutta mainittakoon että tämä nauha on erinomaisessa kunnossa ja siten siitä huomaa helposti sen kuinka eri lähteistä koottu materiaali on hyvinkin epätasaista laadultaan ja täten sitä voi pitää miinuksena. Osa pätkistä on selvästi vanhempaa kuin Electric Blue kutosen merkitty tuotantovuosi ja kun siihen lasketaan mukaan sen Miss Nude Floridan kaltaiset dokumentaariset uutispätkät, niin kokonaisuus on hyvin epätasainen ja tilkkutäkkimäinen.
Mutta kuten jo totesinkin, niin Electric Bluet ovat kuin Benny Hill, Hustler ja Lloyd Kaufman yhdessä, niin sellaisena tämäkin on hiton kömpelösti toteutettua, rumaa, epäeroottista, kaikkea muuta kuin hauskaa ja silti samalla juuri niiden vastakohtia täynnä. Eli lyhyesti todettuna hauskaa roskaa.
Tähdet: ~ (tai *****)
Electric Blue 006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti