Siispä Howard Hawks ja John Wayne päättivät toistaa Rio Bravon, aikana jolloin etenkin ne lännenromanttiset lännenelokuvat alkoivat olla menneen talven lumia ja elokuvan uusi suunta, Easy Ridersit ja Raging Bullsit alkoivat valtaamaan valkokankaita.
Öykkärimäinen karjatilallinen Bart Jason (Edward Asner) haluaa erään jokikaistaleen omistukseensa, mutta koska sitä ei olla halukkaita myymään, päättää Jason ottaa sen väkivalloin. Siispä tehtävään palkataan pyssysankari Cole Thornton (John Wayne) joka kuitenkin päättää kieltäytyä tehtävästä, huomatessaan joutuvansa sotimaan vanhaa ystäväänsä El Doradon sheriffi J.P. Harrahia (Robert Mitchum) vastaan. Valitettavasti pienen erehdyksen kautta Thornton päätyy ampumaan tuon jokikaistaleen omistajan Kevin MacDonaldin (R.G. Armstrongn) pojan. Joten Thornton ei ole järin suosittu kummallakaan puolella, joka pois lähtiessä johtaa lyijymyrkytykseen.
Puolisen vuotta kuluu ja Thornton palaa El Doradoon, seikkailtuaan ennen sitä muilla mailla. Palattuaan Thornton huomaa, että Jason on koventanut otettaan kaupungista ja Harrah on sukeltanut pullon syvyyksiin.
Matkalla Thorntonin seuraan on lyöttäytynyt nuori runollinen asesankari Mississippi (James Caan) ja samalla saamme huomata, että Thorntonin aiemmin sisuksiinsa saama ja selkärankaan kiinni jäänyt luoti aiheuttaa miehelle pahoja lamauttavia kramppeja.
Harrah alkaa ystäviensä avustuksella saamaan päätään selväksi ja kun mies saa voimiaan takaisin, onnistuu hän pidättämään Jasonin ja tästä alkaa sheriffintoimiston piiritys kun Jasonin miehet, johdossaan arpinaamainen pyssysankaripahis Nelse McLeod (Christopher George) päättävät saada pomonsa vapaaksi. Kuten pääteltävissä on, niin pian edessä on lopullinen välienselvittely pahisten kanssa.
Kuten ylläolevasta juonikuvauksesta voi todeta, niin kyllä tämä jonkin verran eroaa Rio Bravosta ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun Bart Jason pidätetään, alkaa elokuva todella tuntumaan siltä, että menikö koneeseen väärä levy.
Vaikka John Wayne ei nyt ole se sheriffi niin hän näyttelee edelleen pitkälti samaa John T. Chance-roolia (mitä hän nyt enimmäkseen westerneissä esittikin) ja muutoinkin hahmot ja heidän omat tarinansa ovat lähes identtisiä Rio Bravon kanssa. Joten vaikka tarinassa on erilaisuutta ja roolihahmoja on osittain sekoitettu, niin elokuvina nämä kaksi ovat sen verran samanlaisia, että en yhtään ihmettele jos ne menevät välillä sekaisin.
Robert Mithumin dokuhahmo on alkoholismiin johtanutta syytä myöten täysin sama kuin Dean Martinin ja surullisen hauskasti molemmat olivat (ainakin väitetysti) oikeassa elämässäkin innokkaita tarttumaan pulloon.
Vaikka James Caan on roolissaan huomattavasti Ricky Nelsonia vakavampi ja hahmosta on tehty hieman Coloradoa agressiivisempi, niin molemmat ovat edelleen se elokuvan nuori ja innokas aloitteleva pyssysankari, joiden nimetkin ovat samanlaisia.
Sitten kun mukaan vielä laitetaan se koominen Stumpymainen sivuhahmo Bull (Arthur Hunnicutt), toistetaan alkoholivieroitus, korvataan laulu runolla ja pistetään sankarit yhdessä taistelemaan ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan, niin tottakai vertailuja aiempaan alkaa syntymään.
Mitä sitten?
Siinähän syntyy, sillä jos lopputulos on näin erinomaisesti toimiva western, niin senkun toistavat itseään, varsinkin kun tekijöinä on porukka joilla se oikeus on. Näyttelijät ja hahmot ovat hyviä (ymmärrettävästi Mitchum tekee väkevimmän roolisuorituksen), mukana on nasevaa dialogia ja muistettavia kohtauksia (se MacDonaldin pojan ampuminen on sydäntäraastava erehdys), joten vaikka se itsensätoisto on jonkinasteinen miinus niin se ei ole suuri sellainen.
Tosin yksi aika suuri miinusmerkki tässä elokuvassa on ja se on Rio Bravon veripisaroita lasissa-kohtauksen toisto. Vaikka se tehdäänkin hieman eri tavalla, niin silti se on melkein sama asia kuin jos jossain Kummisetä kolmosessakin olisi sängyssä ollut hevosenpää. Tosin pakko myöntää, että kun Robert Mitchum ampuu baaritiskiä, niin oli mainio huomio näyttää siitä lentävien säleiden tarttuvan baarimikon käteen.
Ja joka kerta kun Mitchum kysyy Caanilta tämän nimeä, ollaan nerokkuuden aalloissa.
Tähdet: ****
El Dorado
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti