Ystäville?
Jep, siinä se ongelma piileekin, kun työlleen omistautunut Peter tajuaa ettei hänellä oikeastaan ole ystäviä, vaan pikemmin pelkkiä tuttavia ja kollegoita. Asia rupeaa vaivaamaan miestä siinä määrin, että hän päättää tehdä asialle jotain. Alkaa siis eräänlainen pikatreffiprojekti jossa Peter metsästää mieskaveria töistä, harrastuksista ja muualta, ja komedian aiheeseen kuuluvasti törmää vain Hollywoodilaisittain friikkeihin (valitettavasti treffailuvitsi tyrehtyy aika nopeasti). Joten missio ei kulje samalla tavalla kuin The Mission UK ja Peter päättää hyväksyä mieskavereiden puuttumisen, kunnes tottakai heti tämän perään hän tapaa asuntoesittelyn yhteydessä mukavan oloisen Sydneyn (Jason Segel) ja uusi ystävyyden tähti on syttynyt taivaalle. (Minkä vuoksi en oikein tajuakaan elokuvan puffitekstiä "he needed a best man... he got the worst", kun Sydney on alusta loppuun mukava tyyppi.)
Peter ja Sydney alkavat hengailemaan yhdessä ja kohta heidän bromancensa alkaa jo haittaamaan edellisen suhdetta Zooeyhin. (Eli hieman niin kuin se perinteinen juttu missä kaveri rakastuu ja vanhat ystävät jäävät sivuun, aiheuttaen hylätyksi tulemisen tunnetta. Mutta nyt vain päinvastaisesti kaveruussuhde saa unohtamaan rakkaussuhteen.) Peterille alkaa tulla selväksi, että hänen olisi tehtävä valinta parhaan ystävänsä ja rakkautensa kohteen välillä. Kuitenkin jokainen järkevä ihminen ymmärtää ettei sellaista valintaa ole pakko tehdä, eikä sellaista saisi vaatia tekemäänkään, vaan kompromissi on se kaunein missi.
I Love You, Man on ihan hauska nykykomedia, eli ToddPhillipsiaaninen aikuisten nuorisoelokuva. Joten suosittelemme-elokuviksi voisi lukea sellaisia tekeleitä kuten Old School, Due Date, Kuokkavieraat, 40 v ja neitsyt, etc. Siispä lapsellisesti käyttäytyviä aikuisia. Vitsit ovat samanlaisia, henkilöhahmot ovat samanlaisia ja näyttelijävalinnat samanlaisia. Ja oikeastaan ihan hyvä niin, sillä vaikka elokuva vaikuttaa ajoittain jo katsotulta ja kuluneelta, niin yleensä nämä tälläiset elokuvat ovat ammattitaitoisesti tehty ja suuremmalla sydämellä kuin jokin tyypillinen seksikomiikkaan tyytyvä Dorm Daze.
Samalla on kuitenkin myönnettävä, että vaikka I Love You, Man on hyvin tehty ja osuvasti roolitettu, niin juuri se kuluneisuus jättää sen kokonaisuutena turhan tavanomaiseksi ajantapoksi. Huomasinkin elokuvaa katsoessani, että vitsejä enemmän pidin Ruddin ja Segelin yhteistyöstä, sillä molemmat ovat jotenkin sellaisia mukavan oloisia näyttelijöitä ja olikin tavallaan erikoista, ettei tyypilliseen tapaan näitä henkilöitä tehty korostuneen erilaisiksi. Tiedättehän, siten että he eivät tulisi toimeen keskenään ja lopussa ystävyys voittaisi. Mutta nyt he alusta asti sellaisia joiden kanssa viettäisi mieluusti aikaa.
Sivunäyttelijöistä pitää erikseen nostaa esille yleensäkin hyvä J.K. Simmons, joka esittää Peterin isää ja onnistuu jotenkin yhdistämään Red Formanin Howard Cunninghamiin.
Ja tottakai Lou Ferrigno esittämässä Lou Ferrignoa oli loistavaa, vaikka tälläinen ns. lapsuusajan staran (vrt. David Hasselhoff) mukana olo on myös hyvin käytetty idea tämän kaltaisissa komedioissa.
Nauroin sille toistetulle vitsille jossa Peter koittaa imitoida jotain ja kuulostaa aina samalta: "Why does everything I do sound like a leprechaun?"
On myös todettava se, että vaikka minusta Rushin Tom Sawyer on pirun hyvä biisi, niin c'mon, eikö se ole jo aika kulunut valinta?
Tähdet: ***
I Love You, Man
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti