tiistai 24. huhtikuuta 2012

Drive Angry (2011)

Hei, minä pidän tästä elokuvasta. Ihan oikeasti.
Tottakai se on roskaa.

Milton (Nicolas Cage) on kuollut ja Helvetissä, mutta sellainen ei estä häntä karkaamasta maan päälle kostamaan tyttärensä murhaa ja pelastamaan hänen vauvaansa kirjaimellisesti munattoman Jonah Kingin (Billy Burke) johtamilta Saatananpalvojilta. Mukaansa Milton nappaa sisukkaan tarjoilijattaren Piperin (Amber Heard) ja yhdessä kuljetaan tappaen pahiksia ja muita vastaantulevia. Aikaa vauvan pelastamiseen on vain kaksi päivää ja sitten Helvetin portit aukeavat, mistä itse Saatana ei kuulemma välitä tuon taivaallista. "Satan is simply the warden of a very large prison. Quiet man actually, thoughtful and he's well read. And I happen to know the idea of sacrificing children in his honour annoys him greatly."
Voi tosin olla, että elävällekuolleelle Miltonille aika on pienin vastus, kun perässä seuraa Helvetin kirjuri nimeltä Kirjuri (William Fichtner) joka siistissä puvussaan näyttää virkamieheltä ja v*ttumaisella asenteellaan on aivan kuin... virkamies.
Veri, visva ja ruumiinkappaleet lentävät. Rokki soi, tissit hytkyvät ja hauskaa on. 

Tämä on sellainen elokuva jonka olisi voinut kuvitella Peter Fondan tekevän joskus Corman-kausinaan ja etenkin edellisen Race With The Devil on elokuva joka tästä tuli mieleen. Siis tietenkin jos sen yhdistäisi tuoreempiin Death Proofiin ja Planet Terroriin. Eli eksploitaatiotrashista on kyse ja hyvin hauskasta sellaisesta. Itse asiassa tuntuukin kuin nämä Nicolas Cagen viime vuodet sontaelokuvien parissa ylinäyttelemisineen olisivat vain olleet valmistautumista tätä elokuvaa varten, leffaa jossa överit ovat vain hyvästä ja jollainen Ghost Rider olisi voinut olla ilman Mark Steven Johnsonia. Siis hei c'mon, Nicolas Cage esittää epäkuollutta mulkeroa joka karkaa ruman tukkansa kanssa Helvetistä tappamaan Saatananpalvojia, perässään Styx-joen lautturi. Miten tätä ei voisi olla rakastamatta.

Toki joku saattaa kritisoida Drive Angrya itsetarkoituksellisesta kulttimaineen hakemisesta, jollainen pitäisi syntyä onnen kauppana eikä valmispakettina, mutta jos kerran Cagella tuntui olevan kivaa, Burke oli sopiva ureapää, Heard söötti ja Fichtner vetää uransa parhautta, niin oikealla asenteella katsoja saa tästä irti samaa hubaa kuin sukelluksesta pallomereen.

Tähdet: ~ (tai *****)
Drive Angry

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Itsekin tykkäsin tästä erittäin paljon. Edustaa Cagen viimeaikojen parempaa huonoa tuotantoa nääs. Fichtner on cool ja Heard kaunis katsella. Niin ja olihan tässä sitten vielä niitä autojakin.. :D

...noir kirjoitti...

Yleensä nämä tarkoitukselliset roskaelokuvat sortuvat liialliseen yliyrittämiseen ja esimerkiksi nuo mainitsemani Planet Terror ja Death Proof aiheuttivat minussa innostuksen sijaan enemmänkin sellaisen nojaa-fiiliksen, niiden ollessa aivan liian kirurgintarkkoja roskapastisseja.