Rikosetsivä Clarke (Lauren Holly) saapuu tutkimaan sairaanhoitajan murhaa ja kun visuaalisesti elokuva on kylmän näköinen, sataa rankasti, juodaan kahvia ja kuollut nainen on tapettu vähintäänkin erikoisesti (eli seinällä on huuhaakirjoitusta ja ruumiiseen on isketty varmaan joku päälle sata injektioneulaa), niin tuleekohan tästä mieleen elokuva Seitsemän? No ehkä ainakin aluksi.
Tutkimusten aikana Clarke tapaa kuolleen naisen veljen, erinomaisen eräjäljittäjä Samin (Robert Patrick) ja Sam on siis hieman niin kuin Tom Berenger elokuvassa Tarkoituksena Tappaa. Sam ei usko poliisien olevan tarpeeksi tehokkaita ja täten hän lähtee itse etsimään murhaajaa ja kunhan Clarke minuutin verran vastustaa Samin läsnäoloa, niin heti sen jälkeen he aloittavat yhteistyön myös sängyssä (no okei, lattialla).
Tottakai FBI tulee sekaantumaan juttuun ja on ihan väärillä jäljillä, mutta koska se on FBI niin kaikki muut ovat väärässä silloinkin kun ovat oikeassa ja murhaaja jatkaa toimintaansa.
Luonnollisesti tappaja on aikuiseksi arpinaamaksi kasvanut keskoslapsi, joka tahtoo pistää hengiltä kaikki ne sairaalan henkilökuntaan kuuluneet ihmiset joita syyttää omasta tilastaan. Lopulta Babylon 5:n Lennierilta näyttävä pahis ammutaan, mutta kuolemantoiveestaan huolimatta murhaaja elvytetään, joten bad karma follows you around.
Seitsemän kohtaa Tarkoituksena Tappaa, lisättynä Indiana Hopolla ja kieltämättä kaikesta tyypillisestä teeveemäisyydestään huolimatta Pavement on ihan mukava pieni jännityspala. Ainakin ehdottomasti parempi Seitsemäinen kuin Post Mortem, Resurrection, tai Horsemen of the Apocalypse.
Ei tämä nyt tietenkään mitään ihmeitä tarjoile, sillä hahmot ja tilanteet ovat nukkeja keräilevästä sekopäästä remmeihin ja nahkaan saakka tuttua tavaraa, mutta elokuva on toteutettu asiallisesti ilman turhaa mässäilyä ja siksi se onkin juuri tässä friikkisarjamurhaaja-lajityypissä jopa mukavan vaihtoehtoinen.
Näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä ja vaikka välillä sorrutaankin turhaan jäykkyyteen, niin ihan mielellään Lauren Hollyn ja Robert Patrickin yhteistyötä katselee. He muuten ovatkin syy miksi tämän elokuvan aikoinaan hankin kokoelmiini. En nyt mene väittämään kumpaakaan parhaimmiksi esiintyjiksi koskaan, mutta oikean roolin tullessa vastaan pystyvät he saamaan harkitsemaan edellistä toteamusta ja normaalioloissakin he ovat vähintään ihan hyviä. Holly ihastutti alunperin Rooman Sheriffissä, kun taas Robert Patrick teki lähtemättömän vaikutuksen Die Hard kakkosessa. Hah! Ei nyt sentään, kyllä se Terminator 2 oli kuten kaikilla muillakin. Mutta heti sen jälkeen kun huomaa Patrickin Die Hard kakkosessa, ei häntä voi enää olla huomaamatta siinä.
Nättejä ja rumia maisemia, perushyvää näyttelijätyötä, tavanomainen mutta toimiva juoni, kuluneita tilanteita ja hahmoja. Ei siis mitenkään sellainen "mene ja osta. HETI!", mutta vähintäänkin miellyttävä elokuva.
Tähdet: ***
Pavement
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti