Joukko nuoria on ajamassa läpi periferian, kun he tekevät virheen ottaessaan kyytiin vinksahtaneen liftarin ja vaikka pienen sekoilun jälkeen herrasta päästäänkin eroon, niin varmaa on että tällä alueella takametsän sankarit eivät ole munkki Tuck ja muut iloiset veikot.
Nuorisojoukkomme saapuu ränsistyneen talon luokse ja pian he kohtaavat lähistöllä asuvan all American familyn (johon kuuluu muun muassa populaarikulttuuriin vahvasti asemansa raivannut Leatherface [Gunnar Hansen]), mikä tarkoittaa nuijaa päähän, lihakoukkua selkään ja moottorisahaleikkejä.
Lajityyppiin kuuluvasti vain yksi voi päästä elossa pakoon ja tanssi tiellä ei ole David Bowieta.
Tämä elokuva ei koskaan ole kuulunut omalle suosikkilistalleni kun puhun kauhuelokuvista, mikä ei tarkoita etteikö kyseessä olisi mielestäni loistava elokuva ja tiedostan sen vaikutuksen myöhempiin lajityyppinsä elokuviin olleen hyvin suuri, mutta jotenkin Texas ei koskaan mahdu muistiini kun luettelen mielestäni parhaimpia kauhuelokuvia. Joten se on enemmän niin kuin top kympin numero 11 ja hei, muksuna pidin kakkososasta enemmän.
Erittäin hienoa tässä elokuvassa on se, että vaikka sillä on maine hyvin raakana elokuvana ja elokuvan jälkeen jääkin sellainen tunne päähän, niin jos raakuudella kuitenkin tarkoitetaan väkivaltaa, verta ja muunlaista gorea, niin sellaista tässä on lopulta aika vähän ja ne ovat pääosin nopeasti ohitettuja. Elokuvan kammottavuus ja pelottavuus syntyy täysin muista asioista kuin fyysisestä väkivallasta, verestä ja sen määrästä, ja hyvänä esimerkkinä tästä on se että elokuvan pelottavin osuus on mielestäni edelleenkin se kun lopussa Leatherface heiluu auringonnousussa moottorisahan kanssa tiellä.
Lyöntiä enemmän kylmiä väreitä aiheuttaa se lattialla nykiminen, pään murskaamista enemmän hermostuttaa voimattomat lyönnit, verta enemmän pelottaa itkunsekainen nauru auton lavalla.
Ja kaiken kruunaa miljöö joka luista tehtyjä huonekaluja lukuunottamatta näyttää liiankin tutulta, kuin ne maaseudulla olevat autiot ladot ja osto- ja myyntiliike yhdistettynä. Kaikessa on jotain tuttua, mutta niin kovin vierasta ja vieraannuttavaa.
Ennen kuin elokuva pääsee täydelliseen hysteriaan käsiksi, olivat amatöörimäiset näyttelijät mielestäni liiankin pahasti ylinäytteleviä (etenkin pyörätuolissa olevaa Franklinia esittävä Paul Partain on ajoittain todella rasittava) ja se tuntuu ajoittain hyvinkin puuduttavalta. Kuitenkin siinä vaiheessa kun elokuvan dialogi typistyy tuskanhuutoihin ja vikinään, eivät näyttelijätkään enää kyvyillään häiritse ja tällöin he sopivat elokuvaan kuin kolikko sieraimeen.
Texas Chain Saw herättää pelkotiloja olemalla niin pirun hermostuttava, että tuntuu kuin iholla kulkisi miljoonia ötököitä ja tohtori Channard tarjoaisi partaveistä jonka avulla ökkömönkiäiset voisi kaapia pois.
Tähdet: ****
The Texas Chain Saw Massacre
9 kommenttia:
Teksasin moottorisahamurhista Hellraiser II referessiin. Ei paha :D
Välillä aina mietin, että kuinkahan moni näistä viittauksista menee aivan ymmärryksen ohitse. Kuten vaikkapa tässäkin mukana olleet Robin Hood ja Bowien Dancing in the street.
Ja kyllä,
Hellraiser 2.
Niin ja tämä on ihan superinside-juttu, sillä se "kolikko sieraimeen" on viittaus Brisco County Junioriin.
Tuota Brisco viittausta en kyllä hoksannut. On nimittäin sen verran aikaa vierähtänyt sen katsomisesta...
Ei sitä huomaa kukaan, koska se on niin kaukaa haettu juttu siitä kuinka Bruce Campbellin sieraimet olivat aivan sairaan isot siinä introkohtauksessa jossa hänet aiotaan hirttää huijattuaan väitetysti korttipelissä. Tulin aikoinaan todenneeksi että Campbellin nenään voisi laittaa viiden markan kolikon ja se huomio jäi hetkiseksi elämään ystäväpiirissäni. Joten sen vuoksi se on tosi inside-juttu ja se kuuluu viittauksiin joita "kukaan" ei tiedä, mutta koska itse tiesin sen tarkoittavan Briscoa, niin se on siksi filmaattinen viittaus.
Itse katsoin elokuvan vasta pari vuotta sitten, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että en sitten osannutkaan nähdä tätä minään suurena mestariteoksena, vaan vain ihan kelvollisena kauhuleffana, mutta ei sen enempää. Jos olisin nähnyt elokuvan nuorempana ensimmäistä kertaa, niin tilanne olisi voinut vähän toinen nytkin, mutta jos ja jos ja jos... Loppukohtaushan leffasta on parhaiten jäänyt mieleen, mutta aiemmin elokuvassa moottorisaha kädessä juokseva Leatherface näytti vain nololta, mutta hyvällä tavalla.
Ehkä tämä tulee uusintakatseluun sitten joskus, kun hommaan jatko-osat ja ehkä uusintafilmatisoinninkin.
Vanhojen, varsinkin tuolloin vielä lajityypilleen uutta toteutustyyliä edustavien elokuvien kanssa pitäisi aina jotenkin pystyä unohtamaan ne kaikki sen jälkeen tehdyt ja ennen sitä nimenomaista teosta nähdyt elokuvat, jotta pystyisi ymmärtämään miksi jokin elokuva on genressään merkittävä. Sitten kun jonkun vanhan, vaikkapa 70-luvulla tehdyn elokuvan jälkeen on ilmoille putkahtanut miljoona kopiota ja kunnianosoitusta sun muuta, niin jos sen (esim. Texas Chain Sawn) näkee vasta uudempien jälkeen, niin se ei kenties enää tunnu siten kuin sen olisi tarkoitus.
Hyvä leffa se on silti.
Itse pidin vielä kakkososasta hyvin paljon (josta lisää myöhemmin), mutta kolmannesta tähän päivään saakka muut elokuvat eivät ole juuri liikuttaneet kuin suolentyhjennykseen. Tosin kehuttakoon kolmososaa siitä, että sen traileri on yksi parhaimpia koskaan.
Huh, joku muukin on sitä mieltä, ettei se remake ole erikoinen! Sehän sai tosi ylistysarvioita tullessaan, mitä minä en tajua, musta se oli vaan helvetin ärsyttävä.
Tämä on niiden ensimmäisten elokuvien joukossa, kun teininä aloin tutustumaan suomessa kiellettyihin videoihin. Teki tietty valtavan vaikutuksen ja musta tässä elokuvassa häiriintynyt äänimaailma tekee pahimman tunnelman. Ja jos vaan erehty jossain ilmaisemaan tästä pitävänsä, niin heti tuli kauheet tuomiot, miten voin kattoa jotain niin SAIRASTA ja väkivaltaista! Kun yhdellä kurssilla ollessani selitin, että esim juuri ilmestynyt Pulp fiction on noin 100*väkivaltaisempi, niin kukaan ei uskonut, sillä "kertoohan se elokuvan nimikin!" Oli muuten ihanaa kun tämä 96? 97? tuli teatterilevitykseen ja sen viimeinkin näki ymmärrettävillä teksteillä jne. :D Hitto, miksi en ole saanut tätä vieläkään dvd:nä hankittua.
Meidän porukassa ei katsottu kieroon jos piti tälläisistä elokuvista, mutta lähes kaikki kommentoivat Texas Chain Sawn olevan yksi raaimpia leffoja mitä he olivat nähneet ja se hämmensi minua, kun eihän siinä juuri ole goreilua etc. Mutta aivan kuten One Hour Photon jälkeen voisi vannoa nähneensä Robin Williamsin psykomurhanneen porukkaa, niin erehtyy pahemman kerran ja siksi Texas Chain Saw toimii, kun se huijaa katsojaa.
Sen tekee juuri kuvallinen ja äänellinen miljöö, ja tässä elokuvassa äänet ovat tosi häiriintyneitä. Ekstroissa puhutaankin juuri siitä, että leffan haluttiin kuulostavan siltä kuin lähistöllä olisi teurastamo. Ei niin että kuulisi kaikenlaista meteliä ja tuskaa kirkkain korvin, mutta että kuulisi jotain sinne päin, aivan kuin seinän läpi.
Gus Van Santin Psyko-remake sentään kertoi rehellisesti olevansa vain vuosiluvullisesti päivitetty versio, kun Texas Chain Sawn remake valehtelee tarjoavansa jotain uutta, mutta ei sitä tee ja siksi se on aivan turhaan olemassa.
Lähetä kommentti