Eläinkauhu on aina vedonnut minuun ja hämähäkkien lisäksi etenkin käärmeet aiheuttavat vahvoja kylmiä väreitä, johtuen kenties siitä että eläimenä jokin käärme on kuitenkin hiukan todennäköisemmin vastaan tuleva kuin hai tai dinosaurus. Käärmeet kammottavat jopa niin paljon, että eläinkirjoja lukiessani EN USKALLA KOSKETTAA KUVASSA OLEVAA KÄÄRMETTÄ ja aikoinaan en suostunut vierailemaan erään ystäväni luona siksi, että hänellä oli lemmikkinä luikertelija.
Elokuvissa pidän hyvin valitettavana sitä, että tekijät usein kuvittelevat mahdollisimman ison käärmeen olevan pelottava ja siksi meille tarjoillaan Anacondan kaltaista moskaa (niitähän on varmaan jo joku 25 osaa), vaikka toki myönnän että jos huonosti tietokoneanimoitu jättikäärme kävelisi vastaan, niin saattaisin astua tien toiselle puolen. Kuitenkin normaalikokoiset matelijat pelottavat eniten ja tähän asti nähdyistä elokuvista pahimmat käärmeväreet lienee aiheuttanut Kadonneen Aarteen Metsästäjät, mutta nyt voin ilokseni todeta että Ssssnake nousi suosikikseni käärmepelotteluista, sillä tämä oli todella creepy elokuva.
Tohtori Carl Stoner (Strother Martin) on erikoistunut käärmeiden tutkimiseen ja epäilyttävien sanojensa mukaan hänen edellinen apulaisensa oli vain lähtenyt pois ja uusi avustaja on tarpeen. Siispä opiskelijapoika David (Dirk Benedict) ottaa toimen ilolla vastaan ja tekee siinä elämänsä virheen. Stoner rupeaa antamaan Davidille pistoksia kertoen rokotteen vahvistavan vastustuskykyä mahdollisia myrkkykäärmeiden puremia vastaan ja miksipä David epäilisi arvostettua tohtoria. Samalla nuorukaisemme voikin ihastua tohtorin tyttäreen, Kristinaan (Heather Menzies-Urich.)
Pian alkaa selviämään, että Stoner käyttää Davidia koekaniininaan luodessaan evoluution uutta askelta, ihmiskäärmehybridia. Tai pikemminkin yksinkertaisesti muuttaa ihmiset käärmeiksi. Stonerin edellinen apulainen oli saman kokeilun epäonnistunut tulos ja pojan katoaminen selittyy sillä, että Stoner myi mutaatioapulaisensa kiertävän tivolin friikiksi.
Davidin kivulias muodonmuutos alkaa ja kohta lopputuloksena on Davidkobra. Stoner aikoo pistää Davidkobran taistelemaan tavallinen kobransa kanssa, mutta purema ja kuolema lopettaa Stonerin haaveet.
Entäpä Davidkobra?
Herkkä pianomusiikki vie meidät lopputeksteihin.
70-luvulla tehtiin paljon eäinkauhua ja jokaista mestarillista Tappajahaita kohtaan oli tarjolla mielinmäärin Frogsin kaltaista tahattoman ja nolostuttavan huvittavaa roskaa. Ssssnake on hieman samanlainen kuin muutkin aikansa B-sarjan eläinelokuvat, mutta muutamien typerien ihmishahmojen ja tilanteiden vastapainoksi tässä on oikeaa uhan tuntua, pitkälti kiitos oikeiden käärmeiden käytön ja niiden liioittelemattoman kuvauksen ansiosta. Tähän tulee vielä suurena plussana Strother Martinin loistavasti esittämä kiltti hullu professori, kylmäävä ihmiskoe tehokkaine tuloksineen (vrt. Cronenbergin versio Kärpäsestä) ja musiikki joka varsinkin Davidin näkemässä painajaisessa pisti ihokarvat pystyyn.
Erittäin, erittäin suositeltava elokuva käärmekammoisille, sillä tämän aikana haluaa nostaa jalat lattialta.
Tähdet: ****
Ssssnake
3 kommenttia:
Ostin tämän abouttiarallaa vuosi takaperin Kodin Anttilasta. Mukaan tarttui silloin myös Joe Danten tirehtöröimä Pirjaija. Creature Feature meiningillä olin silloin siis liikenteessä. :D
Jes, tää pitää tsekata, kun minähän kans fanitan sitä, kun luonto hyökkää. Tosin katson _kaiken_ minkä käsiini saan, myös ne järkyttävät Anacondan ja Lake placidin jatko-osat. Raivon vallassa niitä lähinnä tulee katottua. Tuosta kuvauksestasi, tai piikitettyjen ulkonäöstä, tuli mieleen Hammerin The reptile.
Frogsin hommasin aikoinaan ihan siitä syystä, ett mun pahin pelko maailmassa (oikeasti!) on sammakot. Kerran oon pystyny kattomaan. Ei se pelottava ollu, vaan tahattoman koominen, mut mun ei tarvii nähdä kuin vilaus sammakosta tv:ssä, nii on hirveet painajaiset luvassa. Siks tässä asunnossa Animal planetin kattominen on kielletty.
T.
Sääli että Joe Dante on ollut jo vuosia hieman syrjässä, kun mies on urallaan tehnyt useampia vallan mainioita elokuvia.
M.
Joo, The Reptile. Hitto, tuohon leffaan minun pitikin tehdä viittaus tekstissäni, mutta en millään muistanut sen nimeä.
Frogsissa parasta on se ultracool kansikuva.
Ja kyllä minäkin katson kaikki luonto hyökkää-elokuvat, olivat ne sitten millaista tuubaa tahansa.
Lähetä kommentti