Öljyttyjä lihaksia, väriseviä lihaksia, paljasta lihaa, mutta kyseessä ei ole lastenohjelma Masters of the Universe vaan kehonrakennusdokumentti.
Pumping Iron alkaa kuvaamalla erinäisiä kehonrakentajia matkalla alansa huipulle ja koska tuo huippu on Mr. Olympian titteli jota Arnold Schwarzenegger on kenties voittamassa kuudetta kertaa. Pian ilmenee, että dokumentin tähti on nimenomaan Ahnuld ja muut jäävät täysin hänen varjoonsa, kunnes Rockymaisena underdogkilpailijana mukaan astuu Lou Ferrigno. Painopiste muuttuu näyttämään itsevarmaa ja leikkisää Ahnuldia uskomassa itseensä ja Ferrignoa hieman hiljaisen epävarmana haastajana joka sitten lopulta jää kolmanneksi kun Ahnuld vie jälleen kerran voiton.
Tämä on varsin mainio dokumentti joka ei ehkä niinkään lopulta kerro itse kehonrakennuksesta paljoakaan, mutta se näyttää kuinka suuri merkitys oikeanlaisella kilpailuasenteella on. Sulavaa liikehdintää opetellaan baletin avulla, verbaalinen psyykkaus on tärkeää ja pettymyksiin tulee varautua.
Oli hauska nähdä kuinka Ahnuld oli jo tuolloin vahvasti itseensä uskova, erittäin ahkerasti vitsaileva ja välillä aika mulkeron oloinen koska ei omannut silloinkaan mitään nöyryyttä. Samalla hieman liiallisesta korostamisesta huolimatta, oli myös mukavaa nähdä Ferrignon olevan aikamoinen kiltti hissukka, sillä molempien henkilöiden kohdalla tässä dokumentissa näytetyt henkilöllisyydet ovat tulleet samanlaisina esiin monen monituiset kerrat, joten he tuntuvat oikeilta ihmisiltä eivätkä vain jonkinlaisilta tv:stä tutuilta kaukametsän tähdiltä. Tästä huolimatta Ferrignoon on helpompi samaistua, sillä vaikka Ahnuldaan ei syntynyt übermanina, niin hän on aina silti jotenkin tuntunut jonkinlaiselta yli-ihmiseltä verrattuna Ferrignoon, jossa on jotain maanläheisempää.
Erityisen hauskaa oli huomata kuinka Ahnuldin aksentti on pysynyt samana kaikki nämä vuodet, sen sijaan että se olisi ajan myötä kulunut pois.
Eräässä kohdassa dokumenttia kuvataan Ahnuldia ja Ferrignoa erillään harjoittelemassa ja ajoittain se yltää melkein Rocky nelosen Stallone/Lundgren-treeniosuuteen, joten mieleen tuleekin että liekö Pumping Ironin rakenteeseen vaikuttanut alkuperäinen Rocky joka valmistui vuotta aiemmin kuin tämä dokumentti (joka tosin kuvaa vuoden 1975 tapahtumia), taikka päinvastoin. No kuitenkin, samankaltaisuutta on havaittavissa ja vaikka alussa oli hieman vaikea ymmärtää kertooko dokumentti juuri pelkästään Ahnuldista, vaiko useammasta kehonrakentajasta, niin siinä vaiheessa kun rakenne käy selväksi tulee Pumping Ironista erinomainen kaksintaistelun kuvaus, jossa veljeydelläkin on tilaa.
Erittäin mukava dokumentti, eikä laisinkaan niin homoeroottinen taikka koominen kuin voisi luulla.
No, musiikki oli ihan anuksesta.
Tähdet: ****
Pumping Iron
2 kommenttia:
Tätä en ole vielä nähnytkään, mutta samaa aihetta liipaten oleva elokuva "Bigger, Stronger, Faster" oli kyllä hauska! :D
Minä pidin kanssa siitä. Sehän oli kuin steroidien Super Size Me
Lähetä kommentti