The Plague of the Zombies (1966)

Joskus vuosia ja taas vuosia, ja enemmän vuosia sitten (olin ehkä 10 - 12 vuotias tuolloin) televisiosta tuli yhtenä kesänä runsaasti vanhoja kauhuelokuvia, Universalia ja Hammeria. Joten se kesä mökillä kului peläten ihan helvetisti. Best summer ever!

Cornwall joskus kauan sitten ja professori Forbes (André Morell) kiinnostuu paikasta kuullessaan siellä tapahtuneen viime aikoina runsaasti outoja kuolemantapauksia ja että koko kaupunki on syvän masennuksen vallassa. No hei c'mon, heti alussa meille näytettiin kaapuveikkojen voodoomenoja, joten liekö se mikään ihme.
Siispä professori Forbes matkustaa paikalle tyttärensä Sylvian (Diane Clare) kanssa tapaamaan kollegaansa tohtori Davidia (Brook Williams), mutta sitä ennen näemme maailman ureapäisimmät ketunajajat jotka tönivät jopa hautajaissaattuen nurin ihan vain huvin vuoksi.
Kyläläiset eivät ole kovinkaan avoimia ja jopa Sylvian vanha ystävä, Davidin vaimo Alice (Jacqueline Pearce) käyttäytyy kuin horroksessa. Paikalliset syyttävät Davidia huonoksi lääkäriksi, mutta kyseessä on ammattitaidon kyseenalaistamisen sijaan pikemminkin vain syntipukin etsimistä viimeaikaisiin kuolemiin ja David on hän. Siispä Davidin pyyntö tehdä ruumiinavauksia kaikuu kuuroille korville, vaikka arvon tohtori vakuuttaa sen olevan paras keino selvittää miksi ihmiset kuolevat.
Ilmenee että aiemmin nähdyt ketunmetsästäjät ovat paikallisen rosvoparonin, Hamiltonin (John Carson) alaisia ja nyt he kiusaavat Sylviaa, mutta Hamilton esittää (ja hyvin tekeekin sen) charmanttia, mutta selvästikin ilkeää herrasmiestä. Pian näemmekin ensimmäisen zombien, kun Sylvia huomaa sellaisen viskaavan Alicen kuolleen ruhon männikköön.
Toisaalla David ja Forbes päättävät ilman lupaa, yön pimeydessä kaivaa yhden viimeisimmistä kuolleista esiin ja tehdä haluamansa ruumiinavaus, mutta ruumista ei ole (ja perään Kova Laki-tyylinen dum duh-ääniefekti.)
Sylvia kertoo näkemästään ja kohta muutkin alkavat näkemään kuolleita kävelemässä, ja kaikki tuntuu tapahtuvan aikoja sitten suljetun vaarallisena pidetyn kaivoksen läheisyydessä. Arvatkaa vain omistaako tuon kaivoksen herra nimeltä Hamilton. Kyseinen mies onkin vastuussa paikallisten kuolemista ja kunhan hän on eräänlaisissa paholaismenoissa ottanut verellä tahrittujen vahanukkejensa kanssa ihmisten tahdot hallintaansa, voi hän antaa heidän kuolla ja sitten herättää henkiin, jotta nämä zombiet voivat työskennellä ilmaiseksi hänen kaivoksessaan.
Lapio + kaula = kuolleenkin tappava yhdistelmä.
Sylvia saattaa olla seuraava joka päätyy hautaan ja ulos sieltä, joten se tulee estää. Siispä harrastetaan tulitikkuleikkejä ja poltetaan kaikki, että eiköhän se sillä selviä.

Vuonna 1968 ilmestyi elokuva Night of the Living Dead joka tunnetusti muutti zombiegenren sellaiseksi jollaisena sen nykyään tunnemme ja tuon elokuvan vaikutuksen voikin nähdä lähes kaikista sittemmin ilmestyneestä zombie-elokuvasta, -pelistä, -kirjasta, jne. Mutta vaikka Night on minunkin mielestäni hyvä elokuva ja sen suunnannäyttäjäansiot ovat perusteltuja, niin paria vuotta ennen tuota elokuvaa Hammerilta tuli tämä The Plague of the Zombies, joka vaikka tukeutuukin aiemmin elinvoimaiseen voodoozombie-tyyliin, on myöskin Nightin tavoin ehkä enemmänkin nykysuuntauksen edustaja kuin voodoonsa. Sillä kuten Hammerin elokuvissa yleensäkin, sen historiallisuuden tuntu kaikista goottilaisista katedraaleistaan ja paronin mailla suoritetuista inkvisitioista huolimatta on yllättävänkin modernia ja vaikka tapahtuma-aika sijoittuisikin jonnekin 1600-luvulle taikka vuoteen 2001, niin se on silti tätä päivää ja ei silti kuitenkaan. Kyllä te Hammer-elokuvat tuntevat tiedätte mitä tarkoitan. Kuinka heidän elokuvansa tuntuivat aina sijoittuvan aikaan joka on aivan kielen päällä, mutta jota ei osaa ilmoitetusta vuodesta huolimatta pukea sanoiksi. Ajatonta tai ei, mutta ainakin ainoat Hammerin elokuvat jotka vaikuttavat vanhentuneilta ovat heidän kulloiseenkin todelliseen ajankohtaan sijoittuvat elokuvat (esim. Draculan Kosto [Dracula a.d. 1972]).
Mutta The Plague of the Zombies ei ole kuitenkaan moderni zombie-elokuva siksi, että sen tarinan tapahtuma-ajankohta on vaikeasti määriteltävissä, vaan siksi että sen zombiet näyttävät nykysuuntauksen mukaisilta kuolleista nousseilta, eivätkä vain hypnoosissa olevalta Sarah Jessica Parkerilta. Joten kun mätänevät ruumiinosat yhdistetään siihen miljöön nimettömään aikaan, on kyseessä elokuva josta ei tule kuvassa näkyvien voodoo-nukkejen vuoksikaan mieleen mikään Haitilainen poppamies tökkimässä neuloja, vaan "brains!"

Siispä kuten lähes aina Hammerin elokuvissa, myös Plague on visuaalisesti vaikuttavan näköinen, näyttelijät tuntuvat vanhahtavasta dialogistaan huolimatta esittävän oikean aikansa ihmisiä menneisyydessä, musiikki on kolkkoa ja synkkä tunnelma on päälle vyöryvää, mutta juuri niissä piileekin Hammer-elokuvien vahvuus silloinkin kun mukana ei ole Leen tai Cushingin kaltaisia "normaalia parempia" näyttelijöitä mukana.
Zombiet olivat aivan pirun hienoja ja mätänevän lihan saattoi haistaa ruudun tälläkin puolen, taikka sitten se on alakerran paskamusiikin kuuntelijan luontaistuoksu.
Kyseessä on siis erittäin toimiva kauhuelokuva, joka on monen katselukerrankin jälkeen edelleen sellainen joka pystyy nostattamaan ihokarvoja pystyyn.

Okei, se ketunmetsästäjäjengi oli aika tahattoman huvittava.

Tähdet: ****
The Plague of the Zombies