Kahdeksan kuukautta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen tapaamme herrat Daniel Cain (Bruce Abbott) ja Herbert West (Jefrey Combs) Perussa, toimimassa vapaaehtoislääkäreinä keskellä sisällissotaa. Ymmärrettävästi tämä kuolemantehdas on otollista maaperää Westin reagentkokeiluille, mutta heti kunhan olemme esitelleet missä tämä odd couple nyt on palaammekin kotiin.
Siispä Daniel ja West työskentelevät jälleen sairaalassa, nyt lääkäreinä eivätkä vain opiskelijoina. Daniel haluaa hoitaa potilaita, West haluaa heidän kuolevan jotta voi hoitaa heitä sen jälkeen. Viime aikoina Westia on pelkkien kuolleiden herättämisen lisäksi kiinnostanut kokonaan uuden elämän luominen, joka ymmärrettävästi tarkoittaa Frankensteinismia.
Paikalle saapuu poliisi, Leslie Chapman (Claude Earl Jones) jonka vaimo on ollut yksi aiemmin herätetyistä kuolleista ja sittemmin vaimoa on pidetty pöpilässä. Chapman tuo mukanaan puistosta löydetyn tohtori Carl Hillin (David Gale) pään ja antaa sen patologi Gravesille (Mel Stewart.) Chapman haluaa saada Danielin ja Westin vastuuseen teoistaan, jos vain pystyisi todistamaan ne.
Daniel puolestaan haluaa muuttaa pois Westin luota, vaikka West rakentaakin Hapsiaisen. Mahdollisuus koota Danielin edellisessä osassa kuollut (ja herätetty... ja ilmeisesti taas kuollut) tyttöystävä Megan, saa Danielin perumaan muuttohaaveensa ja hän alkaa syöksymään kohti itsepetosta.
Toisaalla Graves tekee kokeita löytämällään reagentilla ja kokeilee sitä Hilliin, herättäen pään, joka sitten heti orjuuttaa Gravesin apulaisekseen.
Kun taas suloinen toimittaja Francesca (Fabiana Udenio) saattaa tuoda Danielin elämään kauan kaivattua tervehenkisyyttä, taikka hän voi kuolla ja toimia osana Frankenwestin hirviömorsianta. Joo, toi jälkimmäinen kuulostaa hyvältä, tehdään niin. Ikävä kyllä näin ei tapahdu, mutta hei, onneksi potilas nimeltä Gloria (Kathleen Kinmont) kuolee, joten hän saa toimia palapelimorsiamena.
Chapman pääsee liian lähelle Westia, joten on hyvä aika kuolla, herätä ja rientää Hillin luokse. Ommellaan Hillin päähän kiinni lepakonsiivet, jotta hän voi lentää. Öö, okei. Sitten kostamaan Westille.
Morsian nousee, aiheuttaa mustasukkaisuudraaman ja all Hellboy breaks loose kun Hill, joukko herätettyjä kuolleita ja mitkä lie Westin koe-eläinihmiset riehaantuvat vallan veikeisiin karkeloihin.
Mutta aina on reagent.
Aika usein jatko-osien kohdalla tulee ajatelleeksi etteivät ne yllä edellisen tasolle ja vaikka muistan monen aikoinaan pitäneen tästä Re-Animatorin jatkosta, niin heidän myös samaan hengenvetoon todenneen ettei Bride ole lähellekään yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa. Ja kyllä, ei tämä minunkaan mielestäni ole aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta syynä siihen on vain se, että se ei yllättänyt samalla tavalla kuin edellinen teki. Sillä muutoin jatko-osana tämä on aivan täyttä hubaa ja jos olisin nähnyt tämän aikoinaan ennen ensimmäistä osaa, niin tulloin päätyisin pisteytyksessä aivan samoihin täysiin tähtimääriin, että kyllä tämä minun mielestäni on aivan himskatin hyvä jatko-osaksi.
Edelleen elokuva on rujo, synkkä ja riemastuttavan hullu, ja etenkin näistä jälkimmäinen saa aiempaa elokuvaa enemmän liikkumavaraa. Siispä jos piti Re-Animatorin irtopäätä ja hyökkääviä suolia hassuina, niin kyllähän se siivekkään pään lentäminen ja muut fuusio-otukset olivat askeleita syvemmälle vinksahtaneisuuden syövereihin, ja sillä tiellä pysytään loppuun saakka. Etenkin se sormista ja silmästä koottu otus on stop motionin hauskimpia luomuksia.
Mutta sekopäisyyden sijaan varsinaisesti kiinnostavan elokuvan Bridesta tekee juuri tämä Frankenstein-tarinan hyödyntäminen "uuden" kauhuaallon keinoin ja elokuvan morsian onkin hyvin toteutettu Francis Baconmainen taideteos.
Ja suurena plussana Bridelle on se, että siinä missä Combs ja Gale ovat edellisen elokuvan tavoin erinomaisia rooleissaan (vaikka Gale jääkin valitettavan syrjään), niin nyt tällä kertaa Abbottin ei tarvitse jäädä liiaksi sivuun sellaisena elokuvan värittömänä taviksena, vaan hänen hahmonsa pääsee muuttumaan kiitos riutuvan rakkauden ja epätoivon. Vaikka Abbott ei edelleenkään esitä Combsin ja Galen tavoin ikiliikkuvaa mielipuolista hahmoa, niin nyt hän on huomattavasti tasavertaisempi huomionkerääjä ja pipipää.
Ainoa asia jonka oikeasti olisin toivonut päätyvän leikkaushuoneen lattialle, taikka toisena ratkaisuna sitä olisi voitu ainakin kuvata paljon enemmän, oli se intro jossa Cain ja West olivat lääkäreinä siellä sisällissodassa. Nyt meille käytännössä vain näytetään että he ovat siellä ja samantien West sanoo "let's go home" ja koko sisällissotajakso unohdetaan. Tälläisenä se jää vain hämmentävän turhaksi osuudeksi, kun pelkkä kahdeksan kuukautta myöhemmin-tekstipalkki olisi riittänyt.
Ihan sivuhuomiona todettakoon, että tämän elokuvan ohjannut Brian Yuzna suolsi ulos vuotta aiemmin elokuvan nimeltä Society, joka on samaan tapaan hyvin sekopäinen elokuva, joskin Society on alapääkoomisempi, mutta Re-Animatoreista pitäneet saattaisivat nauttia myös siitäkin.
Tähdet: ****
Bride of Re-Animator
2 kommenttia:
Society edelleen katsottavien listalla mulla, ehkä pidän samalla Re-animator-putken, kun viime kerrasta on aikaa.
Ehkä se putki kannattaa jättää kahteen elokuvaan, sillä Beyond Re-Animator ei ansaitse paikkaansa kahden ensimmäisen rinnalla.
Lähetä kommentti